Love me before you go✅

Porko karkuteillä

Joel tuijotti hermostuneena ovelle ja odotti selvästi sen aukeavan kuin itsestään. Mua lähinnä vain huvitti sen malttamattomuus. Mutta minkäs se sille mahtoi... tuollainen se oli ollut niin kauan kun mä muistin.

Joonas jonka idea tämä koko reissu ylipäätään oli ollut, oli nyt itse jossain teillä tietämättömillä. Sen ilmaantumista Joel siis lähinnä odotteli. Vaikka olisi se voinut ovea vahtia ilman mitään järkevää syytäkin. Eikä siitä kukaan olisi jaksanut edes yllättyä. Mikäli me haluttiin pitää Joel vielä yhtenä kappaleena, olisi Joonaksen parasta ilmestyä pelipaikalle aika hätäseen...

Niko puolestaan puhui Tommin kanssa jostain eilen pelatusta liiga-matsista ja nyt ne pohtivat kuumeisesti oliko jo aika antaa Lukon päävalmentajalle kenkää. Niillähän se tieto paremmin hallussa olikin kuin kenelläkään muulla. Onneksi se päätös ei  kuitenkaan ollut näiden kahden sankarin harteilla. 

Mä puolestani pohdin et oliko musiikki todella ollut aina baareissa näin lujalla. Jos nimittäin lätkästä keskusteleva kaksikko olisi ollut vähänkin kauempana, mä en olisi kuullut niiden puheista sanaakaan. En mä silti tiedä olisiko se ollut suurikaan menetys jos näitä oman elämänsä liiga-valmentajia ei olisi kuullutkaan..

"Mitä sä mietit?" kuului kysymys mun viereltä.

Ollin käsi painautui hellästi mun oman päälle ja huulet kääntyi tuttuun hymyyn. Se näytti todella hyvältä pitkästä aikaa kunnolla laittautuneena. Sitä katsoessa kyllä silmä lepäsi. Vaikka hyvältähän se aina näytti mutta tiedättehän kun toinen pisti vielä parastaan... siinä oli jotain erityisen viehättävää. 

"En mitään ihmeitä" vastasin hartioitani kohauttaen ja otin edessäni olevan tuopin käteeni. 

Siitä oli aivan helvetisti aikaa kun mä viimeksi olin edes koskenut mihinkään alkoholipitoiseen. Toivottavasti tämä ei kostautuisi aamulla..  ei siis sillä että mulla olisi ollut tarkoituksena antaa tämän lähteä täysin lapasesta. Nämä jätkät tuntien se vain ei välttämättä ollut mun omissa käsissäni..

"Aattelin vaan kun oot niin kovin keskittyneen oloinen" Olli sanoi ja taiteili kuin huomaamatta sormensa mun omien lomaan. Ehkä mä olin vähän ajatuksissani. Myönnetään. Mutta ei mun päässä silti sen suurempia loistoideoita ollut jos sitä oletettiin.

"Sori, enkö mä huomaa sua tarpeeks?" kysyin virnistäen.

Vastauksen mä tiesin silti sanomattakin. Niin paljoon mä en edes pystyisi että Olli saisi tarpeekseen mun huomiota. Sen suhteen mies oli kyllä pohjaton kaivo. Enpä mä silti voi sanoa et olisin itse yhtään sen parempi.

"Ainahan sitä vois enemmän" tuo sanoi luoden muhun anovan katseen. 

Pudistelin päätäni huvittuneena ja hörppäsin juomastani. Kyllähän mä sen tiesin ettei sille mikään riittänyt. Mun mielestä sen huomionhakuisuus oli suloista. Ja osasinhan mäkin olla samanlainen sille päälle sattuessani. Siinä sitä olikin kun kaksi takiaista pisti parastaan...

"Missä vitussa se Porko oikein viipyy?!" Joelin äkäinen ääni keskeytti meidän huomionhakuisen keskustelumme. Mieshän esitteli aiheellisia kysymyksiä. Harmi vain ettei mulla ainakaan ollut antaa vastausta siihen. Hyvä jos mies itse sen edes tiesi...

"Ehkä just siellä" Niko tokaisi virnistäen. 

Tuohon ei uskonut kukaan. Se ei ollut sellainen paikka jossa Joonas olisi viihtynyt. Sillä oli ihan muut jutut mielessä... ihan kun mä tietäisin asiasta muka enemmän. Paras mä silti olinkin tässä sanomaan yhtään mitään... mä vain tunsin Porkon enemmän kuin hyvin. 

"Nii varmaan" Joel tokaisi silmiään pyöräyttäen. 

Sillä taisi olla ihan yhtä vahva usko tuohon kuin mullakin. Ei siis mitään uutta auringon alla. Kai se mies sieltä joskus ilmestyisi. Se ei jättäisi baarireissua välistä mistään hinnasta. Varsinkaan kun piilotteli itse tuon idean takana. 

***

Täst tuli vähän lyhyt mutta katotaan saataisko ens osasta vähän pidempi(ja kivempi :))