Love me before you go✅

Polvistelua

Kova parkettilattia tuntui inhottavalta polvia vasten. Ollin hellä mutta varma ote mun hiuksista sai kuitenkin tuon tosiasian unohtumaan edes hetkeksi. Kuinka se pystyi olemaan samaan aikaan niin määrätietoinen mutta lempeä...

Meidän ilta oli edennyt mukavasti hempeän pussailun ja lähes viattoman koskettelun merkeissä. Kuten mä Ollille olin sanonut, mä en halunnut tehdä sitä vielä uudelleen ja tuolle se oli täysin fine. Niinhän sen pitäisi aina olla mutta musta tuo ymmärrys vain korosti Ollin ihanuutta. Eikä se ollut missään kohtaa edes kysynyt olisiko mun mieleni muuttunut matkan varrella.

Ihan täysin puhtain paperein me ei kuitenkaan illasta selvitty kuten saattoi kuvitellakin.. tuskin mä tässä muuten olisin polvistellut...

"Miten sä oot noin ihana?" mun edessä jalat levällään istuva mies huokaisi.

Jostain syystä meidän suutelusessio oli päätynyt tähän pisteeseen enkä mä asiasta valittamaan lähtenyt. Musta oli ihana katsoa kuinka Olli nautti mun kosketuksesta.

Lienee sanomattakin selvää etten mä ollut vastaamassa sen kysymykseen. Nautin vain sen mieltä pyörryttävistä huokauksista. Ne oli kuin musiikkia mun korville..

Liikuttelin päätäni edestakaisin ja yritin pitää kiinni hyvästä tahdista. Ollin hellästi tukistava ote auttoi kuitenkin kummasti asiaa ja ohjaili mua niin kuin pitikin. Mä en ollut lainkaan niin kokenut yhden kerran perusteella et olisin voinut sanoa hallitsevani tämän jollain tapaa!

Siirsin toisen käteni sohvan pinnalta Ollin sisäreidelle ja sain tuolla miehen värähtämään kuin tahtomattaan. Myönnetään, se tuntui kivalta.. saihan se aikaan tiettyjä reaktioita omassakin kehossa kun sai toisen reagoimaan noin..

"Saanko tulla suuhun?" se kysyi työntäen mua hellästi olkapäistä kauemmas.

Mä oletin sen olevan kysymyksestä päätellen melko lähellä päätepistettä. Eihän se kivalta tuntunut kun toisen nesteet oli suussa mutta mä tiesin sen itse haluavan juuri sitä enkä mä tahtonut tuottaa sille pettymystä. Tälläkään kertaa.

Mä nyökkäsin hyväksyvästi ja jatkoin siitä mihin jäinkin.

Se henkäisi tyytyväisenä ja kiristi otettaan mun hiuksista. Mä en jaksanut välittää siitä mikä sotku ne oikein olivat.. pörröttäköön Olli ne mun puolesta millaiseen sotkuun tahtoi, en mä jaksanut siitä kiinnostua.

Hetken päästä mä tunsin sen nesteet suussani kun korviin kantautui mielen räjäyttävä voihkaisu. Hitto se kuulosti hyvältä...

Nielaisin kaiken ja nousin ylös lattialta. Olli kurottautui suukottamaan mun otsaa ja silittämään poskea. Sen omat hehkui kuin tomaatit.. se oli aivan hengästynyt.

"Sä oot kyllä yksi luonnonlahjakkuus" se huokaisi nojaten päänsä sohvan selkänojaan. 

Vaikea siihen itse oli yhtään mitään sanoa. Pääasia että Olli tykkäsi. Se riitti mulle. Millään muulla ei ollut väliä.

"Mä taidan olla vastapalveluksen velkaa" se sanoi virnistäen.

Mä olin kovin tyytyväinen tähänkin mutta en kai mä tuollaisesta tarjouksesta kieltäytymään lähtenyt. Tämä osuus oli mulle jo ihan tuttua mutta Ollin kanssa vasta ensi kertaa näin päin. Tästähän tuli mielenkiintoista...

"Vai miten on?" se kysyi kietoen samalla käsiään mun niskaan.

Mä hymyilin ja kumarruin suutelemaan sen kaulaa. Se tuskin kaipasi mun huulia omilleen juuri nyt. Sattuneesta syystä...

"Mä tulkitsen tän myöntäväksi vastaukseksi" tuo totesi ja tarttui mua vyötäröltä.

