Siinä vaiheessa, kun me tulimme kaikki yhdessä siihen lopputulokseen, että kun kolmella väsymys ja vammat estivät kunnollisen kävelyn, oli meidän keksittävä parempi tapa. Se parempi tapa ei ehkä ollutkaan parempi, sillä Cerren päätyi Pykin reppuselkään, minä Krakin, Ivera Wylanin, joka oli jäljelle jääneistä pisin, ja Liam päätti pystyvänsä kävellä ihan tarpeeksi hyvin. Hän oli kuulemma taittanut nilkkansa heidän hypätessään junaan.
Nyppäsin Krakin hiuksia lujaa, jolloin poika mulkaisi minua olkansa yli.
"Hei tirppa! Sä hylkäsit meidät sinne metsään", sähähdin piiskaten hännälläni hänen jalkaansa. Krak ei vaivautunut vastata mitään, vaan huikkasi toisille: "Hei, haluaako joku vaihtaa kyytiläistä? Tämä tässä on aika rasittava." Jopa väsymyksestä huolimatta se aiheutti hilpeyttä.
"Ei kukaan muukaan sitä jaksa", huikkasi Wylan ja hänen selässään oleva Ivera tyrskähti. He molemmat ajattelivat sitä, että olivat joutuneet vartioimaan minua ollessani Kaartin vankina talven alussa.
"Sitä paitsi tirppa itse kaivoi hautansa lähtemällä tuon riesan mukaan", Cerren virnisti. Pyk tönäisi häntä olkapäällään.
"Kyllähän säkin hänen mukaansa lähdit ihan vapaaehtoisena", hän huomautti huvittuneena.
"Aiotteko jatkaa puhumista kuin mä en olisi täällä?" murahdin tarkoittamatta oikeastaan olla kovin ilkeä, mutta en niin kovin kilttikään.
"Hei, Ivera!" Robinin iloinen ääni kuului jostain kauempaa. Olimme lähettäneet hänet tarkkailemaan edelle. Kohta punatukkainen poika ilmaantui näkyviin joelta, kädessään Iveran viitta ja kaksiteräinen keihäs. "Nämä löytyivät ajelehtineina rantaan tuolla edempänä!" hän hihkaisi ja tuodessaan keihään ja viitan Iveralle, hän heitti myös Naliqille tämän pistoolin. Tytön kiittivät häntä.
"Miten me päädyttiinkään hyppäämään junasta?" Wylan murahti muuttaen kipeän kätensä asentoa.
"Katsokaas kun jonkun mielestä oli hyvä idea hypätä junaan kahdessa ryhmässä ja sen jälkeen lähteä etsimään rahoitta junan henkilökuntaa - ja eikös siinä ole jo tarpeeksi, että meitä syytetään junaan hyppäämisestä ilman rahoja, keksii joku kertoa kaikkien muiden nimet kuin mun ja vieläpä myöntää että meillä on tasan yksi täysi-ikäinen mukana!" korotin ääntäni päästessäni lähemmäs loppua.
"Joo, mutta joku toinen keksi lähteä joukosta siinä myrskyssä", Cerren pisti väliin syyttävällä äänellä.
"No Ivera olisi voinut olla hiljaa nimistä", nyt Liamkin lähti mukaan vain hieman syyttävällä äänellä.
"Kuka tahansa olisi voinut pyytää Verwasissa lupaa lähteä", Naliq huomautti syyttäen yleisesti kaikkia.
"Ja kukakohan oli se, joka päästi Nelian?" Ivera tiuskaisi.
"Jonkun olisi myös pitänyt vahtia, ettei Wilfred olisi lähtenyt", murisin. "Hän on meistä pahimmassa vaarassa."
"Mä olen samalla tasolla kuin tekin!" Wilfred puolustautui.
"Ei, sä olet vasta lapsi", Ivera sanoi lujasti.
"Ja kenenkähän pitikään vahtia häntä?" Pyk huudahti. "Sun, Ivera, ja Cerrenin ja itseasiassa myös Naliqin, mutta kukaan ei vaivautunut tekemään mitään hyödyllistä kuin vain tapella", kun Ivera avasi suunsa sanoakseen, että se oli Pykinkin työtä, tämä nosti kätensä käskeäkseen tytön olla hiljaa. "Ei, se ei ollut mun tehtäväni ainakaan silloin kun Wilfred karkasi, sillä mä olin auttamassa Benitiä."
"Mitään tästä ei olisi tapahtunut, jos Nelia olisi kertonut, että häntä uhkailtiin!" Ivera huudahti ja käänsi katseensa Robiniin ja Liamiin. "Ja teidän olisi pitänyt kertoa että koulussanne oli helvetti soikoon murhaajia!"
"Nelia kielsi", Robin puolustautui heti.
"Ja ei me tajuttu, että he olivat murhaajia... Vaikka he kävivätkin meidän kimppuumme", Liam puolestaan sanoi.
"Ne olivat mun hallinnassani ilmankin teitä. Jos Krak ei olisi pakottanut mua menemään teidän luoksenne, ei teillä olisi mitään valittamisen varaa", huomautin terävästi.
