Kaiken alku ja juuri

Kirje ja kuvat || luku 31

Ollin nk:

"Täältä tulee!" Porko huusi ja löi sulkapalloa kohti minua.
Yllättäen hänen lähmä näpeistään lipesi myös maila joka osui tälläkertaa Joelia suoraan jalkoväliin.
"Ai vitunvitunvittu Porko tapan sut!" Hän voihkaisee.
"No more kids?" Kysyn ihan vain ärsyttääkseni, sillä tiesin tasan milta tuo tuntui.
Joel katsahtaa minua hyvin murhaavasti, samalla kun muut alkavat nauramaan ympärilläni. Ilmeisesti tälläinen paska läppä tehoaa tähän apinalaumaan.
Saimme pelit käyntiin pienen sähellyksen ja muutaman vastoinkäymisen kautta, ja huomasin että minä ja Emilia olimme lähes parhaat tässä lajissa. Kyllä Kiril oli jopa melkein jaetulla ykkössijalla kanssamme, mutta paljon hauskempaahan se on ajatella että itse on paras kaikessa.
"Mulla on hirvee nälkä" Santeri mankuu hallin nurkassa.
Katsahdan kelloa ja huomaan että olemme pelanneet jo 5minuuttia yli vuokraamamme ajan, joten pakkasimme kamat kasaan ja lähdimme hallilta.
"Mä meen hesen kaut himaan tää on promojeesii, ihan perus kauraa mullon majoneesii, öö mitä kelaat, bököbököbökö, se on niin mehevä ja se on niin söpö" Mikko laulelee auton penkillä kuin pieni poika lelukaupassa.
Tommi lupasi pysähtyä hesburgerin drive in:lä, jotta nälkäisimmät saataisiin hiljaisiksi. Tuttuun tapaan olimme siis lähteneet mustalla keikkabussillamme matkaan, ja kukapa muukaan kuskina, kun itse metsien kuningas Tommi Tapio Lalli.
Porko oli viimeisenä tilaus vuorossa, ja tilasi itselleen kerrosaterian ilman suolakurkkuja. En ymmärrä tuollaista nössöilyä, suolakurkut syödään hampurilaisen välissä inisemättä. Siihen minä aijon Olli jr. opettaa.
Etenimme maksuluukulle ja kipusimme vuorotellen maksamaan ruokiamme ikkunasta. Olin herrasmiehenä liikenteessä ja maksoin Emiliankin ruoat. Pian tulikin Joonaksen vuoro maksaa, kunnes hän huomasi että hänen pankkikorttinsa oli kahdessa osassa taskussaan.
"Voi vittu nyt" hän huokaisee ja hieroo otsaansa.
Kieltämättä olisi vähän raskasta olla Joonas.
"Mä maksan" Joel sanoo ja nousee nopeasti uudelleen.
"Kiitti" Porko sanoo ja katsoo häntä silmiin hymyillen. En tiedä olenko aivan sekaisin, mutta näyttäisi siltä, että noiden kahden välillä olisi jotain.
Vihdoin saimme kaikki ruokamme naamareihimme ja jatkoimme matkaa kohti kotejamme. Tottakai Tommi heitti meidät kaikki mahdollisimman lähelle omia ulko-oviamme, sillä hän ajoi melkein talomme kivetykselle jättäessään meitä siihen.
"Kiitos kyydistä, oli tosi hauska ilta!" Emilia huikkaa ja heiskuttaa. Muut heiskuttivat takaisin, ja pääsimme viileästä syysilmasta pian lämpöiseen uudenkarheaan asuntoomme.
"Mä otin tuolta aika paljon kuvia tohon meidän muisto laatikkoon" sanon Empulle selatessani puhelimen kameranrullaa läpi. Yhdistin puhelimeni tulostimeen, ja tulostin parhaat talteen.
"Hei Olli, pitäiskö molempien kirjottaa vähän fiiliksiä sinne tästä raskaudesta ja kaikesta?" Emilia kysyy katsoessaan minua.
"Joo, luetaan ne sitten vasta aikaisintaan kun pikkuinen on syntynyt" sanon hymyillen takaisin.
Etsin itselleni kynänja paperia ja alan kirjoittamaan:

"Emilia, oon maailman onnellisin tällähetkellä sun kanssa. Vaikka meillä tuli välissä tosi iso alamäki, niin siitäkin me selvittiin ja nyt meille on tulossa pieni vauva. Jos vaan voisin koskaan näyttää kylliksi, että kuinka paljon sinusta välitän, ja kuinka paljon sua rakastan, tekisin sen tässä nyt ja heti. Oon miettiny jo, et millon me mentäis naimisiin. Pidetään isot juhlat ja ollaan onnellisia, sun prinsessa ja mun prinssi päivä. Tiedän että sä haluut kesähäät, joten aijon malttaa oottaa sinne asti. Teen kaikkeni että oot onnellinen. Oon aina halunnu lasta, ja sun kanssa vaikka se ei ollut suunnilteltu tapahtuma, olin suunnattoman iloinen uutisesta. Rakastan Olli jr. jo nyt. Toivon, että kaikki menee hyvin, ja saadaan olla maailman onnellisin perhe yhdessä. Oot rakas mulle<3"

Vihdoin olin tyytyväinen tekstiini. Näin kuinka Emilia näytti mietteliäältä ja iloiselta kirjottaessaan. Suloista kuinka hänen kielensä pyöri huulillaan, hänen keskittyessään. Kyseenalaistan vain, että miksi hitossa tuo kieli ei pyörinyt minun huulillani...
"Olli missä ne meidän kirjekuoret on?" Emilia kysyy, koska ilmeisesti on nyt myös tyytyväinen kirjoitukseensa. Nousen ylös, ja lähden katsomaan mikron päältä, koska muistaakseni asetin ne sinne muuton jälkeen.
Pian huomaankim löytäneeni ne ja heitän Empulle yhden.
"Nätti koppi eikö vaan" jän hymähtää napatessaan kirjekuoren ilmasta ja taitellessaan paperia sen sisään.
"No en kyllä tiedä, kyllä sää oot paljon nätimpi." Hymyilen leveästi, koska vihdoin osasin käyttää tuollaisen tilanteen hyödyksi.
Luultavasti vain nolasin itseni, mutta minkäs teet.
Suljemme kirjekuoret, haen kenkälaatikon vaatekaapin päältä ja vien sen keittiöön.
Avaan sen ja katson hieman sen sisältöä. Siellä on paljon ihania kuvia, pari kirjettä ja raskaustesti. Asetamme uudet kuvat ja kirjeet tuonne sekaan. Suljen kannen ja suutelen tuota niin rakasta naista.

••

Hähää vähän söpistelyä tähän loppuun. Oon jo päättäny miten tää tarina loppuu ja oon niin innoissani siitä, et pääsen toteuttaa sitä!🤩
Käykää muuten ottamaan mun tiktok tili haltuun @lallinlusikka_ 🤟🏼