Kaiken alku ja juuri

Aika ihnua || luku 8

Ollin näkökulma:

Emilia istahtaa autooni pelkääjän paikalle ja hymyilee minulle iloisena. Samalla kun lähden liikkeelle, aloitan keskustelun.

-Miten sulla meni tää päivä? Kysyn ihan vaan koska luulisin että se kuuluu käytöstapoihin tai jotain sen tapaista.

-Ihan hyvin, vähän tuntui vaan turhalta paimentaa aineissa olevaa naista kohti vessaa. Hän siis väitti että hän synnyttää mutta kappas hän ei ollut myöskään käynyt 3pva vessan puolella. Emilia kertoo nauraen.
-haju oli myös sen mukainen kun autoin hänet ulos sieltä! Emilia vielä irvistää.

Nauran, mutta en heitä vitsiä koska kenties Empulla voisi olla eväsbanaani vielä laukussaan.

-Miten sulla meni? Kysyy Emilia kiinnostuneena.

-Oikeestaan aika mallikkaasti, kävin jätkien luona studiolla ja Allu (Aleksi) otti muutamat soitot ylös, kerron.
-Haluaisitsä tulla joskus moikkaa jätkii uuestaan, kun se teijjän viime tapaamine jäi lyhyeks?

-Voinhan mä tulla, kunhan musta ei oo niille mitään haittaa? Emppu sanoo.

-Ei tietenkään oo! Tekee ihan hyvää niillekkin nähä muitaki pärstöjä ku toistensa, alkaa nimittäi pikkuhiljaa vaikuttaa että samat naamat ärsyttää, kerron taas nauraen ja huomaan kuinka Emilian jännitys vähenee.

Soitin pojille päästyäni Emilian kanssa mun luo ja kysyin haittaisko et tulee vieraita. Niko tottakai ensimmäisenä sanoi ettei se haittaa, kunhan Olli tuo redbullit kaikille jotta he jaksavat sosiaalistua vieraita varten.

Olimme juuri lähdössä kun astun keittiön nurkan takaa eteisen puolelle ja törmään Emppuun joka horjahtaa, mutta saa otettua kädestäni kiinni.

-Sori! Eihän sattunu? Kysyn nopeasti ja raavin niskaani.

Emilia vaan nauraa ja pitää minua edelleen kädestä kun lähtee kävelemään ulos asunnostani. Hän päästää kädestäni irti vasta kun minun täytyi mennä auton toiselle puolelle ,jotta pääsen ajamaan.

Parkkeeraan autoni treeniksen pihaan ja huomaan kuinka Emppua jännittää.

-Sä voit ottaa mun kädestä kii jos se yhtään helpottaa. Sanon Emilialle hymyillen joka hymyilee takaisin ja nappaa käteni omaansa.

Astumme taloon ja suuntaamme kohti hissiä, joka on taas ahdas. Tunnen kuinka Emilian käsi tärisee omassani ja silitän peukalollani hänen kämmenselkäänsä, jotta hän rauhoittuisi vähän.

-Kaikki menee hyvin kyllä! Uskottelen hänelle ovella ennenkö avaan sen.

-Hei jätkät, Täällä ois ne redit! Ja kuin pieni possulauma ryntää eteiseen blind channelin jäsenet.

-Ohoh onko Ollilla muija nykyään? Tommi kysyy ja katsoo käsiänne, ja tajuat että silität Emilian kämmenselkää edelleen.

-Ei oo, sanon hieman punaisena ja päästän Empun kädestä.

-Joo no mut moi vaan teillekkin, mä oon Emppu ja oikeestaan Porko tais jo tunnistaa. Olin siis sen hoitaja sillon kun se oli siellä sairaalassa. Emilia tervehti poikia reippaasti, eikä häntä oikeastaan edes näyttänyt jännittävän enään.

Kaikki tervehtivät teitä ja kävelettekin jo treenihuoneeseen. Menette sohvalle istumaan ja se onkin melko ahdas kun kaikki pojat änkeytyvät siihen, mutta aika kotoisa olo tässä niinsanottujen veljieni välissä.

-Onkos täällä missä vessa? Emppu kysyy katsellen ympärilleen ja pongahdan seisomaam ensimmäisenä näyttämään reittiä.

Saatan hänet vessan ovelle asti koska minulla on tähän väliin pieni metku mielessäni...
Emilia vetää pöntön ja avaa oven kunnnes hyökkään oven takaa ja huudan :- Pööö!!

-ÄÄÄÄÄK! Emilia kiljahtaa ja alkaa nauramaan.
-Sinä senkin hölmö säikähdin melkein kuoliaaksi! Hän nauraa vielä vedet silmissään ja tönäisee minua kylkeen.

-Kuka kuoli! Kuuluu Porkon ääni treeni huoneesta.

-Sinä Porko seuraavaks, jos huudat mun korvaan vielä, kuuluu Nikon ääni.

Menemme Empun kanssa takaisin muiden luo ja avaamme redbullimme. Tästä tulee vielä hauska ilta!

520 sanaa<3

Tosiaan huomenna en ehi kirjottamaan uutta jaksoa, kun mennään viettämään mökille mun isin synttäreitä! <3
En myöskään oikolukenu tätä joten tässä luultavasti on jotain virheitä.😅