Kaiken alku ja juuri

Suoraansanottuna voi perse || luku 3

Ollin näkökulma:
Herään aamulla noin kello seitsämän puhelimeni soittoon. Nousen pehmeästä valtakunnastani, melkein jopa yhtä pehmeä kuin Porkon maha.

Joelhan se siellä soitteli heti aamusta. Vastaan puhelimeeni enkä yllättynyt yhtään kuullessani uutisista. Joel kertoi että Porkolla oli viimeyönä riistäytynyt bileet käsistä ja hän oli ottanut lähempää tuttavuutta oman ystävänsä nimeltä lattian kanssa. Tiedän, ei niin romanttista kuin ihminen mutta kai se riittää Joonakselle.

Lupasin Joelille että lähden heidän kanssaan sairaalalle heti kun saan vaatteet niskaani. Kuluu noin puolisen tuntia kun saan laitettua siistin paitani ja mustat farkkuni päälle ja astelen turvallisen kotini ovesta kohti alakertaa jossa jo täysi auto niin sanottuja veljeksiäni istui. -En jotenki ees jaksanu yllättyä et se oli just Porko kelle kävi näin, sanoin ja muut nauroivat ja nyökyttelivät.

Saavuimme sairaalan pihaan ja Tommi parkkeerasi mersunsa juuri siihen asentoon että merkistä loistava valo oli sokaista minut ja ilmeisesti kaikki muutkin. Jos Joonas olisi ollut paikalla mersun merkki olisi löytänyt paikkansa Tommin 🤫

Avasin muille sairaalan oven ja lähdimme kävelemään kohti vastaanottoa. Kysyin vastaanotosta mahtaisiko Joonas Porko olla missä suunnassa tätä suurta rakennusta ja hoitaja osoittikin käytävälle oikealla.

Joel lähti kävelemään edeltä ja kysyi seuraavalta vastaan kävelevältä nais hoitajalta missä mahtaisi olla Porkon varmasti kotoisalta tuoksuva huone. Tämä kyseinen (todella hyvännäköinen) hoitaja lupautui viemään meidät huoneelle.

Avasimme oven ja kuten arvasinkin tuoksu huoneesta oli melkoinen, mutta Joonas oli jo iloisena vastassa.
SKIP 5min!
Ei perse mitä mä menin tekemään. Pyysin ton hyvännäköisen hoitajan sivuun huoneesta ja nyt en yhtään tiiä enää mitä mää sanon sille. Mitä tää kuuden jätkän yhtenäinen porukka onkaan tehnyt mulle?!

-Mikä sun nimes muuten on? kysyn hoitajalta kehujeni jälkeen. -Hmh se on Emilia, tyttö hymähtää. -Okei, mä oon olli, esittäydyn. -Sen mä tiesinkin jo entuudestaan, Emilia sanoo reippaasti. -Haluaisitko lähtee joskus mun kaa vaikka syömään? Kysyn kunnes tajusin että ei perse se varmaan aattelee et oon kauheen äkkipikainen koska vastahan mä sanoin sille moi.

-Voisinhan mää tulla joskus, sanoo Emilia kuitenkin leveässä hymyssä. Jes pelastuin ikuiselta häpeältä kovempana naisten pyörittäjänä kuin Joel.
327 sanaa<3

Tätä on ihan huippua kirjottaa😆
Jättäkää mielipidettä tästä sarjasta!