Lumo

Luku 11: Liekin hehku

Yö tulee nopeasti Sigridin lähdettyä kylästä. Satunnaisia valoja sytytetään portaille, jotta pimeys ei iske vasten kasvoja. Ikkunaverhot suljetaan, lapset peitellään ja tuutulaulut lauletaan. Yövartioon valitut ottavat paikkansa ja koettavat olla vapisematta liikehtivän, elävän metsän reunalla.

Illusia ei saa nukuttua. Hän valvoo Jeremian vierellä, hänen on käsketty niin Yvonnen kuin Iliaksenkin toimesta pysyä siinä ja vahtia miehen tilaa. Kynttilän liekki väpättää Illusian hengittäessä sitä vasten.

"Onko totta, että yksi sinun kaltaisistasi lähti viemään viestiä kuningattarelleni?"

"Ai, sinä olet vielä hereillä."

Jeremia naurahtaa. Keho värähtää kivusta heti naurahduksen jälkeen, Illusia kumartuu lähemmäs.

"Sigrid lähti, koska hänen sisarensa oli kuningattaresi tiedonantaja. Hän koki olevansa vastuussa."

Jeremia nyökkää vaisusti. Nuori mies on tuskin voinut syödä saati liikkua koko Eldithissä viettämänään aikana. Illusia on huolehtinut siitäkin. Hän on tottunut olemaan toisia ihmisiä lähellä tavalla, joka ei vaadi häneltä muuta kuin kykyä parantaa.

"Kerrohan, Illusia... Teillä on kaikki voima maailmassa, ja silti te ette ole tuhonneet sitä, mikä kimppuuni kävi", Jeremia kuiskaa. "Miksi?"

"Se ei ole niin helppoa", Illusia huokaisee. "Vaikka kyläläisille kertoisi, että sinä tipuit hevosesi selästä ja satutit itsesi, he eivät usko sitä. Hyökkäyksiä on ollut niin monta. Eivätkä hyökkäykset ole asian ydin – kyse on siitä, että hersi leviää kaikkialle, tuhoaa kaiken, tekee kaikesta kaltaistaan. Edes johtajallamme Yvonnella, sillä tapaamallasi punahiuksisella naisella, ei ole tarvittavaa voimaa tuhota hersin keskusta."

"Minä olen kuullut paljon edhasta ja hersistä ennen tänne tuloani. Kuningattareni suku on ottanut selvää niistä jo vuosikausia." Jeremia pitää tauon. Ajattelee. Harkitsee. "Eikö olekin niin, että Yvonneksi kutsumasi nainen on oikealta nimeltään Helith?"

Illusia vetää tuoliaan aavistuksen kauemmas Jeremian sängystä. Hän piirtää ilmaan merkin, jota Jeremia ei osaa lukea.

"Melisendessä tiedetään aivan liikaa", Illusia sihahtaa. Jeremia on ollut hänelle pelkästään lämmin, mutta ajatus siitä, miten paljon mies tietää, saa Illusian voimaan pahoin.

"Sinun rakkaasi sen kuningattarelle kertoi. Hän täytti paljon sellaisia aukkoja, joihin hänen majesteettinsa ei ollut löytänyt vastausta."

Illusia sivuuttaa Jeremian maininnan Lovisasta. Ei ole oikea hetki ajatella kuollutta naista.

"Mitä tarkoitusta varten hänen majesteettinsa tahtoo tietää kaiken tämän? Naiset, jotka ovat syntyneet Eldithin ulkopuolella, eivät voi koskaan oppia käsittelemään edhaa. Hän ei tue hyötymään siitä lainkaan."

"Kuningatar uskoo, että hallitseminen lähtee yksilön tuntemisesta. Hän tahtoo tietää, millaista maailmaa hallitsee. Hänen majesteettinsa on jatkuvassa sodassa Soledhan yhdeksän kuninkaan kanssa, eikä hänellä ole varaa käyttää resurssejaan ihmisten väliseen sotaan, jos käykin ilmi, että idässä kohoaa suurempi uhka."

Illusialla kestää hetki sulatella Jeremian sanoja. Hän ymmärtää kuningattaren ajatusmaailmaa paremmin kuin tahtoisi myöntää.

"Hersi on suurempi uhka kuin yksikään ihmiskuningas, mutta Melisende ei voi auttaa meitä", Illusia huokaa. "Olisi ihanaa kuvitella, että yön lapset – ne, jotka hyökkäsivät kimppuusi – kukistuisivat aseiden voimalla. Vielä kauniimpaa olisi, jos veitsi voisi lävistää hersin keskuksen sydämen. Sinä tunnet Helithin tarinan, joten sinun täytyy tuntea hersin keskuskin. Kaarna."