Love me before you go✅

Yllätyksiä?

"Muru?" kuului kysyvä huudahdus jostain kylpyhuoneen suunnalta.

Mä olin päässyt vasta käsiksi aamukahviini ja toinen oli ehtinyt jo suihkuunkin! Olisinpa mä itsekin pystynyt vastaavaan. Kukapa olisi uskonut Ollin olevan se aamuvirkku tässä suhteessa... toisaalta kun toinen osapuoli olin minä niin ei se niin kovin suuri ihme ollut sitten loppujen lopuksi kuitenkaan. Vaikka Olli olikin aina vähän väsynyt ja valmiina ottamaan päiväunet vaikka kymmeneltä aamulla, olin mä silti meistä uneliaampi. Laiskempi vain oikeasti...

"Keittiössä!" vastasin aamupalani ääreltä.

Mun oli saatava aina heti aamusta jotain syötävää ennen kuin verensokerit laski liian alas. Mulle oli jostain syystä jäänyt tuon sairauden myötä päälle se et ruokailuvälit ei saaneet jäädä liian pitkiksi. Siinä missä normaalit ihmiset söivät ehkä neljän tunnin välein, mun aterioiden välissä ei saanut olla kuin maksimissaan kaksi tuntia.

Olli ilmestyi mun luo vesipisarat iholla kirpilöiden. Mun katse lähti vaeltelemaan pitkin sen treenattua kroppaa ja pysähtyi lantiolle kiedotun pyyhkeen kohdalle. Sillä oli mun pyyhkeeni... höppänä ei tunnistanut omaansa..

"Moppaa lattia sit jos meinaat kuolata vielä" tuo sanoi virnistäen.

Nostin huvittuneena katseeni sen silmiin johon tuo vastasi kulmiaan kohottaen. Se tuli mua lähemmäs ja tarttui mua hymyillen kädestä. Mä vedin sen vielä lähemmäs ja lukitsin polvieni väliin. Kiedoin käteni sen niskaan ja vedin tuon vasten itseäni.

"Mitäs kuljet tuon näkösenä täällä?" kyseenalaistin ja varastin siltä kunnon suudelman. 

Sen sä olit mulle velkaa tuon näytöksen jälkeen... vaikka parempi kosto olisi ollut vetäistä siltä pyyhe nilkkoihin, mä päätin kuitenkin käyttäytyä.

"Mä oon menossa treenikselle. Tuut sä mukaan?" se kysyi.

Tähän aikaan aamusta? Tuskin siellä kovin moni muukaan vielä oli... jos se olisi malttanut odottaa vähän myöhempään niin sitten mä olisin voinutkin lähteä mukaan. Muussa tapauksessa mä jäisin tänne ja siivoaisin tämän läävän. Laittaisin ehkä romanttisen kynttiläillallisen Ollille ja hemmottelisin sitä kunnolla hieronnan ja pussailun keinoin... kukapa ei haluaisi seurustella mun kanssa!

"Mitä jos mä jäisin järjestelemään sulle kunnon yllätystä?" kysyin hiplaten tuon niskavilloja. Kyllä mä tiesin ettei se voinut vastustaa tuota ajatusta. Olli rakasti yllätyksiä. Ja olihan se nyt oman hemmotteluhetkensä ansainnut! Saisi sekin välillä oli se joka sai nauttia toisen huomiosta, eikä aina vaan antaa sitä.

"Jos sä haluat yllättää, mä osotan mieluusti tukeni sille" tuo vastasi hymyillen.

Totta kai jos se yllätys oli osoitettu sulle! Kumma juttu.. ääni olis varmasti muuttunut kellossa jos mä olisin suunnitellut yllätystä jollekin toiselle. Tosin siinä tapauksessa se yllätys olisi varmasti ollut hieman erilaisempi tähän nähden... jokin kusinen käytännönpila mitä kaikki vihasi yli kaiken. Olinko mä ainut hullu joka niistä piti..?

"Meneeks sulla kauan?" kysyin toiveikkaana.

Kyllä mä hetken tähän yllätykseen aikaa tarvitsin mutta en mä halunnut yömyöhään sitä odottaa. Vaikka tottahan mä Ollia odotin niin pitkään kuin tarve vaati, mutta.. no kyllä te tiedätte mitä mä ajoin takaa!

"Riippuu vähän Joonaksen suunnitelmista, mutta kyllä mä kotona ennen iltaa olen" se kertoi.

Tuo riitti minulle. Joonaksen kanssa tosin yksi viisiminuuttinen saattoi muuttua yhtäkkiä kolmeksi tunniksi. Mutta eiköhän se ymmärtäisi jos Olli sille vain asiasta kertoi. Kyllä sekin sen verran romantiikan päälle ymmärsi.

"Hyvä.. muuten mä saatan kuolla ikävään" huomautin.

Enkä edes liiotellut asian suhteen. Me taidettiin olla vaarallisilla vesillä kun ei osattu olla toisistamme erossa edes muutamaa tuntia, vuorokaudesta puhumattakaan. Tai minä ainakaan! 

***

Tiedoksenne, tämäkin stoori päättyy kohta :)