Lumo

Luku 30: Uhriveri

Magdalenan sormuksin koristellut sormet hipovat Jeremian selkää. Miehen kehon lämpö leviää häntä odottaneeseen kuningattareen. Magdalena painaa päänsä Jeremian rintaa vasten, hengittää tuttua tuoksua sisäänsä kuin muistaakseen kaiken, mitä he ovat koskaan yhdessä kokeneet. Jeremiaan on sekoittunut männynneulasten ja sammalen tuoksu, ne tuntuvat täydentävän häntä. Kun Magdalena päästää irti ja katselee miehen olemusta, hän huomaa ikävänsä purkautuvan hallitsemattomana tärinänä.

"Magdalena, ystävä rakas, minä olen tässä", Jeremia kuiskaa. Sali on tyhjentynyt vartijoista, Magdalena on vaatinut jokaista poistumaan hänen ja ystävänsä luota.

"Sinun täytyy päästä lepäämään. Kävelitkö koko yön?"

Jeremia nyökkää. Vaisu hymy värittää kasvoja.

"Eldithissä ei ole hevosia. Oli pakko kävellä."

"Olisit lähettänyt viestin. Minä olisin lähettänyt jonkun hakemaan sinua."

"Ei, näin oli parempi."

Magdalena huokaa syvään. Kuningattaren olemus rauhoittuu, keho lakkaa tärisemästä. Väsymys leviää raajoihin, Magdalena kulkee valtaistuimelleen istuutuen sille kuin ei jaksaisi kantaa itseään. Purppurainen mekko laskostuu portaille.

"Yö on voitettu", Jeremia kertoo istuutuen Magdalenan jalkojen juureen, itsekin voipuneena, matkan kuluttamana. Jalkoja särkee, päähän leviää autuas utuisuus. Jeremia sulkee silmänsä ja painaa päänsä kuningattaren syliin. Hänen ei tarvitse nousta.

"Yö? Hersi? Onko Helith..." Lause katkeaa. Magdalena vaipuu hämmennykseen. "Onko Helith toiminut näin ripeästi?"

"Piiri on yhdessä kukistanut Sethielin. Hersin keskus on tuhottu, vaara on ohi."

"Minä puhuin rauhan koko kevääksi. Laren ei lähetä joukkojaan tänne vielä muutamaan kuuhun."

"Tuskin aiot puhua itseäsi irti rauhasta. Tarvitset tauon kaikesta."

"Rauha saa pysyä. On kulunut liian vähän aikaa hersin keskuksen kukistumisesta. Pimeys voi vielä nousta uudelleen. Tiedonvälittäjäni on kuollut, mutta tiedän, että Helith lähettää jonkun kertomaan minulle, jos jotakin tapahtuu."

Magdalenan kädet löytävät Jeremian hiukset. Hän siirtää suortuvat pois otsalta, koskettaa vaaleaa hipiää kuten aina ennenkin. Vasta nyt kosketuksessa on jotakin väärää, kuin hänellä ei olisi enää oikeutta pitää ystäväänsä lämmössään. Kuin kylässä vietetty aika olisi tehnyt tyhjäksi hänen oikeutensa rakkaimpaansa.

"Minä aion tehdä Helithistä jälleen kylänsä johtajan, kun tilanne Eldithissä on rauhoittunut hieman", Magdalena kuiskaa irrottamatta otettaan Jeremiasta. Hän tahtoo pitää miehen lähellään, vaikka jonkin korjaamaton on luikerrellut heidän välilleen.

"Oletko varma, että hän tahtoo sitä? Hän on erittäin väsynyt. Sethielin tappaminen vaati häneltä suunnattoman paljon voimia."

"Jätän sen hänen harkittavakseen. En aio katsella Ilias Abelia idän johdossa enää kauaa. Sen mies ei ansaitse kunnioitustani."

Jeremia nostaa päätään. Hänen silmissään leimuaa.

"Minä kuulin hänestä paljon sellaista, jonka valossa hän ansaitsisi menettää henkensä. Aion antaa sinulle täydellisen raportin kaikesta, mitä näin ja koin Eldithissä. Kylä todella tarvitsee muutosta."

"Ja aikaa. Juuri nyt voimme vain antaa heidän olla. Kun välirauhan aika on ohi ja olen saanut Soledhan kuninkaat taipumaan tahtoni alla, muutan Eldithin oloja välittömästi."