Love me before you go✅

Aamu-unisuutta

Mä en jaksanut avata vielä silmiäni vaikka olis varmaan jo pitänyt. Jostain selittämättömästä syystä mun luomet vain tuntui nyt ihan todella raskailta. Mä en tainnut olla vielä valmis tähän aamuun..

Kierähdin toiselle puolelle sänkyä siinä toivossa että olisin päässyt syliin. Se toive oli kuitenkin turha sillä sängyn tuolla puolen oli pelkkää tyhjää. Se sai mut viimein raottamaan luomiani ja ihmettelemään mihin toinen oli jo ehtinyt haihtua. Ja näin aikaisin... ainakin musta tuntui siltä että kello oli vasta vähän.

Nousin nojaamaan käsieni varaan ja haukottelin vielä hieman tokkurassa. Nyt jos koskaan mä olisin kaivannut heräilyä pitkän kaavan kautta. Halailua ja hellää hipsutusta... oikeastaan sellaisia mä taisin kinuta kaiken aikaa. Vaikka Olli tiesi sen, silti se oli kehdannut jättää mut heräilemään yksin. Kuinka se kehtasi...

Huokaisin syvään ja nousin seisomaan käsiäni venytellen. Lähdin tassuttelemaan kohti keittiötä siinä toivossa et siellä olis voinut odottaa jo aamupala. Mutta pettymyksekseni mä huomasin ettei siellä ollut tietoakaan ruuasta. Ollista puhumattakaan... mikä tällä päivällä oikein oli mua vastaan?!

Raahauduin kahvinkeittimen äärelle ja nappasin pannun käteeni. Huuhtelin sen puhtaaksi ja täytin vedellä. Kaadoin sisällöt säiliöön ja kaivoin kaapista kahvipurut. Suodatinpussi ensin ja sitten puolet paketista puruja... vahva kahvi oli nyt paikallaan. Mikäli tästä päivästä meinasi selvitä kunnialla. Ja minähän meinasin vaikka alku heikolta näyttikin. Sitä ei voinut kieltää...

Laitoin keittimen päälle ja lähdin suuntaamaan kohti vessaa. Kämpässä kaikuvasta veden lorinasta päätellen Olli oli suihkussa. Kehtasikin mennä ilman mua... tästä saatais vielä parisuhdedraama aikaiseksi... niin kertakaikkisen törkeää tuon käytös oli.

Jättää nyt ensin sänkyyn yksin heräämään ja sitten ei ollut vaivautunut laittamaan edes aamupalaa. Ja kirsikkana kakun päällä... meni vielä suihkuunkin ilman minua. Mä olin sydänjuuriani myöten järkyttynyt.

Painoin vessaan valot päälle ja vilkaisin itseäni silmiä siristellen peilistä. Mun olisi todella ollut syytä jäädä vielä nukkumaan. Ehkä se oli sitten hyväkin ettei Olli nähnyt mua heti herättyäni. Olisin varmasti onnistunut säikäyttämään siltä vielä sielun pihalle.

Nappasin naulakosta pyyhkeen ja laskin sen lavuaarin vieressä olevalle pienelle tasolle. Avasin hanan ja kumarruin pesemään uniset kasvoni haalealla vedellä. Kylmä vesi tuntui inhottavalta ja lämmin taas kuivatti ihoa. Jotain tuosta välimaastosta sen oli siis oltava.

Sammutin hanan ja otin pehmeän valkoisen pyyhkeen käsiini. Kuivasin kasvoni siihen ja asettelin sen takaisin paikalleen. Vilkaisin uudelleen peiliin vain todetakseni ettei äsköinen toimenpide auttanut yhtään mitään. Mä näytin edelleen kuin haudasta nousseelta.

Juuri nyt mä en jaksanut välittää koko asiasta sen enempää vaan tyydyin kohtalooni ja päätin käydä vielä kusella ennen kahvipannuun hukuttautumista. Sen jälkeen saisi taas aihetta miettiä asioita uudesta näkökulmasta. Mihin tänään tuhlata aikaansa vai jäädäkö vain nukkumaan. Sen mä olisin kyllä voinut ihan mielelläni tehdäkin. Tuskin mä muutenkaan mitään järin hyödyllistä aikaiseksi tänään saisin.

Ehkä mä voisin esitellä Ollille eilen ostamani vaatteet ja saada se arvostelemaan niitä. Olihan se toki ne nähnyt jo mun sovittaessa niitä mutta olihan se aina eri asia kotona. Kumma kyllä aina kaupassa kaikki näytti paljon paremmilta. Sitten kun ne veti himassa päälleen niin sai ilokseen huomata että jätesäkkikin olis näyttänyt paremmalta...

"Muru! Mitä sä haluut aamupalaks?" kuului tuttu ääni suihkuverhon takaa.

Sitä mä halusinkin pohdiskella kylpyhuoneessa... oikea paikka kutkutella makunystyröitä hereille. Tai sitten Ollilla vain oli todella vinoutunut käsitys asiasta.

Se ilmestyi suihkusta pyyhe lanteilleen kiedottuna ja kuivasi toisella hassusti joka suuntaan sojottavia hiuksiaan. Suloinen ilmestys näin aamutuimaan... näkymät oli kohdillaan, ainakin minun mieleeni.

"Hei" tuo sanoi hymyillen ja suunnisti halaamaan mua.

Onneksi mä en ollut ehtinyt kusireissuni kanssa vielä tämän pidemmälle. Siinäkin tapauksessa mä olisin vain jäänyt ilman aamuhalia. Se olisi ollut tämän aamun lopullisesti pilaava tragedia.

"Hei sullekin" vastasin hymyillen ja painoin pääni Ollin kaulaa vasten.

Sen tuoksu oli taivaallinen. Täydellinen... kuinka mä olin sen kanssa vielä järjissäni.

"Mä meen laittamaan aamupalaa ja sit voitais mennä treenikselle" tuo sanoi silittäen mun pörröistä hiuspehkoani. Mikäpä siinä... siellä ollessa ei ainakaan tarvinnut miettiä mitä sitä tekisi tai kuinka aikansa kuluttaisi. Duunia meillä oli ihan vaikka muille jakaa.

"Paahtoleipiä ja jogurttia?" se kysyi siirtyen musta hieman kauemmas.

Mä nyökkäsin vastaukseksi ja hymyilin väsyneenä. Olisikohan sittenkin pitänyt mennä vain takaisin nukkumaan... se mua tällä hetkellä eniten houkutteli.

"Pusu" sanoin vaativasti ja kurtistin kulmiani.

Se sai Ollin nauramaan ja pudistelemaan huvittuneena päätään. Kyllä mä tiesin itsekin olevani hieman liian huomionkipeä. Mutta ehkä mulla oli sellaiseen oikeus nyt kun kerran vierellä oli joku jolta sitä huomiota todella sai.

Tuo kumartui antamaan mulle hellän suukon ja siirtyi sitten hieman kauemmas. Sen hymy sulatti kauneudellaan mun sydämen ja tartutti tuon väkisin myös minuun.

"Tuu keittiöön kun oot valmis" Olli sanoi hymyillen ja lähti suuntaamaan kohti keittiötä. Se mun suunnitelmani olikin.

***
Tämmöstä söpöstelyä tällä kertaa (::