Kaiken alku ja juuri

Ovi aukeaa || luku 21

Hei! Heti tähän alkuun, niin kokeilen uutta tyyliä näiden kirjoitusten kanssa! Että jos joku vuorosanaviiva on muuttunut, niin älä ihmettele.😺

Emilian näkökulma:

Elias oli lähtenyt jo melkein viikko sitten ja pitkästä kesälomastani huolimatta, huomenna on aika suunnata töihin.
Tuleva viikkoni oli todella täysi, enkä ollut oikeastaan varma oliko Ollilla tai muilla pojilla sen tyhjempi. "Olli!" "Niin?" Vastaa hän keittiöstä. "Mulla alkaa huomenna työt taas."
"Okei, mun pitää kans lähtee aamulla ysiin studiolle"
Ei sitten mitään myötätuntoa!

Joelin näkökulma:

Olin luvannut auttaa itse herra Matelaa eli puhtaiden sukkien ja joogan mestaria muutossa seuraavana viikonloppuna, ja heti sen jälkeisenä viikonloppuna suuntaamme koko konkkaronkka Joonaksen vanhempien mökille. Aika täydet blaanit, mutta onneks Niko on kirjannu kaiken ylös, niin ettei mitään pääse unohtumaan. Päätin laittaa viestiä bändiläisten WhatsApp ryhmään pitkästä aikaa, koska no adhd-sieluni ei kestä rauhaa kovin pitkään.

——————-6️⃣ runkkaria———————

Minä: mikä meno äijillä?

Olli👀: ihan jeba, mietityttää vaan.

Niko: Mitäs sulla on Joel mielessä?

Minä: Eei ku aattelin vaa tarkistaa että te kaikki ootte hengissä.

Porko💀: Menee ihan hyvin kiitos kysymästä!👍🏼

Tommi🐻: Mitä helvettiä Porkki kukaan ei kysyny.

Ale👶🏼: Anna toisen nyt leikkiä edes että joku välittää

Porko💀: No haistakaapa kuulkaa vitut🖕🏼

Minä: Meki rakastetaan sua😻

Olli👀: äijä älä puhu mun puolesta!😹

————————————————————————

Huumori niiltä ainakin puuttuu kaikilta, edelleen. Olin unohtanut soittaa Ollille ja sopia siitä muutto aikataulusta, joten ajattelin että kerta se noin aktiivisena on ryhmässä, ei sillä voi olla parempaakaan tekemistä.
Kuuntelen hetken kun puhelin tuuttaa ja sitten kuuluu ääni puhelimesta.
"Haloo?" "Joo niin sitä vaan mietin ni monelta me tullaan sinne viikonloppuna auttamaan siinä muutossa?" Selitän. "Venaa mä kysäsen empulta" Sitten kuuluu puhelimen läpi, kuinka Olli huutaa Emiliaa, vaimeaa puhetta ja sitten Olli vastaa: "Pääsisittekö jo ysiin?" Voi hevon perse, niin aikaseen! "Joo eiköhän se onnistu"
"Okei noni hyvä, moro" kuuluu vaan puhelimen toisesta päästä. Ilmeisesti kiire johonkin.

Ollin näkökulma:

"Emppu mieti, me muutetaan kohta yhteen"
Tai siis ihan kun me ei oltais oltu viimeistä kolmea viikkoa Emilian luona, mutta kuitenkin!
"Sitten meistä tulee avopuolisot" hän sanoo silmät innosta kiiltäen. Suloinenhan hän on, syötävän suloinen.
Otan hänen lantoistaan kiinni ja vedän hänet itseeni päin. "Niin tulee" kuiskaan hänen korvaansa.
Tunnen kuinka Emilia värähtää sylissäni ja alkaa hipsuttelemaan hiuksiani.

•Time skip muuttoon•

"Niko tuu ottaa tän sohvan toisesta päästä kiinni!" Tommi huutaa jo pitäen puolta sohvaa ilmassa. Ympärillämme käy melkoinen menemisen meininki, mutta ainakin muutto edistyy kovaa vauhtia. Olimme sopineet että Ale ja Joel ajaa autolla tavaroita uudelle asunnolle, jossa porko ottaa ne vastaan ja vie ne sisälle, mitä jaksaa itse kantaa. Minä kannan Empun tavaroita autoon ja hänen talonsa jälkeen siirrytään mun kämpille ja tehdään sama uudelleen. Melkoinen työmaa sanon minä!
"Eikös Empun kämppä oo nyt tyhjä?" Niko kysyy kantaen ilmeisesti viimeistä laatikkoa autoon. "Käyn vielä kattoo, mut eiköhän se oo" Emilia sanoo ja lähtee kävelemään sisälle.
"Nonii lähetään nyt Ollin kämpille hakemaan kamoja" Joel sanoo puhelimessa oletettavasti Porkolle.
Ajamme koko konkkaronkka (paitsi Porko) mun kämpille ja sama sirkus uudelleen. Ainoa asia mikä tässä motivoi on se, että saan sitten asua Emilian kanssa virallisesti yhteisessä asunnossa.
Pian auton ovet paukkuvat uuden kerrostaloasunnon pihassa. Joonaksella oli jäänyt vain isoimmat huonekalut niin, ettei niitä ollut yksin saanut sisään, joten nyt ei ole enää paljoa tavaraa kannettavana! Tommi ja Niko kantavat sängyn, sohvan ja ruokapöydän sisälle, jolloin kaikki tavarat ovat tuulensuojassa. "Kiitos tuhannesti teille avusta!" Emppu sanoo ja halaa jokaista vuoronperään. "Eipä mitään, tää oli ihan hauska päivä." Tommi sanoo ja hymyilee.
"Noniin nyt päästetään teijät nukkumaan ja me lähetään laittamaan tavaroita paikoilleen." Sanon ja otan Emppua kädestä, jolloin lähdemme kävelemään sisälle.
Huh mikä päivä! Näemme suurista ikkunoistamme kauniin auringonlaskun, joka värjää talomme seinät oransseiksi.
(Jos et muista miltä tää asunto näyttää, löydät sen luvusta 14!)
Olemme saaneet isoimmat huonekalut paikalleen ja kello lähenee puoltayötä. "Olli mennäänkö nukkumaan, mä oon aivan poikki tästä päivästä?" Emilia kysyy laittaen astioita kaappeihin. "Joo mennään, muakin väsyttää ihan helvetisti."

•••••••••
Tuntuu etten saa näihin lukuihin mitään mielenkiintosta aikaseks, mut mulla on paljon ideoita tän kehittämiseen!👻