Love me before you go✅

Ihan päissään

"Kiitos rakas" Aleksi sanoi hymyillen kun mä asettelin vesilasin sen eteen.

Istuin miehen vierelle ottaen hieman tukea sen olkapäästä. Niko puolestaan katsoi hämillään mukaan eksynyttä Joelia. Se kai oli kuvitellut miehen haihtuneen jo pelipaikalta aikoja sitten. Totta puhuen niin mäkin kuvittelin...

"Sä löysit Joelin!" tuo sanoi.

Tarkemmin ottaen ehkä Joel löysi minut. Mä olin vain mennyt baaritiskille seisomaan ja se oli ilmestynyt yhtäkkiä mun luo. Meidän olinpaikkamme huomioonottaen Joel oli yllättävän hyvässä kunnossa. Yleensä se oli tuhannen päissään tai sitten se oli jo häipynyt jonkun muikkelin matkaan.

"En mä ollut missään hukassa!" Joel puolustautui.

Se haki paikkansa Tommin vierestä ja katsoi Nikoon murhaavasti. Eihän tuo nyt sitä millään pahalla tarkoittanut. Tai en mä ainakaan uskonut sen tarkoittaneen. Eipä silti Nikosta koskaan voinut mennä takuuseen.

Syvä huokaus kuului mun viereltä ja sai oitis huomion kiinnittymään siinä istuvaan mieheen. Tuo näytti kovin väsyneeltä ja vaikutti lähinnä siltä kuin olisi yrittänyt väkisin pitää silmiään auki. Sille oli kaiketi iskenyt pieni laskuhumala. Eikä mikään ihme..

"Pitäisköhän meidän alkaa lähteä kotiin?" esitin kysymyksen vieressäni nuokkuvalle miehelle. Laskin käteni hellästi sen reidelle ja sain tuon katseen kääntymään itseeni. Se pudisteli päätään kuin uhmaikäinen lapsi ja tarttui päättäväisenä pöydällä olevaan lasiin. Se veti tuon ykkösellä alas ja sai mut suunnattoman hämmennyksen valtaan.

"Kello on aika helvetisti. Mä voisin ainaki lähteä jo kotiin" Niko sanoi.

Mulla ei suoraan sanottuna ollut käsitystäkään siitä mitä kello tähän aikaan yöstä mahtoi olla. Mutta Aleksin mä halusi viedä jo kotiin nukkumaan. Nukahtamispisteessä se oli muutenkin.

"Onks kukaan muuten nähnyt Porkoa?" Joel esitti lähinnä mulle suunnatun kysymyksen. Ainakin sen katseesta päätellen tuo oli osoitettu mulle. Olin mä siitä vilauksen tainnut nähdä ennen kuin Joel itse oli ilmaantunut paikalle.

"Jossain tuolla tanssilattialla se kaulaili jotain punapäätä" tokaisin hartioitani kohauttaen. 

Niko kääntyi katsomaan mua kulmiaan kohottaen. Shokeeraavaa vai mitä?

"Punapäätä?" se kysyi hämillään.

Kyllä. Kuulit aivan oikein ystäväiseni. Ja mikä vielä erikoisempaa.. se joku oli nainen. Ja me kaikki tiedettiin kyllä et sellaiset ei olleet Joonaksen erikoisalaa. Se viihtyi enemmän miesoletettujen seurassa. Tai niiden alla ennemminkin...

"Älä huoli, ei se oo mitenkään vakavaa" Aleksi sammalsi.

Mä katsoin sitä kyseenalaistavasti, ihan kuin se olis tiennyt koko asiasta yhtään mitään. Nyt oli aika lähteä nukkumaan herra Kaunisvesi..

Aleksin sanat sai Nikon huulet kääntymään huvittuneeseen virnistykseen. Se pudisteli päätään ja kurottautui pörröttämään juoniorin hiuksia. Teollaan se ansaitsi Aleksilta olevinaan kiukkuisen katseen ja nauroi vain perään.

"Tulehan, mä vien sut nukkumaan" sanoin lempeästi Aleksin suuntaan.

Niko tuhahti huvittuneena ja vaikutti melko epäuskoiselta asian suhteen. Sä ehkä panit Joonasta humalassa mutta mulla ei ollut aikomustakaan kajota Aleksiin kun se oli tuossa tilassa. Moni asia olis saattanut mennä toisin, kiitos kuningas alkoholin mutta se olis saanut asiat näyttämään vain siltä et mä olisin yrittänyt hyötyä tuon tilanteesta.