"Älä vedä mua tähän mukaan", Krak sanoi selvästi pakottaen äänensä pysymään vakaana.
Katsoin kaikkia kätkien yllättyneen katseeni. Kuinka olimmekaan ajautuneet syyttelemään toisiamme niin nopeasti? En väittänyt, etten olisi ollut yhtä kiukkuinen kuin muutkin, mutten ollut uskonut, että niinkin tyynet kuin Pyk ja Liamkin olivat lähteneet mukaan.
"Me oltiin tässä mukana siitä asti, kun Ivera päätti heittää sut Kaartin niskoille", murisi Wylan.
"Siitä asti, kun te päätitte ilmaantua Solertauhiin", Pyk lisäsi.
"Ei me sitä päätetty!" Ivera ja minä puolustauduimme yhteen ääneen.
"Voi, kyllä päätitte. Jos te ette olisi karanneet Verwasista, en mäkään olisi tässä mukana", Cerren murisi.
"Et niin, koska olisit haudassa", sähähdin hopeisin silmin. Cerrenin vihreissä silmissä näkyi suden katse hänen mulkoillessa meitä.
"Yksi kerta, kun ensimmäisen ryhmän johtaja karkaa tyttöystävänsä perään on vielä okei", Wylan aloitti ja tiesin Iveran toivovan, ettei hän jatkaisi. "Mutta toisen kerran kohdalla menee raja. Sä varmasti menetät paikkasi ja mä ja Naliq saatetaan saada potkut!"
"Te itse päätitte lähteä perääni!" Ivera huudahti.
"Te kaikki valitsitte lähteä mun perääni, vaikka mä luulin tehneeni selväksi, etten mä kaipaa ketään", murisin.
"Sä olisit kuollut siihen virtaan ilman mua", Ivera huomautti terävästi.
"Mä en olisi ollut siinä virrassa ilman teitä", töksäytin. Mulkoilin kaikkia hopeisilla silmilläni.
"Kai te tajuatte, että mä menen Ikiroutaan, jos palaan Verwasiin", päätin viimein murista.
"Sinne sä kuulutkin", Cerren murisi ja huokaisi syvään. "Kai sä tajuat, miksi mä olin niin vihainen sulle?" hänen äänensä alkoi kuulostaa siltä, että se särkyisi kohta. "Werna ilmoitti, että mä ja Pyk joudutaan sinne myös, mikäli sä teet enää yhdenkin harha-askeleen, koska jos suhun ei voi luottaa, ei hän voi luottaa meihinkään", hän oli hetken hiljaa ja tiputtautui sävähtäen alas Pykin selästä kääntyen katsomaan minua. Pyk reagoi nopeasti ja astui aivan Cerrenin taakse valmiina tarttumaan tähän, mikäli tämä yrittäisi hyökätä kimppuuni. Krak piti minusta kiinni niin tiukasti, etten päässyt edes alas hänen selästään. Nyt kinasteleva karavaanimme oli pysähtynyt seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtui. Kukaan ei yrittänyt lepyttää meitä, mutta kukaan ei myöskään halunnut minun ja Cerrenin tappelevan. "Kaikki se, mitä kenellekään meistä tapahtuu, on sun vikasi", Cerren murisi vaarallisen hiljaa.
"Ehkä kaikki on pohjimmiltaan syytäni, mutta te sotkitte itsenne tähän. Te aivan itse aiheutitte ongelmanne", sihisin. Se laski hiljaisuuden keskuuteemme, koska asiasta oli turha väitellä. En halunnut myöntää sitä, mutta olimme kaikki oikeassa. Kaikki olimme tavallaan sotkeneet itsemme ja toisemme minun ongelmiini.
"Ei. Tämä ei ole kenenkään syytä", Krak huokaisi rikkoen ympärillämme vallitsevan jännitteen, joka enteili tappelua. "Tämä on salamurhaajien ja heidän johtajien syytä. Heidän takiaan Nelia ei ole vapaa, enkä mä, Pyk tai Cerren ja he sotkivat teidät muut tähän. He voisivat pitää vain Neliaa tai meitä muita syyllisinä ja uhata vain meitä, mutta sen sijaan he liittävät myös teidät mukaan. Mä en tiedä mitä te kaikki muut olette saaneet aikaan, mutta en usko, että niin paljon, että teidän todella kuuluisi kuolla salamurhaajien sääntöjen mukaan."
Yllättävää kyllä, mutta Krakin sanat saivat meidät hiljenemään. Emme enää riidelleet. Emme myöskään pyydelleet anteeksi sanojamme, koska jokainen meistä oli ainakin jollain tasolla tarkoittanut sitä ja myös tiesimme jollain tasolla ansainneemme toistemme syytökset.
ESTÁS LEYENDO
Menneisyyden Varjo
Fantasía"Taisteluni ei ole vielä ohi" Varjo-trilogia 3 (viimeinen osa) Kuukausi on kulunut Garesjekin tapahtumista. Nelia ei ole edennyt epäkuolleeksi muutetun Timitrin pelastamisessa, eikä edes tiedä, voiko häntä pelastaa. Entä sitten, kun kaikkien muiden...
