Kaiken alku ja juuri

Kahdeksan kassia || luku 33

Oon pahoillani ettei lukuja oo tullu, mut oon ajatellu omaa parastani tässäkohtaa, koska oon ollu super ahistunu ja stressaantunu kaikesta. Kuitenkin tähän alkuun että HULLUA kuinka moni jaksaa lukea tätä mun tarinaa😻! Kiitos🖤

•

Emilian nk:

Olen kierrellyt hetken eri kauppoja, ja nyt vatsani on niin tyhjä tästä rankasta urakasta, että ajattelin palkita itseni sushi aterialla. Päädyn Hanko sushin lounaspöytään, ja syön niin paljon, että vatsani on lähellä räjähtää.
"Kiitos, oli tosi hyvää!" Kiitän työntekijöille poistuessani. He ovat aina niin ystävällisiä ja hymyilevät, kun heitä katsoo. He heiskuttavat vastaukseksi takaisin ja suuntaan askeleeni kohti prismaa, josta ostoslistalla on paistinpannu, kattila, tuttipulloja, tutteja ja ruokaa. Kiertelen aikani kaupassa, mutten löydä millään vauvan tarvikkeita. Etsin yhden työntekijän käsiini ja päätän kysyä häneltä.
"Hei missä täällä on vauvanhoito tarvikkeet?" Kysyn mukavan näköiseltä suunnilleen saman ikäiseltä naismyyjältä.
Hän katsoo minua hymyillen ja sanoo: "Tuu mun perässä mä näytän sulle."
Lähden kävelemään tuon perään ja hän johdattaa minut oikeaan hyllyväliin.
"Mä oon satavarma et kävelin tästä!" Sanon nauraen. Ehkä olin ollut vain omissa ajatuksissani, enkä ollut huomannut sitä.
"Asiahan mulle ei kuulu, mutta saatko sä lapsen?" Tuo naismyyjä kysyy.
"Joo saan!" Vastaan hymyillen. Jostain syystä minua ei yhtään haitannut, vaikka tuo nainen kysyi sitä minulta.
"Onnea odotukseen!" Tuo sanoo hymyillen.
"Kiitos, mikä sun nimi on?" Kysyn, jonka jälkeen vasta tajuan, että se lukee hänen rintapinssissään.
Hän huomasi sen, että tajusin ja naurahti.
"Mä oon Ella" hän sanoo hymyillen.
"Mä oon Emilia" esittäydyn puolestani.
"Tää on vähän outoa kysellä, mut haluaisitko sä lähteä joku päivä kahville? Saan itekkin lapsen tossa heinäkuun lopuilla, niin ois kiva saada lisää mammakavereita." Ella sanoo.
"Oikeesti? Onnea! Mullakin on laskettu aika tuolla heinäkuun tosiks viimesellä viikolla. Ja joo laitat sun numeron mulle ni pidetään yhteyttä!" Sanon innostuneena. Saanko vihdoinkin oikean ystävän.

Ollin nk:

"Olli arvaa mitä!" Kuuluu Emilian innostunut ääni puhelimesta. Ehin jo säikähtää sillin kun hän soitti, koska luulin, että joku oli taas koskenut häneen ilman lupaa.
"Nii?" Kysyn basso sylissäni muiden jätkien katsoessa minua.
"Täällä prismassa oli yks super mukava myyjä ja sit kysyin siltä apua, sit se sano et sekin saa vauvan ja et mentäis kahville joku päivä!" Emilia selittää yhteen putkeen.
Juttelemme hetken aikaa ja olen hyvin onnellinen Emilian puolesta. Toivottavasti tämä kyseinen Ella on mukava.
"Sori, mun on nyt pakko keskittyä vielä hetki töihin, pidä kiva päivä ja soita kun tuun hakee" sanon Emilialle hymy huulillani ja lopetan puhelun.
"Noh, aika pitkä juttu sillä oli." Aleksi hymähtää tuoliltaan.
"Joo, se kävi kuulemma prismassa ja sai sieltä super mukavan kaverin" vastaan ja ryhdyn hienosäätämään bassoni virityksiä.
"Onkohan herra Matela nyt korvattu?" Niko virnuilee.
"Hähhähhää sää oot niin vitun hupaisa ja hullun hauska vielä kaiken lisäks" Hymähdän. Enkai mä nyt noin mustasukkaiselta vaikuta. Ellahan on tytön nimi?
Olemme lopettelemassa töitä ja lähtemässä studiolta porukalla, kunnes Emppu soittaa, voisinko tulla hakemaan. Istahdankin pian autoon, ja käännän ratin kohti kamppia.

Emilian nk:

Hoipertelen kauppakassieni kanssa kohti tutun näköistä mustaa autoa, ja nään Ollin hymyilemässä sen ratissa.
"Ootko varma että noi ostokset riittää?" Olli kysyy.
"No pitäis mun vielä vauvalle yöpukuja ainakin ostaa.." alan selittämään kunnes kuulen Ollin nauravan minulle.
"Sulla on kahdeksan kassillista tavaraa eikä siellä oo yhtäkään yöpukua?" Hän nauraa nojaten rattiin.
"Hmh" hymähdän ja pyöräytän hänelle "vihaisena" silmiäni.
Istumme autossa vain hiljaa kuunnellen toistemme hengitystä. Edes radio ei jostain syystä ole päällä.
"Mietityttääkö sua joku?" Kysyn Ollilta. Ei ole hänen laistaan istua vain hiljaa ilman musiikkia.
"Jännittää kaikki tuleva, mut onneks me selvitään niistä yhessä" Hän vastaa melko rauhallisesti.
Nappaan häntä kädestä kiinni ja käännän radiosta musiikkia. En laita sitä kuitenkaan kovin kovalle, mutta niin, että kuulen laulun sanoja.