Kaiken alku ja juuri

Olen pahoillani. || päätösluku 41

Joelin nk:

Ollia tuodaan pyörätuolilla vauhdikkaasti luoksemme. Näen hänen kasvoistaan että jotain on tapahtunut.

"Hei mitä tapahtuu?" Kysyn kun hoitaja ja Olli lähestyvät.

Hoitaja kuitenkin pian rientää takaisin ja Olli painaa pää käsiinsä. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta hyvän ystävän velvollisuuksiin kuuluu lohduttaa ja auttaa silti. Kuulen nyyhkytystä ja silitän Ollin selkää. Muutkin jätkät kerääntyvät ympärillemme ja vaikkei tästä apinalaumasta uskoisi, hiljenemme kaikki ja keskitymme nyt Olliin.

Ollin nk:

En tiedä mitä tapahtuu. Ympärilläni kuitenkin on parhaat ystäväni enkä parempaa tukijoukkoa tähän voisi toivoa. Kuulin ennenkuin Emilian huoneen ovi sulkeutui takanani että yksi hoitajista määrättiin soittamaan hänen vanhempansa kiireellisesti takaisin.

"Entä jos asiat ei mee hyvin." Sanon hiljaa jätkien yhä ympäröivän minut.

"Hei Olli rakas nyt toivotaan vaan että kaikki järjestyy." Porko sanoo ja silittää hiuksiani.

"Entä jos ei järjesty?" Kysyn ja tunnen kuinka silmäni kostuvat yhä enemmän.

"Sitten sulla on kaikki aika maailmassa toipua tapahtumista ja me ja kaikki sun läheiset autetaan siinä niin paljon kun vaan mahdollista." Aleksi sanoo ja yrittää hymyillä minulle pienesti.

Nyökkään vain hiljaa. Ehkä tämä tästä.

Pian näemme taas kuinka Emilian vanhemmat rientävät sisään itkuisen näköisinä. He tulevat luoksemme ja avaan käteni halatakseni heitä. Emilian äiti Mari suurinpiirtein syöksyy halaamaan minua.

"Miten voit?" Emilian isä Teuvo kysyy.

"No mitäpäs tältä tilanteelta voi olettaa." Vastaan surullisesti ja halaan häntäkin.

Olemme vain istuneet hiljaa ja odotelleet kunnes näen lääkärin saapuvan. Mari ja Teuvo nousevat välittömästi seisomaan viereltäni ja lääkäri pyytää heitä istuuntumaan takaisin.

"Olen pahoillani."

Maa romahtaa altani. Kaikki mitä minulla oli, on viety pois. Miten maailma voi olla näin julma paikka.
Päässäni pyörii kaikki ajatukset ja tapahtumat mitä olemme Emilian kanssa kohdanneet. Ero, rakkautta pursuavat yöt, hänen perheensä ensitapaaminen, mopo ajelut, yhteisen muistolaatikon täyttäminen,Emilian veljen hoitaminen kuin omaa lasta ja nyt oman lapsen saaminen. Epätoden tuntuisesti vilkuilen ympärilleni. Näen kuinka Emilian vanhemmat halaavat toisiaan ja itkevät, näen kuinka jätkät itkevät.
Minä tuijotan tyhjyyteen. Edes kyyneliä ei enää valu, ne kaikki olen vuodattanut viimeisen tunnin aikana.
Meidän piti mennä naimisiin.
Meidän piti perustaa toisiaan rakastava perhe.
Meidän piti rakentaa yhteinen omakotitalo.
Ja mitään näistä emme voi tehdä.

"Olli." Tommi sanoo hiljaa ja laskee kätensä olkapäälleni.

Heilautan sitä hieman ja hän ottaa kätensä siitä pois. Tunnen kuinka sadat ja tuhannet kyyneleen alkavat valumaan poskiani pitkin. Tästä minä en selviä. Kaiken piti mennä hyvin.

"Olli haluatko jotain rauhoittavaa?" Lääkäri kysyy.

Katsahdan käsiäni jotka näkyvät sumeasti kyynelten takaa. Ne tärisevät ja tunnen kuinka niitä kihelmöi.
En pysty vastaamaan mitään istun vain hiljaa.

