Love me before you go✅

Kaikki kohdallaan

Mun maailmassa kaikki oli paikallaan. Kaunista ja ihanaa. Kaikki mitä mä halusin, oli mun sylissä. Enempää mä en voinut enää pyytää. Enkä mä muuta tarvinnutkaan. Näin oli hyvä.

Mä makasin sohvalla Aleksi kiinni kyljessäni ja hymyilin typerää kestohymyä. Se tuhisi tyytyväisenä ja näytti liikkuvan unen ja valveillaolon häilyvällä rajalla. Kuinka vaan parempi oli.. jos sä halusit nukkua niin nuku vain. Mua se ei haitannut vähääkään. Mutta jos hereillä oli parempi, olin mä valmis juttelemaan vaikka koko yön.

Mies oli mutustanut tyytyväisenä suolapähkinöitä ja irtokarkkeja meidän katsellessa Netflixistä valittua leffaa. Mä olin tyytynyt vain katselemaan tuota mustahiuksista suloisuuden perikuvaa ja uppoutunut vähästä väliä omiin ajatuksiini. Mua ei pahemmin taustalla pyörinyt elokuva jaksanut kiinnostaa. Mulla oli paljon mielekkäämpää seurattavaa.

Sitä katsellessa ajatukset harhaili suuntaan jos toiseenkin. Millaisille treffeille mä sen veisin.. mitä me tehtäis ja minne mentäis. Kumman luo mentäis yöksi ja miten ilta etenisi.. millainen se olisi... mä en uskaltanut edes ajatella sitä.

Korvaisiko leffateatteri ravintolan vai antaisiko mielikuvitus mulle luvan kehittää jotain omaperäistä. Ei välttämättä erikoista mutta jotain mikä ei ollut yhtä ennalta-arvattavaa kuin romanttinen kynttiläillallinen tai leffailta.. jotain joka yllättäisi Aleksin.

Mun olis kovasti tehnyt mieli kysyä mitä se itse olisi halunnut mutta siinähän se yllätys olisi sitten lässähtänyt kuin pannukakku. Enkä mä halunnut ensitreffeistä mitään puhkottua pannaria... niitä mä osasin tehdä ihan itsekin.

"Rakas, nukut sä?" kysyin hiljaa.

Se mumisi omiaan ja nosti kasvonsa mun omien tasolle. Sen silmät oli väsyneet.. nuku vain ihan rauhassa.. ei meidän tarvinnut murehtia nyt aikatauluista. Sellainen oli yliarvostettua. Nyt oli lupa unohtaa kiireet ja antaa hetken kuljettaa.. mennä vain sen mukana. Minne ikinä mentiinkään.

"En.. tää leffa vaan tylsistyttää vähän" se tokaisi silmiään hieroen.

Totta puhuen, mulla ei ollut hajuakaan mitä siinä edes tapahtui. Mun katseeni oli liimautunut vain Aleksiin. Eihän se väärin ollut..

"Saanko mä kysyä jotain?" mä halusin tietää mitä se treffeiltä toivoi.

Totta kai mä halusin jättää mielikuvitukselle tilaa mutta mun oli saatava tietää edes jotain.

Se nousi istumaan ja kävi mun jalkojen päälle. Se nyökkäsi ja jäi odottamaan mun kysymystä. Sen odottava ja mielenkiinnosta kielivä katse vain oli jotain kertakaikkisen suloista.

Mä kurottauduin siirtämään hiuksia sen silmien edestä ja hymyilin. Kuinka joku saattoi olla noin söpö.. eikö sen olisi kuulunut olla jo laitonta?

"Millasista treffeistä sä unelmoit?" kysyin.

Siinä sitä olikin.. mä en koskaan aiemmin ollut itsekään edes miettinyt tuollaista. Mä en koskaan ajatellut et sillä paikalla olis niinkään väliä tai sen paremmin silläkään mitä tehtiin. Pääasia et se kenen kanssa sä olit, oli sellainen joka kiinnosti. Sellainen jota jaksoi kuunnella vaikka se olis puhunut voikukista.. juuri sellainen kuin Aleksi oli.

"En mä oo koskaan unelmoinut treffeistä" se vastasi.

Eihän se kaikkia kiinnostanut. Kyllä sä toiseen voit tutustua ilman treffejäkin.. meidän tapauksessa tosin tutustumisprojekti oli edennyt jo sen verran pitkälle et ainakaan siihen tarkoitukseen ei enää deittejä tarvittu.

"Mutta muuten vaan olis kiva päästä tekemään jotain sellasta mitä ei koskaan ennen oo tullut tehtyä" se jatkoi. Siinä mä sain vastauksen siihen mitä me tultais ensimmäisillä treffeillä tekemään. Sillä mä tiesin tasan tarkkaan sen mistä Aleksi oli aina haaveillut. Nyt se haave saisi vihdoin käydä toteen. 

***

Sori nyt mun on vaan pakko graindaa näit osia kun kerranki mul on jotain valmiina :))