Love me before you go✅

Yksi karkuteillä?

Ollia epäilytti ajatus siitä et oltais lähdetty treenikselle kävellen mutta mä sain vakuuteltua sen idean hyvyydestä. Sitä pelotti ajatus siitä että mä rasittaisin itseäni moisella vaikka oltiin me useampaankin otteeseen liikuttu jalkaisin.

Me oltiin sovittu että jätkät sais tänään kokea melkoisen shokkiuutisen ja kuulla meidän suhteesta. Mä en ollut edes pahoillani jos joku sitä säikähti. Huvittavaa sinänsä että ne ei edes tienneet meillä olevan tunteita toisiamme kohtaan. Suoraan syvään päätyyn...

Mä katsoin hymyillen kuinka mun vieressä seisova Olli etsi treeniksen avaimia takkinsa taskusta. Toisella kädellä se piteli silti mua kädestä. Suloista ettei se halunnut irrottaa hetkeksikään.. en mä sen valinnoista pahakseni pistänyt. En todellakaan.

Sen tapeltua aikansa ikivanhan lukon kanssa, me päästiin viimein menemään sisälle. Saisi tuonkin jo pikkuhiljaa vaihdattaa.. se oli ollut rikki niin kauan kun mä muistin.

"Hokka?" kysyi Nikolle kuuluva ääni jostain kaukaisuudesta.

Ei ollut Hokka. Kelpasiko Matela ja Kaunisvesi? Jos ei, voitiin me poiskin mennä. Kyllä me aina tekemistä keksittiin. Jos ei muuta niin sohvan pohjalla loikoilua sylitysten. Tuo vaihtoehto oli parhaimmistoa... en mä siis mitenkään siltä halunnut kuulostaa et olisin karttanut työntekoa. Mä rakastin duuniani ihan kuten nämä kaikki muutkin.

"Aleksi ja Olli!" Olli vastasi samalla kenkiään riisuen.

Mä katsoin huvittuneena sen riisumisprojektia. Sillä ei nimittäin ihan ollut mennyt tämä aamu putkeen. Ei se mitenkään pahalla tuulella ollut mutta asiat vaan ei ihan ottanut onnistuakseen.

Aamupalalla se oli järjestänyt itselleen ylimääräistä duunia unohtamalla sujuvasti smoothien blenderistä kannen. Se sotku oli melkoinen... keittiö oli kuin pommin jäljiltä. Ja vielä korostaakseen hyvin alkanutta aamua, se oli pudottanut kahvimukin lattialle tuhansiin osiin. Luojan kiitos tyhjänä. Tältä päivältä oli siis lupa odottaa paljon.

"Mihin helvettiin se diiva on jäänyt?" Niko kysyi turhautuneena.

Mä katsoin Olliin huvittuneena ja aloin riisua kenkiäni. Takki saisi jäädä naulakkoon. Vain sen taskussa ollut puhelin joutaisi mukaan. Tuskin kukaan näki asiakseen täällä ollessaan pölliä mun avaimiani joten ne uskalsi jättää taskuun. Eihän täällä ollut muita kuin me.

"Huomenta sullekin Turo" Olli tokaisi virnistäen.

Mulla ei ollut hajuakaan siitä mistä tuo lempinimi oli saanut alkunsa. Niko oli tarpeeksi lyhyt muutenkin ilman lyhennelmiä. Siis nimenä! Oli se lyhyt muutenkin mutta sillä ei ollut mitään tekemistä nimen kanssa. Joelillakin oli lyhyt nimi ja silti sitä kutsuttiin vaikka miksi. Yhtenä päivänä se oli Jori ja toisena hokkuspokkus...

"Onko Joel karkuteillä?" kysyin huvittuneena.

Mä astelin kohti olohuonetta Ollin perässä ja sain huomata kaikkien muiden olevan jo paikalla. Joel oli ainut joka puuttui vaikka se oli yleensä aina ensimmäisenä paikalla. Kiroamassa kaikki myöhästelijät alimpaan helvettiin. Yleensä siis Nikon tai Ollin...

"Se ei oo koskaan treeneistä myöhässä" Niko sanoi hermostuneena.

Tuo taisi olla oikeasti huolissaan Joelista. Sitä paitsi eihän tässä mitään aikoja oltu sovittu. Se varmasti tulisi paikalle kunhan vain ehtisi. Mä en ainakaan nähnyt ihan vielä aiheelliseksi pistää suuremman luokan etsintäpartiota pystyyn tai tehdä siitä katoamisilmoitusta..

"Oot sä koittanu soittaa?" kysyin.

Istuin sohvalle Ollin viereen ja katsoin edestakaisin stressaantuneena juoksentelevaa Nikoa. Tommi selasi vähän matkan päässä puhelintaan, seinään nojaten ja Joonas puolestaan seurasi hämillään Nikon sinkoilua.

"No mitäs luulet?!" se ärähti.

Säikähdin sen kiukkuista ääntä ja säpsähdin paikallani. Olli katsoi muhun hämillään ja loi sitten vihaisen katseen kohti Nikoa. Toinen oli vain huolissaan ystävästään.

"Hei! Ei oo Aleksin vika jos Joel ei vastaa sulle" Olli puolusti.

Musta se oli suloinen heittäessään tuon suojelusmoden päälle. Vaikka olihan Nikon ärähdys ihan aiheellinen. Mä olisin voinut ajatella ensin ja sanoa vasta sitten. Olisihan mun pitänyt tietää että se oli varmasti yrittänyt soittaa noin kymmenen kertaa. Kunhan Joel ilmestyisi paikalle, se saisi tuntea Nikon kiukun luissa ja ytimissä.... ei kateeksi käynyt.

"Sori, mä vaan pelkään et.. tai jos sille on sattunu jotain" Niko sanoi päätään pudistaen. 

Kyllä mä sen huolen ymmärsin. Varsinkaan kun tämä ei ollut Joelin tapaista. Se ei koskaan tullut treenikselle viimeisenä.

"Onks syytä epäillä että olis?" Tommi puuttui keskusteluun.

Joonas joka yleensä roikkui Joelissa kiinni kuin takiainen, ei näyttänyt olevan yhtään huolissaan. Ehkä Niko tiesi jotain mistä ei halunnut kertoa.. tämähän alkoi mennä mielenkiintoiseksi.

"Ei. Se vaan oli tosi outo eilen illalla puhelimessa" Niko huokaisi.

Ei se ollut mitään uutta. Outo, taisi olla Joelin toinen nimi.. kaikki me tosin oltiin ihan yhtä omituisia joten eipä tässä ollut varaa tuomita ketään.

"Millä tavalla outo?" Joonas kysyi huolestuneena.

Nyt sitäkin alkoi kiinnostaa. Stressaantuneet Niko ja Joonas olivat paha yhdistelmä. Jos ne vielä pitkään jatkaisi tuota ja lietsoisi toistensa paniikkia, meille tulisi tukalat oltavat. 

***

Epäaktiivinen minä taas täällä hei :) Löytyyks täältä tyyppejä jotka oli Knotfesteil? :))