Kaiken alku ja juuri

Kamalasti kerrottavaa || luku 7

Emilian näkökulma:

Herään jostain todella pehmeästä sängystä ja näen Ollin edessäni kaivelemassa vaatekaappiaan.

Kyselen Ollilta missä hän nukkui ja milloin olin tähän sägylle kävellyt. Olli naurahtaa ja kertoo että kantoi minut tähän nukahdettuani sohvalle kesken elokuvan ja että itse nukkui sohvalla.

-Mennäänkö tekemään aamupalaa mulla on ihan kaamee nälkä, kysyn Ollilta, joka vastaa myöntävästi ja kiskaisee minut ylös sängystä.

Paistamme banaanilettuja, mutta Olli alkoi vitsailemaan työstäni ja "suutuin" hänelle, jolloin läimäisin häntä banaanilla poskelle ja kuolen melkein nauruun kun näen Ollin ilmeen joka alkaakin pian kutittamaan minua.

Saamme lettumme syötyä ja hengailemme jolloin puhelimeeni tulee viesti:

————————————————————————
Jonna❤️

-Ehtisitkö sä tänään nähä vaikka neljän aikaan, ni kerrot sit kaiken siitä illasta?

Joo, eiköhän se onnistu. -
Tuu vaikka mun luo?
————————————————————————

Kello läheni jo kolmea iltapäivällä. Aika Ollin luona kului nopeasti, ehkä jopa liian nopeasti enkä millään olisi halunnut lähteä.

Sanoin Ollille että tapaan ystävääni neljän aikaan jolloin hän tarjosi kyytiä kotiin. Tosi herrasmiesmäistä, mut tykkään siitä.

Lähdimme kohti asuntoani ja kun pysähdyimme sen pihaan, minulla tuli pakottava tarve halata Ollia.

Halasin häntä tiukasti ja sanoin että soitellaan tai jotain sinne päin, en ole varma koska olin niin jännittynty tilanteesta.

Sitten nousin autosta ja vilkutin Ollille, joka vilkutti leveässä hymyssä takaisin.
Lähdin kävelemään kolmanteen kerrokseen kohti rakasta kotiani, kun kuulen takaani tutun äänen.

-Emppu oota! Jonna huutaa takaani.

-Tulit jo? Kysyin ihmeissäni, vilkaisin kelloani ja kello oli vasta 15.15.

-Joo eikai se haittaa tai siis onks sul viel jotain? Jonna kysyy pysähtyen hieman pahoitteleva ilme kasvoillaan.

-Eei mua siis haittaa ei mulla oo mitään, sanon naurahtaen kun näen Jonnan ilmeen.
-Tuu vaan sisälle, lisään vielä ja hymyilen.

Kävelemme kohti keittiötä Jonnan kanssa ja nostan litran jäätelöpaketin pakkasesta.
-Tästä tulee pitkä tarina, sanon virnistäen.

Kerron Jonnalle kaiken yksityiskohtia myöten illasta ja aamusta, hänen eläessä tapahtumissa mukana ja mussuttaen tuota taivaallista jäätelöä.

-Mitä??? Vähänkö ihanaaa! Jonna sanoo innoissaan lopettaessani sepostukseni lopulta. Ei siinä mennyt kuin ehkä tunti.

-Äläpä muuta sano, sanon ihastuneella äänellä.

-Noh, mitä sä aattelet Ollista? Tai siis ootteko kavereita vaan vai? Jonna kysyy yllättäen.

-Hei sä etenet nopeesti, oon nähny sen vaan kaks kertaa, sanon hieman punastuen.

-Mutta näytät tietävän ainakin sun puolesta vastauksen, Jonna sanoo virnuillen.

Hymyilen Jonnalle ja sanon :-Onhan hän nyt unelma.

Jonna hymyilee "minähän tiesin" ilmeellä ja hymyilen takaisin.

-Mutta Jonna, ennenkö sanon Ollille mun tunteista ni mun pitää nähä sitä useemman kerran.

-Joojoo tottakai, Jonna sanoo naurahtaen luultavasti koska olen hieman yli jännittynyt tilanteesta.

-Miten mä saan tietää mitä mieltä olli on musta? Kysyn Jonnalta, kuka oikeastaan viimeiset kolme vuotta on ollut minun parisuhde terapeuttini.

Jonna jää luokseni vielä moneksi tuntia, leivomme, laulamme karaokea jolloin naapurini paukauttaa seinää niin että sohvan yläpuolella oleva taulu tipahtaa niskaani ja kiroan kovaan ääneen.

Ilta lähestyy ja Jonnankin on aika lähteä kotiin. Huomenna aamuvuoro, voi perse.

Aamulla herään taas mieltäni raastavaan herätykseen, jolloin nousen sängystäni ilman että viskaan puhelintani toiseen päähän makuuhuonetta. Edistystä kenties?

Teen aamutoimeni samalla kun puhun tuon joogaavan basistin kanssa facetimea. Minulla on yllättäen taas kiire muutaman naurukohtauksen jälkeen kun kokeilin Ollin joogaliikkeitä mutta loppujenlopuksi selviän bussiin ja töihin.

En mennyt autollani koska Olli tulee hakemaan minut kahville töiden jälkeen. Pidän hänen ajatusmaailmastaan, koska hän selvästi tietää että aamuvuoron jälkeen kahvi ei ole pahitteeksi.

6h eteenpäin

Työni loppuivat. Vihdoin!
Kävelen ulos tuosta hirvittävästä työn määrän paikasta, ja näen Ollin mustan Audin parkkipaikalla.

Lähden kävelemään sitä kohti, josta Olli vilkuttaakin jo iloisena. On se suloinen kieltämättä!

602 sanaa<3

Heiii tää oli nyt vähän kankeesti kirjotettu jakso enkä oo tähän ite kovin tyytyväinen mut toivon et kelpaa🖤
Kiitti ihan hullun paljon lukijoille jotka motivoitte mua🙈
Toivon kuitenki et ymmärrätte nyt tän, et ku koulut on alkanu ni jaksoja ei välttämättä arkena tuu joka päivä🙁