Love me before you go✅

Yksin

Mä olin yrittänyt soittaa Ollille useita kertoja ja laittanut viestillä miljoonat pahoittelut perään etten mä tarkoittanut sillä että meidän olisi tarvinnut muuttaa mitään. Mä olin vain pyytänyt soittamaan mulle takaisin että kaikki oli kunnossa. Selvitettäis sitten myöhemmin että mistä oikein oli kyse. Pääasia että miehellä oli kaikki hyvin. Siitä oli kuitenkin jo useampi tunti aikaa kun se oli lähtenyt matkoihinsa meidän ollessa Espresso Housella.

Mä olin pistänyt viestiä jo muillekin jätkille et jos ne kuuli Ollista jotain, ilmoittaisi siitä mulle. Mä halusin tietää missä mun rakkaimpani meni. Itsepä mä olin mennyt sen sanoillani noin säikäyttämään. En mä ajatellut sen aiheuttavan tuossa ihan niin voimakasta reaktiota. Mä kuvittelin todella meidän olevan valmiita siihen. Nyt mä tiesin ettei me oltu. Ja se riitti mulle. Nyt mun piti vain saada enää Olli vakuuttuneeksi siitä...

Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun palata kotiin. Olli varmasti ottaisi muhun yhteyttä sitten kun oli saanut purettua hieman ylimääräisiä paineita. Se ei kiukutellut yleensä pitkään. Toisaalta eipä tämäkään mitään kiukuttelua siltä ollut. Vain jokin lievä shokkireaktio.

Jätin ulkovaatteet sekä kaupoista mukaan tarttuneet ostoskassit eteiseen ja nappasin puhelimen takkini taskusta. Ei mitään. Huokaisin äänettömästi ja lähdin suuntaamaan kohti makuuhuonetta. Ehkä mä veisin vain ostokset sinne ja ihmettelisin niitä sitten kun olin sillä fiiliksellä. Juuri nyt mä en ollut.

Harmitti niin se kuinka mä olin koko asian mennyt muotoilemaan. Mitään varoittelematta. En mä edes älynnyt sen voivan suhtautua tähän niin voimakkaasti. Mun olis pitänyt ajatella enemmän Ollia ja sen näkökulmaa. Ei pelkästään sitä mikä itsestä tuntui oikealta.

Pyörittelin puhelinta kädessäni istahtaen sängyn reunalle. Jos mä vielä kerran soittaisin... menin jälleen yhteystietoihin ja painoin viimeksi soitetun numeron kohdalta. Se hälytti muutaman kerran kunnes ohjasi puhelun vastaajaan. Mä painoin punaisesta luurista ja jätin asian sikseen.

Ehkä me oltiin viime aikoina oltu niin tiiviisti yhdessä että teki ihan hyvää olla hetki erillään. Minä täällä ja Olli siellä missä sitten ikinä olikaan. Toivottavasti turvassa. Niin mä ainakin halusin uskoa. En mä vielä olisi halunnut alkaa panikoimaan sen karkumatkasta. Vasta sitten jos iltaan mennessä siitä ei ollut kuulunut mitään. Mä luotin siihen että Olli osasi pitää itsestään huolen. Ei se ollut samanlainen koheltaja kuin eräs nimeltä mainitsematon kaksikko...

Mä tunsin oloni vain turhautuneeksi yksin kotona. Toimettomalta... mä en oikein tiennyt mitä olis pitänyt edes tehdä. En mä olis jaksanut vain istua tässä ja pyöritellä peukaloita. Melko tylsäksi oli elämä mennyt...

Ainakin mä tiesin nyt kuinka sisällötöntä mun arkeni olisi jos Olli ei olisi osa sitä. Se keksi aina milloin mitäkin tekemistä ja sai ihan pelkän oleilunkin tuntumaan jo luksukselta. Sitä taitoa ei ihan kaikilla ollut.

Kyllä mä tajusin ettei aina tarvinnut olla menossa tai tekemässä jotakin mutta oli se huomattavasti kivempaa kun vain paikallaan oleminen. Aika kului nopeammin eikä ajatuksetkaan kaatuneet niskaan samalla tavalla. Ja kaksin oli aina kivempaa. Olkoon sitten kyse vaikka kurjuudesta. Jaettuna sekään ei tuntunut niin pahalta. Sen mä olin saanut huomata kantapään kautta.

Mutta kai sitä joskus piti harjoitella yksin olemistakin. Vaikka ei se mukavalta tuntunutkaan. Varsinkaan kun kyse oli hieman erilaisesta tilanteesta ainakin nyt meidän kohdalla. Jos mä olisin tiennyt minne Olli meni ja pystyisin saamaan siihen yhteyden, ei tämä varmaan niin ikävältä olisi tuntunutkaan. Mutta mitä muutakaan mä olisin tähän hätään voinut tehdä? Ainakin mä olin yrittänyt soittaa ja laittanut viestiäkin perään. Ainakin se tiesi miten huolissani mä olin. 

***

En ees aio kysyä kuinka moni oli jäähallilla koska veikkaan että aika moni :) Anyways.. vuosi lähenee loppuaan ja haluun kiittää ihan kaikkia teitä jotka ootte mun stooreja lukenu ja jaksanu venailla vaik välillä onki vähän kestäny näiden kaa<3 Ootte kultaa<3 

P.s. Muistakaa et myös wattpadin kautta kykenee solmimaan ihania ystävyyssuhteita ja mä oon jokaselle joka tunnistaa itsensä tästä, kiitollinen siitä et on osa mun elämää<3 Love u guys<3