"Juu, nukkumaan hyvinkin" Niko tuhahti virnistäen.

Jostain syystä sen oli kovin vaikea tajuta et kaikki ei käyttäytyneet ihan samalla tavalla kuin se itse..

"Sinuna menisin vaan etsimään sen Porkon aika nopsaa mikäli haluut saada vielä tänä yönä" huomautin noustessani ylös. Niko katsoi mua huvittuneena ja pudisteli vain päätään. Taisi olla jo myöhäistä mikäli Joonas oli lähtenyt tuon tanssilattian punapään matkaan...

"Noo, onhan mulla Joel" tuo tokaisi virnistäen ja kietoi kätensä vieressään olevan blondin hartioille. Tuo tuhahti muka loukkaantuneena toisen sanoista mutta hymyili kuitenkin.

"Et sä multa housuja alas saa" se tokaisi.

Niko kääntyi katsomaan sitä ilmeellä oliko tuo haaste? Mä en välttämättä olis lähtenyt kokeilemaan onneani... Joelilta olis nimittäin voinut saada nyrkistä silmään jos sitä alkoi luvatta käpälöidä. Ja ihan aiheesta!

"Kokeillaanko kulta?" Niko heitti haasteen.

Mun mielenkiintoni asian suhteen tyssäsi kuin seinään. Yhtään tämän enempää mä en halunnut kuulla enkä varsinkaan nähdä.

"Nyt on jutut sitä tasoa et meidän on parasta häipyä" vinkkasin Aleksin suuntaan ja olin jo siirtymässä kauemmas. Tuo pudisti vain mielenosoituksellisesti päätään ja laittoi kädet puuskaan.

"Älä oo tylsä! Nyt tää vasta alkaa kiinnostaa!" mies sanoi hymyillen.

Niinkö? Ehkä mulla oli sitten vain harhainen käsitys mielenkiintoisesta jos tuo luokitteli asian noin. Tai sitten me jostain kumman syystä oltiin vain eri mieltä asiasta. Oliko tuo edes vaihtoehto?

"Ai onko Joel ja Niko sun märkä päiväuni?" kysyin hieman loukkaantuneena.

Mä kun luulin olevani se joka sai tuon mielihaluja herättelevät hormonit hyrräämään... ja niin ne hattaraiset unelmat vain murenivat..

"Itseasiassa Joel ja Joonas" Aleksi vastasi virnistäen.

Se sai jokaisen meidän katseet kääntymään itseensä. Se oli puhdas shokki. Ei epäilystäkään. Ja kaiken lisäksi tuo kuulosti vielä siltä kuin olis ollut täysin tosissaan.

"Ai musta sä uneksitkin" Joel sanoi virnistäen.

Mä katsoin sitä varoittavasti ja siirsin sitten katseeni Aleksiin. Se hymyili ja iski Joelille silmää. Sitten nuo utuiset sinisilmät otti taas kiintopisteekseen mun omat ja huulet kääntyi leveään virnistykseen.

"Mutta voinhan mä sunkin kanssa lähteä kotiin" se sanoi.

Hetki sitten mä olin sille vielä rakas ja nyt mä kelpasin juuri ja juuri seuraksi kun Joel ja Joonas ei ollut vetämässä mitään privaatti strippipornopano showta... olkoon niin vitsi kuin tahtoi mutta silti tuo sattui...

"Ai nyt mä kelpaan kun Joel ei luovu housuistaan?" kysyin epäuskoisesti.

Kyllä mä tiesin ettei se tosissaan ollut mutta olihan sitä pakko hieman lähteä kiusaamaan. Itsepähän oli moisen aloittanut.

"Luovut sä?" Aleksi kysyi huultaan purren.

Voi perkele... mä tunsin poskilleni nousevan punan ja toivoin vain ettei kukaan huomaisi sitä tässä hämäryydessä. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ollut mutta jostain syystä muiden paikalla ollessa tällaiset aiheet sai mut vaivaantuneeksi.

"Katotaan sitä sitten kotona" mumisin ja aloin auttaa Aleksia ylös.

Nyt oli aika saattaa tuo pieni pörröpää sininutun valtakuntaan. Siis nukkumatin... unihiekkaa silmiin ja sitä rataa... nukkumaan!

***

Baarisöpöstely jatkukoon :3