Love me before you go✅

Yhteinen päätös

Olli oli kovasti tyytyväinen saamiinsa herkkuihin ja ehtipä se jo ihastua mun päällä olevaan fleece-härpäkkeeseenkin. Mä en oikein itsekään tiennyt olisko sitä kuulunut kutsua huovaksi vai joksikin asuksi mutta oli mikä oli, mukavalta se ainakin tuntui. Ja Ollin kehut siihen päälle vielä vähän paremmilta.

"Löysiks se Joonas jotain?" tuo kysyi hieroessaan keksinmurusia sormistaan.

Oli se tainnut uudet farkut löytää mukaansa ja paketin sukkia. Se oli inspiroitunut myös mun donitsi-ideastani ja ostanut pienen rasian jossa oli kaksi vaaleanpunaisella kuorrutuksella koristeltua sydämen muotoista donitsia. Sitten se oli laittanut Nikolle viestiä ja lähtenyt meidän polkujemme erkaannuttua sen luo viettämään bromance-iltaa...

"Joo.. ja yritti tyrkyttää mulle punaista pitsibodya" kerroin.

Se sai Ollin silmät suurenemaan hämmästyksestä. Ehkä Joonas oli sittenkin oikeassa... mä en todellakaan olisi uskonut sellaisen olevan Ollin mieleen. Kaikkea sitä näki kun vanhaksi eli... sanoi porukan nuorin kaveri...

"Sulle? Miks ihmeessä?" tuo kysyi lievästi huvittuneena.

En mä halunnut suoraan sanoa et vain tehdäkseen Ollin päivästä hieman paremman. Mä olin kyllä jo useaan otteeseen ilmaissut sille huoleni sen synkkyydestä liittyen jalkansa murtumiseen mutta ei se niitä juuri noteerannut. Vakuutteli vain olevansa ärsyyntynyt tapahtuneesta ja se siitä. En mä halunnut samaa asiaa jankata tunnista toiseen kun ei tuo tuntunut haluavan edes puhua koko jutusta.

"Sen mielestä sä oot niin kinky että tykkäisit jos mulla olis sellanen päällä" lainasin Joonaksen sanoja.

Se sai Ollin nauramaan joka kuulosti ainakin minun korvaani melko ihanalta. Ehkä siinä oli totta toinen puoli mutta se vaan ei halunnut mun ajattelevan asiaa niin, kun kaikessa tuollaisessa meillä oli muutenkin ollut hieman hankaluuksia. Tai ei kai varsinaisesti hankaluuksia mutta mä olin vain vähän turhan pidättyväinen ja Olli puolestaan pelkäsi vain satuttavansa mua. Sitä oli varmasti helppo pelätä kun sen oli kerran tehnyt. Vaikka eipä se ensimmäinen kerta kaikille ihan kivutonta aina ollut. Onnekkaita ne joille oli.

"Yritti vaan heijastaa omia fantasioitaan meihin" Olli naurahti.

Niin mäkin asian olin ajatellut. Mutta se siitä. Kyllä me keksittäis varmasti jotain paljon mielekkäämpää kuin epämukavat naisten alusasut. Tuo kuulosti sairaalta...

"Kuule, unohdetaan ne hetkeksi ja puhutaan ihan vakavasti" sanoin kääntyen vieressäni istuvan miehen suuntaan.

Sen kasvot vakavoituivat hetkessä ja saivat sen näyttämään siltä kuin joku olis juuri kuollut. Ehkä mun oli hyvä lähteä kuitenkin liikkeelle siitä ettei kyse ollut kuitenkaan ihan niin vakavasta asiasta.

"Kukaan ei oo kuollut eikä mun sairaus oo uusinut" aloitin hymyillen ja tartuin Ollia kädestä.

Sen olemus muuttui rennommaksi kertaheitolla ja se lähes huokaisi helpotuksesta. Ei mun ollut tarkoitus alkaa sitä säikytellä millään tapaa. Kyllä mä sen ymmärsin täysin miksi se pahinta pelkäsi.

"Mä en missään nimessä haluu painostaa sua yhtään mihinkään enkä odota sulta vastausta tässä hetkessä mut jos edes miettisit asiaa" alustin kertomustani joka sai Ollin vain kiinnostumaan entisestään. Sen huulille kaartuneesta hymystä päätellen sillä oli jo hentoinen aavistus siitä mitä oli tulossa.

"Me ollaan jatkuvasti yhdessä muutenkin niin mitäs sanot jos roudattais tavaramme saman katon alle?" kysyin varovasti hymyillen.

Olli katsoi mua hetken mietteliään näköisenä ihan kuin olis pohtinut oikeaa tapaa tyrmätä mun ehdotukseni. Kunnes se lopulta kurottautui kietomaan kätensä mun kaulaan ja halaamaan tiukasti.

"Totta helvetissä" se sanoi mun korvaan elämäänsä niin tyytyväisen kuuloisena.

Vaikka mä sen vähän osasin arvatakin että tässä näin kävi, mä olin silti enemmän kuin helpottunut. Juuri nyt mä saisin keskittyä vain siihen kaikesta tärkeimpään. Olliin.

Se vetäisi mut tiukasti kainaloonsa ja huokaisi tyytyväisenä. Kai se oli ehtinyt jo odottaa mun ehdotustani kun vastaus vaikutti noinkin selkeältä. Eikä se toisaalta mikään ihme olisi ollutkaan. Ehkä me oltiin edetty suhteessamme tavallista nopeammin mut me oltiin kuitenkin poikkeus aika moneen muuhun nähden. Meillä oli taustalla vankka, monien vuosien ystävyyssuhde. Me oltiin nähty toisemme niin pohjalla kuin huippuhetkinäkin. Ei me tätä juttua ainakaan nopeasti etenemällä voitu pilata tai vedota siihen ettei tunnettu toisiamme vielä tarpeeksi hyvin.

Näin se oli hyvä. Ihan kuin sen olisi kuulunutkin mennä niin. Kuinka me ei oltu aiemmin edes tajuttu koko asiaa? Meidän tarina oli kuin tähtiin kirjoitettu.

Nyt oli vihdoin aika jättää vanhat demonit tylysti taakse ja kääntää uusi sivu elämässä. Juuri nyt kaikki oli enemmän kuin hyvin. Paremmin kuin mä olisin koskaan uskaltanut edes toivoa. Kyllä meille hyvin kävi. Vai mitä? 

***

Vähän tökerö loppu tälle mut en viittiny turhaan alkaa pitkittää. Jatko-osaa katellaan kun ajatukset taas selkenee :D Anyway.. vastoin kenenkään odotuksia, ei kukaan kuollu vaan saatiin happy end :) Ja mäki sain heti vuoden ekana päivänä yhen lupauksen jo lunastettuu ja stoorin valmiiks (: Tsemppii kaikille alkaneeseen vuoteen<3