Love me before you go✅

Suunnitelmat toteen

Mä olin aiheuttanut Aleksille suunnatonta hämmennystä lähtiessäni aamupalan jälkeen kotiin. Se olisi halunnut mun jäävän luokseen mutta mä olin ikävä kyllä joutunut tuottamaan sille pettymyksen. Mä en pitänyt tuosta ollenkaan... mutta toisaalta taas tietäen mihin se johti, ei se tuntunutkaan ihan niin pahalta.

Me oltiin illalla juteltu treffeistä ja kaikesta siitä mikä meidän mielestä niissä oli olennaista. Yhtä mieltä me oltiin ainakin siitä ettei itse tekemisellä niin suurta merkitystä ollut kunhan vain seura oli kohdillaan. Ja ainakin mun tapauksessani se oli paras mahdollinen.

Aleksi oli sanonut haluavansa tehdä jotain sellaista mitä se ei koskaan aiemmin ollut tehnyt ja mä satuin juuri sopivasti tietämään mitä se jokin oli. Mulle oli samantien tullut mieleen keskustelu jonka mä olin sen kanssa käynyt vain hetkeä ennen kun se oli saanut terveen paperit.

Se oli sanonut ettei enää milloinkaan suostuisi elämään elämää, joka oli kuin valmiiksi käsikirjoitettu. Sitä varten elokuvat ja tv-sarjat oli olemassa. Joka hetkeen oli tartuttava niin kuin se olis viimeinen. Se ajattelutapa oli musta jollain tasolla todella lopullinen mutta samalla todella voimaannuttava.

Kummasti elämän alkoi nähdä aivan eri tavalla kun oli vain pienestä kiinni että sen olisi menettänyt. Surullista oli se että moni tajusi tuon vasta siinä kohtaa kun oli jo liian myöhäistä. Sen ymmärtämiseen vaadittiin jokin elämää mullistava tilanne, jolle ihmisvoimat ei mahtaneet mitään.

Kertoessaan paikoista minne se halusi joskus päästä, oli se maininnut ohimennen Rovaniemen. No, sinne mä en valitettavasti tähän hätään sitä pystynyt viemään mutta jotain muuta vähintään yhtä kaunista mä olin keksinyt. Kyllä mä sut vielä Rovaniemellekin veisin.. ihan minne vain halusitkaan, mä olin valmis lähtemään.

Vaikka me asuttiinkin Helsingissä, oli täällä lukuisia paikkoja joista me ei oltu edes kuultu. Mä tiesin Aleksin pitävän luonnosta ja nauttivan siitä et se sai ihailla kauniita maisemia. Erityisesti se piti veden äärellä olemisesta. Uimaan mä en sitä suostunut viemään.. en ainakaan vielä! Ehkä sitten kesällä jos ilmat sen salli...

Mä halusin yhdistää nuo kaksi asiaa mitkä se koki tärkeäksi. Maisemat ja vesistö. Tutkittuani sääennustetta, mä tulin siihen lopputulokseen et tänään oli täydellinen päivä toteuttaa tuo idea. Mä olin soittanut ja varannut meille puolentoista tunnin mittaisen venekiertoajelun pitkin Helsingin kanaalia. Kautta Korkeasaaren ja Suomenlinnan... veneestä katsottuna. Ihan kahdestaan.

Aleksilla ei ollut mun suunnitelmista pienintäkään hajua ja hyvä niin. Mä halusin yllättää sen ja tätä yllätystä ei kukaan tulisi pilaamaan. Siitä mä pidin huolen. Se jos joku tämän oli ansainnut. Kaiken tämän jälkeen sen oli aika saada kokea elämä elämisen arvoisena ja nauttia siitä. Tarttua hetkeen. Juuri kuten se itse oli halunnutkin.

Suunnitelmani varmistuttua mä olin soittanut Aleksille ja käskenyt laittaa itsensä siihen kuntoon et olisi kahden tunnin päästä valmis elämänsä seikkailuun. Vaikka mä en muuta pystyisikään lupaamaan, sen mä pystyin. Tästä tulisi seikkailu joka olisi vertaansa vailla. 

***

Noniin te kaikki rakkaat Oleksi loverit :) Tänään teitä hemmotellaan koska tähän tulee vielä toinen osa tämän lisäks :)