Kaiken alku ja juuri

Leffamaratoni || luku 18

Emilian näkökulma:

Ollilla oli mennyt jo kauan, vaikka hän kävikin isoilla ruokaostoksilla. Onhan 45min jo aika pitkään ruokakaupassa mieheltä?!
Pian kuulen kuitenkin kuinka oveen koputetaan, ja Olli seisoo kädet täynnä kauppakasseja ja auton avaimet suussaan ovella.

-Eikö kädet riittäny oven avaamiseen avaimilla? Kysyn naurahtaen ja otan kauppakassit, jotta Olli saa riisuttua kenkänsä.

-Ei ihan riittäny joo, Olli sanoo hieman hermostuneen oloisena.

-Onks sun mielen päällä joku, kun vaikutat vähän hermostuneelta? Kysyn.

-Eei oo, katottaisko jotain leffaa vaikka? Olli kysyy.

Vakuutun tuosta mahtavasta ideasta rankan reissaamisen jälkeen ja alankin pian valmistamaan leffaherkkuja.
Taiteilen meille dippivihanneksia, luumutomaatteja ja irtokarkkeja joita Olli oli tuonut kaupasta noin kilon verran.

Ollin näkökulma:

Saavuin kotiin, mutta käteni olivat aivan täynnä joten koputin oveen otsallani.
Emilia avasi oven ja otti kauppakassit.
Hän huomasi hermostukseni, mutta ehdotin leffaa ja se taisi kelvata vallan mainiosti.
Sillä aikaa kun Emppu hääräsi keittiössä otin collegehousujeni taskusta mustan pienen rasian, ja suuntasin makuuhuoneeseemme. Avaan sukkalaattikkoni ja sujautan tuon sormusrasian yksien sukkieni sisään ja lähden vähin äänin paikalta.
Onnistun ainakin piilottamaan rasian ilman että Emilia näki, saavutus kai sekin on?
En ole yhtään ajatellut milloin Emppua kosisin, mutta oikeaa hetkeä tahdon odottaa.
Samalla kun Emilia teki meille eväitä tuota leffamaratonia varten, esitti hän minulle ihanan idean.

-Mitä jos Olli tehtäis toisillemme sellaset laatikot, mihin laitettais vaikka kirjeet ja sit ajanmittaa joitan kuvia ja sit kun ollaan vanhoja, voidaan avata ne laatikot ja lukea ne kirjeet yhessä?

-Aika kiva idea, mut mihin laatikkoon me meinataan sellaset tehdä? Kysyn.

-No eikös meillä oo sellasia kenkälaatikoita vaikka? Emppu kysyy ja kohauttaa olkiaan.

-Joo kai meillä on, vastaan ja alan kantamaan leffaherkkujamme olohuoneeseen.

Otan Emilian kainalooni ja ojennan hänelle kaukosäätimen, jotta hän saa valita jonkun elokuvan.
En tiedä minkä romanttisen elokuvan hän valitsi, mutta se oli ihan hyvä.
Katsoimme elokuvaa Emilia kainalossani syöden samalla herkkujamme.
Otan puhelimeni taskusta ja näpsäisen söpön kuvan meistä siinä sohvalla.

-Ensimmäinen kuva laatikkoon done, tokaisen ylpeänä ja silitän Emilian kylkeä.

Emilia nousee syyliini hajareisin istumaan, laittaa elokuvan stopille ja katsoo minua silmiin hänen uskomattoman kauniilla sinisillä silmillään.
Virnistän vain hänelle vastaukseksi ja alan suutelemaan häntä.
En ymmärrä miten tämä tilanne tähän eskaloitui, sillä aikeena oli pitää rauhallinen leffamaratoni, mutta nyt sitä mennään!

Time skip aamuun

Avaan silmiäni ja makaan kiinni Emiliassa minun sängylläni. Viime yö oli jotain täydellistä.
Ei helvetti!
Herään todellisuuteen tuosta rakkaudenkuplastani ja katson kelloa, joka näyttää kahtakymmentä vaille yksitoista. Mun pitäis olla poikien kanssa treeniksellä vartin päästä.

-Huomenta, kuuluu vierestäni.

-Huomenta, vastaan ja anna pusun hänen otsalleen.

-Mun pitäis olla treeniksellä vartin päästä, sanon Empulle ja nousen sängystä.
Vedän vaatteet niskaani ja lähden syömään aamupalaa.
Saan syötyä ennätysvauhtia jonka seurauksena mulle tuli hemmetillinen hikka. Loistavaa Olli, saa antaa aplodeja!
Vedän kenkiäni jalkaan hikottaen kun tuo minulle hurjan rakas pörröpää kävelee eteiseen ja halaa minua.

-Moneen sä oot? Emppu kysyy halatessaan mua.

-En osaa yhtään sanoo, pitäs ottaa muutamat bassoraidat ja muuta tällästä. Vastaan, nostan hänen leukansa kohti minua ja anna vielä nopean pusun.

-Okei nähään kun tuut kun mulla on tänään vaan parin tunnin työpäivä, Emppu sanoo ja astelee vessaan pois näkökentästäni.

Istun autooni, laitan radion päälle ja lähden kaahaamaan kohti treenistä.
Pian olenkin jo tuon kotia muistuttavan työpaikkani pihassa ja nousen autosta.
Avaan avaimilla treeniksen oven, jolloin kuulenkin jo voimakasta puheensorinaa
"olohuoneesta". Kävelen muiden luo ja katson kysyvästi heitä kaikkia, sillä he tuijottavat minua kuin aaveen olisivat nähneet.

-No mikä tuli? Kysyn ihmeissäni.

-Onko ollu kuinka villi yö? Porko kysyy virnistäen.

Juoksen vessaan ja katson kaulaani. Voi hemmetti nyt!
Kaulani on lähes täynnä punaisia jälkiä jopa niinkin täynnä, että ihmettelen miksen ole saanut jotain veritulppaa niiden takia.
Miksi Emi ei sanonut näistä?! Voi perse sen pörröpään kanssa.
Kävelen kuitenkin muiden luo sen jälkeen, kun olen hieman nostanut paidanreunaani ylemmäs.

-Noniin alotetaanko? Kysyn hieman virnistäen.

Muut vain naurahtavat ja ryhdymme töihin.
Olemme saaneet työmme melkein valmiiksi, kun Niko saa ilmeisesti jonkun älynväläyksen.

-Pitäsikö meidän vuokrata joku mökki jostain ja mennä sinne pitää vähän lomaa?

-Miksei kuulostaa ihan houkuttelevalta idealta, Aleksi tokaisee työtuoliltaan kuulokkeet puoliksi korvillaan.

-Meillä ois kyllä aika paljon menoa tälle ja ens viikolle, sanon.

-No? Joel kysyy.

-Empun pikkuveli Elias tulee viikoloppuna käymään meillä ja sit ens viikko menee muuttaessa.

-Voidaanko me auttaa siinä muutossa sit jotenki? Tommi kysyy rumpujen takaa.

-Kyllä se apu olis ihan tarpeen kun kuitenki kahesta eri osotteesta saa hakea tavaraa, vastaan ja olen ehkä maailman onnellisin ihminen siitä, että mulla on tämmöset kaverit ketkä auttaa oikeastaan missä vaan.

————

734 sanaa<3

Tää oli vähän tällänen tylsä täyteluku mut toivottavasti tykkäätte<3
En myöskään nyt oikolukenu tätä, ni toivottavasti pystyitte lukemaan mu kirjotusvirheiden läpi💀