Love me before you go✅

Huono idea

Aleksi katsoi mua et voi olla tosissasi- ilmeellä kun mä odotin siltä vastausta. Seisoin rappukäytävässä ja odotin täystyrmäystä.

"Tuu nyt sisälle sieltä" se käski ja siirtyi kauemmas päästäen mut sisään asuntoonsa.

Se veti oven kiinni ja jatkoi samalla jäisellä katseella tuijottamista. Enhän mä nyt mitään pahaa ollut sanonut. Ehdotin vain josko se olisi halunnut lähteä mun kanssa lenkille. Nyt kun ilmakin oli kaunis ja lämmin. En kai mä sitä millään koiranilmalla olis yrittänyt tuonne saada.

"No, mitä sanot?" kysyin toiveikkaana.

Mä tiesin kyllä ettei se ollut mikään lenkkeilyihminen mutta.. no en mä rehellisesti sanottuna tiennyt itsekään miksi lähestyin asiaa tältä kantilta. Ei se leffailta ehkä olisi niin huono idea ollutkaan...

"Olli. Mä en käy lenkillä" se tokaisi hymyillen.

Sen ääni oli vakava mutta samaan aikaan huvittunut. Mä tiesin sen olevan tosissaan mutta ei niin paljoa etteikö siinä osa olisi huumoriakin ollut. Sellainen Aleksi oli ja musta se oli aika suloista.

"Tulisit nyt edes tämän kerran. Mun mieliks" sanoin anovasti.

Pitikö tässä ruveta anelemaan polvillaan että se suostuisi. Ihan mielelläni mä en olisi siihen lähtenyt mutta tein senkin jos tarve vaati. Vaikka aina mä olin luullut polvistuvani vain yhden ja ainoan kerran. Eikä se ollut tämä tilanne...

"Jos mä juoksen, mä kuolen" se sanoi.

Kuka tässä nyt juoksemisesta mitään oli puhunutkaan. Lenkkeily oli paljon muutakin kun vain juoksemista. Kuinka mä nyt sitten satuin muotoilemaankin asian näin... tuntui vaan todella typerältä ehdottaa kävelyä... ehkä sata vuotta sitten se olis voinutkin toimia mutta ei ehkä nyt. Mä olin entistä vakuuttuneempi siitä et mun ideani oli aivan totaalisen paska...

"Mä aattelin kyllä ihan kävellen" korjasin väärinkäsityksen.

Fiksumpi kaveri olis luovuttanut tämän asian suhteen jo ajat sitten. Mä olinkin tyhmä ja sain kärsiä siitä varmasti koko loppuikäni. Samoin kun tästä ideasta...

"Olisit kysynyt lenkkikaveriks jotain toista" se sanoi.

No varmasti olisinkin jos kyse olisi ollut puhtaasti siitä et mä halusin lenkille. Kysymys olikin siitä et mä halusin vain olla Aleksin kanssa ja satuin nyt käyttämään moista typeränä tekosyynä keksiäkseni edes jotain.

"Kukaan ei ehtinyt" heitin valkoisen valheen.

Kyllä ne oli sallittuja toisinaan. Älkää yhtään tuomitko siinä! Varsinkin jos koko pääsevänsä helpommalla moisia hyödyntäessään.

"Ja viimeisenä oljenkortena turvauduit muhun?" se kysyi virnistäen.

Niinkö sä todella halusit tämän tulkita. Enhän mä todellisuudessa ollut kysynyt keneltäkään muulta. En mä niiden kanssa treffeille halunnut.

"En mä nyt sitä tarkottanut" yritin selventää.

En mä edes tajunnut tuon kuulostavan siltä kuin olisin vain tyytynyt siihen kun ei parempaa ollut. Olis varmaan pitänyt ihan vaan suoraan sanoa mistä oli kyse niin olisi välttynyt turhilta väärinkäsityksiltä.

"Eli mä kelpasin vasta kun muilta on jo kysytty" se sanoi johdattelevasti.

Se ei sitten halunnut päästää mua helpolla tämän asian kanssa. Eipä tietenkään... se olisikin ollut liikaa pyydetty että se olis kyseenalaistamatta vastannut ihan suoraan myöntävästi. Ehkä haavemaailmassa korkeintaan... siellä ei kuitenkaan ollut mulle paikkaa.

"Vittu Aleksi! Mä kysyin sua koska halusin vaan viettää aikaa sun kanssa" töksäytin.

Se katsoi mua kädet puuskassa ja hymyili. Nytkö sä olit tyytyväinen? Hyvä on sitten.

***

Jatkuu jatkuu :))