Kaiken alku ja juuri

Pommi || luku 27

Emilian nk:

Katson Aleksia suoraan hänen sinisiin silmiinsä ja tunnen hänen sormensa edelleen leuallani. Hän katsoo minua niin myötätuntoisesti.
"Emi, kyl kaikki järjestyy." Hän sanoo ja halaa minua.

(Hähää ikävä tuottaa pettymys niille ketä halus et nää suutelee.)

"Kiitos, oot ihan super kaveri" sanon vielä nojaten päälläni hänen rintakehäänsä.
"Mulla on ihan hirvee nälkä ja toi keitto tuoksuu hullun hyvältä, aletaanko syömään?" Ale kysyy ja tosiaan kuulen hänen vatsansa huutavan Hoosiannaa korvaani vasten.
"Joo aletaan, en pidä sua enempää nälässä." Sanon, nostan katseeni häneen ja väläytän hymyn.
Syömme ja juttelemme kaikesta, mutta en saa ajatustani pois mahdollisesta raskaudesta.
"Oothän sää Emppu varmasti ihan okei?" Aleksi kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Ikävä Ollia" vastaan lyhyesti.
"Mulla on idea!" Aleksi sanoo yhtäkkiä.

Ollin nk:

Istun sohvalla Nikon luona miettien mitenhän Emilialla menee. Siinä samassa puhelimeni soi keittiössä ja ryntään sinne siinä toivossa, että Emilia soittaisi. Nostan puhelimeni ja näen että se on meidän little man. Vastaan hieman pettyneenä.

Emilian nk:

Aleksi sai idean, että soittaisi Ollille niin, että ei kertoisi läsnäolostani ja kyselisi hänen fiiliksiään asiasta.
Olli vastaakin nopeasti, mutta kuulen hänen äänestään pettymyksen.
"Et ollukkaan Emilia." Kuuluu puhelimesta.
Aleksi katsoo minua suoraan silmiin ja hymyilee.
"Ootteko sopinu sen kanssa jo?" Aleksi kysyy yllättyneenä, ihankuin ei tietäisi asiasta.
"Ei olla" Olli huokaisee syvään.
"Tiiätsä miten Empul menee ja missä se on." Hän lisää vielä.
"Sillä on hirvee ikävä ja kotona se kai on." Aleksi sanoo pokkana ja katsoo minua.
Tunnen kuina pieni hymy leviää kasvoilleni.
"Okei, voinkohan soittaa sille." Olli kysyy.
Aleksi katsoo minua kysyvästi ja nyökkään nopeasti.
"Joo etköhän sä voi." Aleksi sanoo.
"Okei joo kerään itteeni hetken ja soitan sille sitte. Kiitti vielä avusta."
Sitten puhelu loppuu.
Katsomme Aleksin kanssa toisiamme ja hymyilemme molemmat niin leveästi, etten ihmettele, vaikka poskeni olisivat ratkenneet keskeltä kahtia.

Ollin nk:

Olen kerännyt itseäni jo melkein kymmenen minuuttia, jolloin päätän että nyt se pupu pois perseestä ja toimi kuin aikuinen mies konsanaan.
Otan kännykkäni esille ja etsin Emilian numeron sieltä. Eihän siihen ole mitään takeita että hän vastaisi minulle, olinhan minä kuitenkin aivan kusipää, mutta toivottavasti tämä viikko on pehmittänyt hätä edes hieman.
Painan Emilian nimestä, jolloin puhelin tuuttaa jonkin aikaa. Olen jo menttämässä toivoani, kunnes kuulen tuon enkelin äänen puhelimen toisesta päästä ja säikähdän sitä.
"Niin?" hän kysyy yllättävän tasaisella äänellä.
Menen aivan lukkoon.
"Voinko tulla sun luo, mulla on asiaa?" Kysyn yhtäkkiä.
Arvasin, pitkä hiljaisuus puhelimen toisessa päässä.
"Täähän on myös sun koti. Tääl on keittoo ja patonkiikin." Hän vastaa.
Yllätyn vastauksesta. Yhtä paljon kuin siitä, että meidän Poosulla olisi vain yksi rannekoru kädessään.
"Okei, lähen tulee kohta." Vastaan hämmentyneenä.
"Okei, nähään sit." Kuulen Emilian sanovan vielä puhelun lopuksi.

Emilian nk:

Mitä tapahtuu?! Olli on tulossa tänne enkä yhtään tiedä mitä hän haluaisi sanoa. Tai tottakai sain osviittaa siitä, mitä kuulin Aleksin ja Ollin puhelusta, mutta ei se kerro kaikkea.
"Ale sun pitää lähteä ennenkö Olli tulee, se ei saa nähdä ees sun autoa tossa parkkiksella." Huolehdin, koska en halua mokata tätä.
"Mä laitan mun kamat ja suksin kuuseen täältä, lupaat kuitenkin soittaa mulle sit kun Olli on lähteny?" Ale sanoo eteisestä.
Nyökkään hänelle ja annan hänelle vielä viimeisen halin, ennenkö Olli saapuisi.

Katson ikkunasta, kuinka Ollin auto kaartaa talomme parkkipaikalle ja kuinka hänkin näyttää hyvin hermostuneelta.
Pian ovi aukeaakin, mutta en halua mennä ovelle vastaan. Odotan Ollia keittiössä.
"Moooi" kuuluu tuo ihanan tuttu ja lämmin ääni eteisetä.
"Tuu vaan keittiöön, laitoin sulle ruoan." Vastaan mahdollisimman rauhallisesti.
Pian Olli istuuntuukin  vastapäätä ja hiljaisuus valtaa koko asunnon.
"Olli, mää kuulin mitä sä puhuit Aleksin kanssa." Päätän jysäyttää pommin. Tai ehkä vain käsikranaatin.
Pommi on vielä tulossa.

•

Oon legit niiiiin tyytyväinen et oon saanu hurjasti lukuja nyt ulos!🤩
Toivottavasti into pysyy teillä tähän tarinaan yllä vielä.💪🏼

609 sanaa<3

~bconkultaa