Love me before you go✅

Vaikea yö

"Olli! Mä en halua!" Aleksi kitisi lapsellisella äänellä.

Mä olin luovuttanut jo aikoja sitten sen suhteen et olisin vienyt tuota humalaista olentoa suihkuun. Sen tarpeessa se totisesti olisi ollut mutta se sai nyt odottaa huomisaamuun. Samoin myös hammaspesut. Tästä tuli ihan tarpeeksi pitkä yö muutenkin.

"Rakas kun mä tuun sun kanssa" huomautin lempeästi.

Aleksi seisoi mun edessä ilman paitaa ja huulet mutrussa. Se oli siis jo ihan hyvässä vauhdissa riisumisen suhteen. Enää housut ja sitten se oli valmis nukkumaan. Miehen aivot tosin saattoivat olla asiasta hieman toista mieltä..

"Sun ei tarvii nukkua yksin, okei?" jatkoin hymyillen.

Nostin toisen käteni sen kasvoille silittääkseni sen poskea. Sen posliiniset kasvot näyttivät niin kauniilta mutta samaan aikaan se oli aivan kuutamolla. Tuskin se rekisteröi yhtä ainutta sanaa mitä mä sille sanoin. Mutta ei sillä varsinaisesti mitään väliä ollut.

"Entä jos mä en halua nukkua?" se sanoi ja kietoi kätensä mun niskaan.

Se kallisti päätään hieman ja hymyili viekkaasti. Et kai sä tosissasi ollut? Mulla ei nimittäin ollut aikomustakaan tehdä mitään tuollaista sen kanssa. Ei todellakaan.

"Mutta sä tiedät että nyt on jo yö ja pikku-Aleksin nukkumaanmenoaika" kerroin sille.

Viekas hymy sen huulilla vaihtui taas mökötykseen ja hetken päästä se vetäytyi musta kauemmas. Se loi muhun vielä kiukkuisen katseen ja alkoi sitten riisua housujaan.

Mä katsoin sen toimia lievästi huvittuneena mutta täysin varuillani ottamaan kiinni ennen kuin tuo olisi nokillaan tuossa lattialla. Ainakin sillä oli pehmeä lasku... sen pörrömatto tarjoaisi varmasti hyvän vastaanoton mutta siitä huolimatta mä halusin sen välttävän mustelmia.

Se potkaisi farkkunsa nurkkaan ja kömpi tuhahdellen sänkyyn. Se kaivautui peittojen sekaan ja veti mustan viltin niskaansa. Se kääntyi kyljelleen ja murahti äkäisesti. Mä yritin kaikin voimin pidätellä naurua tuota katsoessa. Se oli yksinkertaisesti huvittava. Suloinen, ihana, huvittava ja ihan helvetin humalassa...

Aloin itsekin riisua vaatteita päältäni, vakaana aikomuksena mennä tuon murahtelijan viereen. Tällä hetkellä se varmasti oli asiasta eri mieltä mutta muutaman pusun saatuaan heltyisi mulle varmasti. Tai sitten mä saisin kerätä kamat kasaan ja mennä sohvalle nukkumaan...

Istuin sängylle ja kierähdin Aleksin vierelle. Kurottauduin antamaan sille hyvänyön suukon poskelle ja silittämään tuon pörröhiuksia.

"Hyvää yötä kulta" kuiskasin ja käännyin sitten omalle puolelleni.

Vastausta se ei suostunut mulle antamaan mutta en mä jaksanut alkaa sellaista nyt vaatia. Se halusi kiukutella mulle niin kiukutelkoot sitten. Aamulla se olisi kuitenkin jo taas oma itsensä. Ehkä pienen krapulan siivittämänä mutta kuitenkin.

Yritin saada itselleni edes hieman peittoa päälle mut Aleksi nyppäsi aina sitä myöten sen itselleen, kunnes oltiin siinä pisteessä et se oli kietonut koko peitteen ympärilleen. Mua ei olisi nyt huvittanut taistella tästä...

Huokaisin syvään ja käännyin uudelleen sen suuntaan.

"Aleksi" sanoin merkitsevästi.

Se ei vastannut. Osoitti vain eleillään olevansa vielä hereillä ja kiukkuinen. Sen mä huomasin kyllä ihan muutenkin. Ainakin mä opin tästä sen et Aleksi ei ollut humalaisena järin yhteistyökykyinen. Saati sitten halukas neuvottelemaan kompromisseista.

"Saisinko mäkin edes hiukan peittoa päälle?" kysyin.

Se ei vastannut mitään eikä luopunut peitostaan. Vai niin... kai mä saisin sitten jäätyä tänä yönä. Sen siitä sai kun ei antanut humalaiselle poikaystävälleen... ja mä kun luulin että tuollainen kiristys oli vain Joonaksen erikoisalaa. Jotain sellaista mitä siltä mieheltä olisi ihan hyvin voinut odottaa.

"Mä meen sitten sohvalle nukkumaan" huokaisin ja käännyin lähteäkseni.

Nopeasti kuitenkin peittoihin kääriytynyt pörröpää löytyikin jo mun sylistä kun se kierähti ihan kiinni muhun. Se painoi päänsä mun rintaa vasten ja kietoi kättään tiukasti mun ympärille.

"Et mene..." se mumisi.

Hymyilin tyytyväisenä saatuani moisen uhkailun toimimaan ja painoin muutaman pikku pusun tuon hiuksiin. Se kääntyili hetken niin että sai vedettyä peittoa myös mun päälle ja änkesi sitten vielä entistä lähemmäs.

"Ethän?" se kysyi hiljaa.

Oli mun vuoro kietoa käteni sen ympärille. Ei mulla ollut aikomustakaan lähteä tästä yhtään mihinkään. Sitä paitsi nyt mä sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lämpimän peiton päälleni ja pienen takiaisen syliini. Mitä sitä muuta voisikaan enää toivoa..

"En mene" vastasin hymyillen. 

Painoin vielä muutaman suukon sen hiusten sekaan ja silittelin sen lämmintä selkää. Nuku vain... lyhyt tämä yö tulisi olemaan joka tapauksessa. Aamusta ei voinutkaan sitten puhua edes samassa lauseessa... se jäi vain nähtäväksi kuinka siitä selvittäisiin.

***

Löysin tämmösen osan joka oliki jääny pyörimään tonne tiedostoihin :)