Love me before you go✅

Treffit 1/2

"Voisit sä jo kertoa minne me ollaan menossa?" Aleksi kysyi ihmeissään.

Mä vain hymyilin tyytyväisenä ja otin sitä kädestä kiinni. Katsahdin ikkunasta ulos josta mun silmäni tavoitti Linnanmäen maailmanpyörän. Pelkkä ajatuskin sai mun pienen pääni sekaisin. Mä olin aivan liian heikko menemään tuollaisiin laitteisiin..

Mun oma suunnitelmani oli huomattavasti maanläheisempi ja turvallisempi. Me istuttiin bussissa, matkalla kohti merellistä kiertoajelua josta Aleksilla ei ollut aavistustakaan.

"Kohta näet" vastasin huolettomasti.

Vaikka mä en ollut sanonut pukeutumisesta mitään se oli silti osannut valita tilanteeseen sopivat vaatteet. Ei liian hienoa muttei niin arkistakaan etteikö ihmisten ilmoille olis kehdannut mennä. Vaikka toisaalta mulle oli aivan sama mitä sillä oli päällä, se näytti aina yhtä hyvältä. Tällä kertaa tosin ehkä vähän jopa liiankin hyvältä...

Mä olin vetänyt jalkaani tummansiniset farkut ja mustan t-paidan. Siihen päälle mä olin laittanut ihan vain varmuuden vuoksi nahkatakin. Yhtäkkiä saattoi olla niin lämmin et tarkeni pelkällä t-paidalla mutta toisessa hetkessä kaivattiinkin jo takkia. Sellainen suomen ilmasto sattui vaan olemaan...

Vaikka mä tiesin minne oltiin menossa ja mitä oli tapahtumassa, mua jostain syystä jännitti silti. En mä olis uskonut stressaavani ainakaan Aleksin suhtautumista tähän sillä siitä mä löisin vaikka vetoa että se ilahtuisi. Tai sitten mä olin tehnyt jotain todella pahasti väärin jos olin tuon suhteen väärässä.

Mä kurottauduin painamaan meidän vieressä olevan kaiteen yläpuolella olevaa punaista nappia merkiksi siitä et me haluttiin jäädä kyydistä. Aleksi katsoi mua epäilevästi mutta pysyi hiljaa. Musta oli ihanaa saada kerrankin yllättää se positiivisella tavalla. Se oli aina onnistunut yllättämään meidät kun kyse oli musiikkiin liittyvistä jutuista. Nyt oli mun vuoroni. Vaikka homma vähän eri olikin.

Bussin pysähdyttyä me noustiin ylös ja pujoteltiin kapeaa käytävää pitkin kohti uloskäyntiä. Muutaman askelman jälkeen me oltiin maankamaralla ja meitä kuljettanut auto pääsi jatkamaan taas matkaansa. Samoin kuin mekin.

Mä otin uudelleen Aleksia kädestä kiinni ja lähdin kuljettamaan sitä kohti päämäärää. Meillä oli muutama sata metriä käveltävää ennen kuin päästiin kääntymään vasemmalle. Siitä pystyi jo näkemään meidän seuraavan kohteen. Pieni silta joka johti laiturille. Sen päässä meitä odotti valkoinen vene joka oli yhtä valmis matkaan kuin mekin.

"Mulla on nälkä" Aleksi marisi.

Hyvä. Sillä meidän ensimmäinen osoite heti veneeseen päästyä olisi ruokapöytä. Heti tajuttuani että sellainenkin oli mahdollista, mä olin pyytänyt ennen kierroksen alkua ravintolatilan meidän käyttöön. Toki sillekin oli oma hintansa mutta se oli yksi ja sama. Mä halusin meidän ensitreffit kaikilla herkuilla. Välittämättä siitä mitä se tulisi kustantamaan.

"Kohta mennään syömään, malta nyt vielä hetki" rauhoittelin miestä.

Mä tunsin sen puristavan mun kättä hieman tiukemmin. Siihen mä vastasin hellästi ja hymyilin itsekseni. Aleksin katse oli jännittynyt kun se yritti kurkkia ympärilleen ja saada edes pientä vihjettä siitä minne oltiin matkalla. Mä sitten rakastin sen loputonta uteliaisuutta. Vaikka se hetkittäin vaikuttikin malttamattomalta pikkulapselta, se oli silti ihana.

"Eihän täällä ole muuta kuin vettä" Aleksi huomautti.

Jos sä vain muutaman minuutin jaksoit odottaa niin näkisit ihan varmasti paljon muutakin kun vain vettä. Mä en vaivautunut vastaamaan sille mitään vaan kuljetin sitä määrätietoisesti perässäni. Mitä nopeammin me päästäis perille, sitä parempi. Ennen kuin tuo pörröpää räjähtäisi jännityksestä.