Aleksi kävelee eteeni, nostaa leukani rinnasta ja halaa minua. Yritän työntää häntä pois mutta Aleksi ei liikahdakkaan. Pian huomaan kuinka tärinä käsissäni hieman lakkaa, mutta oloni ei ole helpottunut vieläkään. En vain ymmärrä mitä on tapahtunut.
Miksi juuri minulle käy näin silloin kun olen onnellinen ja toteuttamassa unelmiani.

"Sun paitas on nyt ihan märkä." Sanon tärisevällä äänellä nyyhkyttäen edelleen Aleksin olkapäätä vasten.

"Ihan vitun sama." Aleksi sanoo ja silittää selkääni.

"Olisinko mä voinut jotenkin estää ton, jos oltaisiin lähdetty vaikka minuutti aijemmin mitään ei olis tapahtunu. Vittukun piti mennä laittamaan sitä hajuvettä." Selitän hysteerisesti.

"Hei Olli shhh. Ei tää oo sun vika sä teit parhaas ja rakastit Emppua niin paljon kun ihminen voi toista rakastaa. Ja Emilia varmasti teitää sen." Aleksi lohduttaa.

En vastaa mitään. En vain pysty elämään itseni kanssa tässä ja nyt.

Joku hoitajista tulee viereeni ja ojentaa vesikuppia ja jotain pilleriä.

"Ota rauhoittava, se helpottaa hetkeksi."

Suostun ottamaan lääkkeen ja näen kuinka aika moni muukin ympärilläni kaataa pienestä kiposta pilleriä suuhun.

Timeskip 3h

Minnan nk:  (Ollin äiti)

Lähdimme sairaalalle heti kun saimme kuulla mitä oli tapahtunut. Sydämmeni särkyi kun kuulin lääkäriltä mikä tilanne oli kun saavuimme paikalle. Emilia on poissa, vauva on teholla ja Olli on suurin piirtein ulkoisesti kunnossa, mutta en voi kuvitella kuinka paha hänen on olla.
Meidät ohjattiin suoraan Ollin huoneen ovelle johon koputimme ja astuimme sisään.

"Olli" Jari sanoo hiljaa (Ollin isä)

Olli makaa hiljaa sängyllään ja tuijottaa kattoa. Kävelen hänen luokseen ja kaappaan hänet lämpöiseen halaukseen.
Tunnen kuinka Olli alkaa nyyhkyttämään olkapäätäni vasten. Minun oma poikani, enkä ole pystynyt suojelemaan häntä tällaiselta.

"Olli jos haluat puhua, kuunnellaan Minnan kanssa aina." Jari sanoo ja silittää Ollin hiuksia.

Lääkäri saapuu paikalle ja katsoo meitä pahoittelevalla ilmeellä.

"Haluatteko mennä katsomaan vauvaa" lääkäri kysyy minulta ja Jarilta niin ettei Olli kuule. Hän ei varmasti kestäisi nähdä sitä nyt.

Nyökkään jonka jälkeen katsahdan Ollia.

"Käydään ostamassa jotain syötävää, otatko sä jotain?" Kysyn.

Olli vain pudistaa päätään jolloin lähdemme kävelemään pois.

Lääkäri vie meidät oikean oven taakse ja avaa sitten sen. Menen kyyneleet silmissä katsomaan vauvaa. Miten niin pieni ja hauras voi olla jotain niin kaunista.

"Mummin ja vaarin kulta." Sanon ja silitän vauvan poskea pienestä reijästä keskoskopin kyljessä.

Jari tulee viereeni ja sanoo melko hiljaa:

"Voi Emiliaa, niin ihana tyttö, hän rakasti Ollia ja oli juuri se mitä Olli oikeasti ansaitsi. Ja nyt hän ei nähnyt edes oman lapsensa syntymää."

Sairaalasta tämä Ollin ja Emilian tarina sai alkunsa ja tänne se päättyi. Tämä oli kaiken alku ja juuri.
Tunnen kuinka kyynel valuu poskeani pitkin. Nyt minun tärkein tehtäväni on auttaa Ollia ja vauvaa.

•

Näin. Kiitos et luit mun kirjaa ja mahdollisesti kommentoit ja annoit tähtiä! Oon aika varma, et tuun alottamaan uuden kirjan, joten sen suhteen voi jättää jo ideoita ja toiveita. Ois myös huippua tutustua lukijoihin, joten jos kiinnostaa jubailla heitä vaikka sun snäppi tonne kommentteihin! Näkyillään<3
879 sanaa