Kaiken alku ja juuri

Hetki kerrallaan || luku 28

Ollin nk:

"Ai mitä kuulit?" Kysyn silmät suurentuneina.
"Älä suutu mulle jooko?" Emilia sanoo hiljaa.
"En suutu." Lupaan hänelle.
"Aleksi oli meillä täällä äsken, sillonkun soitettiin. Olin siinä vieressä koko ajan. Halusin tietää onko meillä mitään mahollisuuksia sopia vielä.." hän sanoo katsoen maata.
Hiljaisuus laskeutuu välillemme. Yhtäkkiä kuulen hiljaista nyyhkytystä vierestäni, jolloin nostan katseeni Emiliaan.
"Hei en mä sulle tosta vihanen" sanon, koska luulen että hän tuntee niin.
"Ei, en mä sitä" hän sanoo ja itku yltyy.
"Pystytkö sä kertoo mulle?" Kysyn hiljaa.
"Joo, tuu sohvalle"
Kävelen Emilian perässä olohuoneeseen, kun näen kaksi pahvipakettia pöydällä. En näe vielä hämärässä mitä ne ovat, mutta kun kävelemme lähemmäs pysähdyn.
"Tuu Olli tänne mä haluun puhuu" Kuulen Emilian sanovan.
Pöydällä on kaksi pakettia raskaustestejä.
"Ootko sä tehny noi jo?" Kysyn. En osaa olla tässä tilanteessa. Miten minun pitäsi reagoida jos Emilia olisi raskaana? Entä mitä me tekisimme sitten?
Emilia painaa päänsä käsiinsä. Nyt Olli ryhdistäydy!
Menin Emilian viereen ja otin hänet kainalooni. Tätä minulla oli hurja ikävä. Emiliaa, Emilian kosketusta ja sitä kuinka jaoimme kaiken keskenämme.
"Ihan sama mitä noissa testeissä on, me selvitään tästä yhessä." Sanon.
Emilia ryömii lähemmäs minua ja puristaa mustan hupparini rintamuksesta.

"En oo tehny niitä vielä." Hän saa sanottua.
"Ota vaan ihan rauhassa, kaikki menee ihan hyvin." Koitan rauhoitella tuota.

Emilian nk:

Olen kiinni Ollissa. Aivan kiinni, niin lähellä kuin vain mahdollista. Tätä miestä minulla oli ikävä. En tiedä mitä minä ja Olli olemme ja mitä tulemme olemaan, mutta sillä ei ole nyt mitään väliä.
Olli osaa lohduttaa minua ja pian hengitykseni rauhoittuu.
"Pitäiskö mun tehdä noi testit nyt?" Kysyn Ollilta.
"Voidaanko ensin kattoo tää meijän asia?" hän kysyy korvani vierestä.
Nyökkään vain.
"Mitä meidän sun mielestä pitäis nyt tehä?" Hän kysyy.
Nostan katseeni Ollin silmien tasalle. Katson hänen silmiään. Näitä silmiä voisin tuijottaa koko loppu elämäni.
Ollikin katsoo minua ja huomaan kuinka hänen katseensa harhailee huuliini.
Hän tulee vain lähemmäs ja lähemmäs minua. Pian tunnen ne huulet omillani, joita en ole liian pitkään aikaan saanut tuntea. Ne pehmeät huulet kuuluvat Olli Elias Matelalle, minun kihlatulleni.
"Mulla oli ikävä sua." Olli sanoo halatessaan minua suudelman jälkeen.
"Niin mullakin sua." Vastaan ja pidän päätäni Ollin rintakehällä.
Nyt niiden testien pariin. Minua pelottaa, mutta olemme Ollin kanssa samassa veneessä.

"Sain nyt noi molemmat, laita ajastin 1min!" Huudan Ollille vessasta ja avaan hänellekkin oven.
"Olli mitä me tehdään jos mä oon raskaana?"
"Katotaan nyt hetki kerrallaan." Olli rauhoittelee minua ja pitää samalla kädestäni tiukasti kiinni.

Pian Ollin kello soi, tuomion hetki lähenee.
Tiedän että Olli haluaisi lapsen, jos olisin raskaana, mutta en tiedä mitä itse ajattelen.
"Kato se, mää en uskalla." Sanon hänelle, jolloin Olli nostaa testin käteensä. Hän ei kääntänyt sitä vielä niin, että tulos näkyisi, mutta naisenvaistoni sanoivat että olen raskaana.
Olli käänsi testin ensin niin, että vain hän näki tuloksen. En pystynyt lukemaan hänen kasvoiltaan mitään, koska tyhjä katse ei kertonut mitään. Nappasin testin hänen kädestään ja katsoin sitä.

Viiva.

Vain yksi viiva.

Katson Ollia ja näen pettymyksen ja surun hänen kasvoiltaan. Nousen hänen syliinsä, jolloin hän painaa päänsä olkapäälleni ja alkaa nyyhkyttämään hiljaa.

Katson testiä vielä uudellen.
"OLLI" kiljahdan yhtäkkiä.
Näytän testiä hänelle. Yksi viiva sai ystäväkseen toisen viivan.
Nostan muut testit pesukoneen päältä ja katson niitä. Kaikissa kaksi viivaa.
"Olli, mä oon raskaana" Purskahdan itkuun.
"Musta tulee isä." Olli sanoo halatessaan ja pusutellessaan mun kasvoja.
"Tai siis... Pidetäänkö me se?" Olli kysyy hiljaa.
Halaan Ollia ja lämpimät kyyneleet valuvat poskiani pitkin.
"Olli, susta tosiaan tulee maailman paras isä meidän rakkaalle pienelle." Sanon itkien ja halaten häntä.
"Me saadaan pieni perhe Emppu, meille tulee pieni vauva!" Olli sanoo ja pyyhkii omiaan ja minun kyyneleitäni.
"Mä rakastan sua Olli Elias Matela."

•

Täällä koronaa sairastellessa, aikaa löytyy vihdoinkin tälle! Kirjottaminen on alkanu sujumaan hyvin ja aattelin, että sitten kun tää tarina lähenee loppuaan, voisin alkaa kirjottelemaan uutta tarinaa!

633 sanaa<3

~bconkultaa