"Oikaistaan tästä" sanoin huomatessani oikopolun, josta puhelimitse mun kanssa keskustellut nainen oli maininnut. Parin sadan metrin matkalla sitä oikopolkua tarvittiinkin. Ehkä se oli juuri tällaisia tilanteita varten..

Irrotin käteni Aleksin omasta ja hyppäsin pieneltä kivetykseltä alas. Pudotus oli yllättävän korkea.. sen mitä tämä reitti matkassa voitti, esteissä se kyllä hävisi. No, pieni extreme oli aina paikallaan...

Jäin katsomaan paikoillaan seisovaa Aleksia joka näytti mietteliäältä. Se mittaili katseellaan pudotusta ja vieressä kulkevaa tietä. Se katsoi muhun anovasti ja kyykistyi kivetyksen reunalle.

"Tuu vaan, mä otan kiinni" sanoin lempeästi ja ojensin käsiäni miestä kohti.

Menin niin lähelle kun se vain mahdollista oli jotta saisin tarpeen vaatiessa nostettua tuon syliini. Hetken mietittyään se tarttui mua käsistä ja hyppäsi alas. Hyvinhän se meni.

"Hyvä, nyt voidaan mennä" sanoin hymyillen ja lähdin johdattamaan poikaystävääni kohti edessä siintävää pikkuista siltaa. Tämä toden totta oli yksi extreme rata koko matka... tällaiset sitä kyllä pelotti mutta maailmanpyörä oli sille kuin taivas. Siinä se olisi voinut kieppua vaikka puolen päivää... mulle taas kukaan ei niin paljoa maksaisi että mä sellaiseen menisin.

Ylitin itse ensin tuon kapean pätkän jotta olisin Aleksia vastassa sen uskaltautuessa tulemaan siitä yli. Kaikki esteet oli nyt voitettu ja se oli ollut hurjan rohkea. Nyt oli aika päästä itse kohteeseen...

"Tervetuloa kiertoajelulle veden äärelle" kuului iloinen naisääni vähän matkan päästä. 

Mä katsoin Aleksiin jonka silmät suureni hämmästyksestä. Se ei tiennyt olisko tuijottanut mua, laiturin päässä seisovaa naista vai tuon vieressä olevaa vesille laskettua venettä.

"Tulehan sieltä" sanoin hymyillen miehen suuntaan.

Se näytti epäröivän hetken mutta tuli sitten kiltisti mun perässä. Se astui laiturille ja katsoi kysyvästi tummiin pukeutunutta nuorta naista. Tuo ohjasi hymyillen mut sisään veneeseen ja selvittyäni koitoksesta, mä ojensin auttavan käteni Aleksin suuntaan.

Se tarttui kiinni ja tuli mun perässä. Sen hämmentynyt katse oli kertakaikkisen suloinen. Mähän sanoin ettei sillä ollut aavistustakaan mistään tällaisesta.

"Ja teillä oli ravintolapuoli varattuna tähän alkuun" nainen sanoi kysyvästi mun suuntaan. Sellaisesta meillä oli ollut puhetta. Ja Aleksi vaikutti nälkäiseltä, joten kyllä kiitos.

Mä nyökkäsin ja katsoin edelleen hämmentyneen oloisena ympäristöään tarkkailevaa Aleksia. Se ei tainnut vieläkään tajuta mistä oli kyse. Eiköhän sekin kohta valkenisi.

Nainen lähti johdattelemaan meitä kohti ravintolapuolta. Mä nappasin Aleksia kädestä ja hymyilin tyytyväisenä itseeni. Mä olin onnistunut yllättämään sen täysin joten ei pienestä ylpeilystä yhtään haittaa olisi ollut.

Meidät ohjattiin istumaan ja ojennettiin ruokalistat käteen. Tilauksia tultais kuulemma kyselemään hetken päästä joten meillä oli hyvin aikaa tehdä päätökset.

"Mä lupailin sulle spesiaalit ensitreffit. Kelpuutatko?" kysyin hymyillen.

Tuo vaikutti edelleen siltä kun ei olisi tajunnut yhtään mitään siitä mitä ympärillä tapahtui. Se katsoi muhun hymyillen ja pudisteli päätään.

"Sä osaat todella yllättää" se sanoi.

Toivottavasti hyvässä mielessä. En mä halunnut sen muistelevan tätä jonain koettelemuksena tai suunnattomana hämmennyksenä. Tämä oli vasta alkua. Se jäi vain nähtäväksi mitä ilta toi tullessaan..

***

Täst tuli vähän pitkä ny :) Ja nyt saattekin sitten vaikuttaa seuraavaan osaan :) Halutaanko yks pitkä ja yksityiskohtanen luku vai kaks erillistä ja yksityiskohtaista? :) On siis kyseessä smut-luku :)