Se työnsi mut sohvalle selälleni ja alkoi painella kevyitä suudelmia mun paidattomalle ylävartalolle. Tuon olisi pitänyt olla jo laitonta... sen huulet mun iholla tuntui aivan liian hyviltä ollakseen edes todelliset. Mä olin vielä kusessa tuon miehen kanssa.. sanokaa mun sanoneen..

Sen sormet koukistui mun boxereiden vyötärölle ja laski varovasti alemmas. Älä turhaan ujostele... ei siihen ollut mitään tarvetta enää tässä kohtaa. Kyllä sä varmasti tiesit mun sanovan jos jokin ei tuntunut mukavalta.

"Olli kiltti..." huokaisin hiljaa työntäessäni sen päätä hellästi alemmas.

Se tuhahti selvästi huvittuneena mun epätoivoiselle käytökselleni ja veti omine lupineen multa boxerit jalasta. Se katsoi muhun tyytyväisenä virnistäen ja kumartui huulineen kohti mun alavatsaa. Alemmas, alemmas...

"Sanothan sitten jos joku ei tunnu kivalta?" se kysyi vielä varmistukseksi.

Se katsoi mua niin odottavasti.. ihan kuin lupaa pyytäen. Ei sun enää tarvinnut.. kyllä muhun oli lupa koskea ja sinun jos jonkun se pitäisi tietää. Mä olin nyt sun joten ei kai asiassa mitään epäselvää enää ollut..

"Sanon ihan varmasti" vastasin.

Kiedoin toisen käteni uudelleen tuon niskaan ja painoin merkitsevästi päätä alemmas. Se hymyili ja pyöräytti kielellään muutaman koukeron mun sisäreidellä. Taivas oli saavutettu. Se tarttui varmalla mutta lempeällä otteella kiinni mun lantiosta ja painoi huulensa mun haaroihin. Käy kiinni... illallinen on katettu.

Vedin automaationa jalkojani koukkuun ja henkäisin tahattomasti äkillisen hyvänolon tunteen seurauksena. Mä en pitänyt omasta äänestäni sitten yhtään joten yritin parhaan mahdollisen taitoni mukaan olla vain ihan hiljaa. Olli tosin oli varmasti valmis tekemään kaikkensa sen eteen että sai mut pitämään ääntä juuri niin paljon kuin halusi. Ainakin sen toimintatavat antoi hyvin vahvoja viittauksia siihen suuntaan.

Jo seuraavassa hetkessä mä sain purra huultani etten päästäisi yhtäkään epätoivosta kielivää henkäystä ulos suustani. Puristin Ollin hiuksia sormissani ja toisella kädellä revin sohvan pintaan hitonmoisia jälkiä. Tämä oli kaikkea muuta kuin hyvä idea...

Hetken mä sain hengähtää kun Olli nosti päätään mun jalkojen välistä ja katsoi muhun harmistuneena. Mikä nyt oli huonosti?

"Miksi sä viet multa ilon kuulla sut?" se kysyi.

Ei se voinut olla mikään ilo... mä kuulostin lähinnä joltakin kituvalta eläimeltä.. tuskin sä sellaista halusit kuulla.

"Koska mä vihaan sitä miltä kuulostan.." vastasin lievästi häpeissäni.

Ollin kasvot ilmestyi mun omien tasolle ja huulet kääntyi ymmärtäväiseen hymyyn. Se nosti kätensä mun poskelle ja silitti hennosti peukalollaan mun ihoa. Tunsin punan kohoavan poskilleni ja suljin silmäni hetkeksi.

"Hei.. älä viitsi ujostella. Sä oot ihana" se kuiskasi.

Nuo taivaalliset huulet jatkoi matkaansa korvalta alemmas ja alemmas, takaisin alkuperäiseen kohteeseensa. Sen sanoista voitiin varmasti olla montaa mieltä mutta en mä jaksanut vastaankaan väittää.

"Anna tulla vain" se kuiskasi ja iski huulensa uudelleen mun jalkojen väliin.

Huokaisin tyytyväisenä ja annoin viimein kontrollille periksi. Jos Olli halusi mun epätoivoista vinkumistani kuunnella niin kuunnelkoot sitten. Onneksi naapureista ei tarvinnut välittää sillä niin kovaa se ei saisi mua huutamaankaan että se kantautuisi toisten korviin.

Selkä taisi olla ainut joka tästä ei suuremmin kiittänyt.. sitä mietittäis sitten aamulla.

***

Tämmöne "söpöstely" iltasatu nyt sitten tähän väliin :)

Btw, mä eksyin tänään lukemaan mun vanhoja oneshotteja @Norskii innoittamana :) Hämmennyin lukuisista hyvistä keskusteluista siellä (: