Kaiken alku ja juuri

Matka prismassa || luku 17

Tosiaan tähän alkuun heti että pahoittelut mut pitkästä tauosta mutta mun rytmi viimesen 2vko:n aikana on ollut se et koulusta kotiin, syömään ja lukemaan kokeisiin koko illaksi.😬 Kokeita on ollut nyt 3vko:n aikana 16💀
Mut nyt päästän teijät tarinan pariin<3

Ollin näkökulma:

-Olli haluutko tulla grillaa näitä ruokia ihan hetkeks pakko vastata tähän puheluun? Emilian veli Eemil kysyy.

Vastaan tottakai myöntävästi ja nousen Emilian vierestä sohvalta ja kävelen terassille.
Ruoka näyttää todella hyvältä ja nyt voin vain toivoa etten polta sitä.
Nostan paistuneet kanat, makkarat, muut pihvit ja maissit lautasille ja pyydän Empun auttamaan niiden kantamisessa sisälle.

-Tulkaa Ella, Elias ja Enna myös syömään! Emilia huutaa ja kohta käykin melkoinen ryminä, kun kaksi nuorinta (Enna ja Elias) ryntäävät keittiöön.

-Olli voitko antaa Eliakselle ruuat jos mä annan Ennalle? Emilia kysyy.

Alan kyselemään Eliakselta mitä vaihtoehdoista hän haluaa syödä ja pian hänen lautasensa näyttääkin jo aika hyvältä.
Kaikille riitti mainiosti ruokaa ja kaikki tulivat myös ilmeisen ähkyyn syötyään hieman yli tarpeen.
Nyt koitti aika pakata jo hieman levähtäneet rojut kasaan, pakata ne auton perään ja suunnata pikkuhiljaa takaisin helsinkiin. Tuntuu  että olemme olleet täällä aivan liian vähän aikaa, joten joskus, ehkä lähiaikoina on pakko ottaa kyläily uudelleen. Rakastan Emilian perhettä, en yhtään ihmettele kuinka he ovat saaneet niin kultaisen tyttären kuin Emilia sillä hänen vanhempansa ja kaikki neljä sisarustaankin ovat uskomattoman ihania ihmisiä!
Paukautan peräkontin oven kiinni ja menen vielä eteiseen sanomaan heipat Emilian ollessa vielä vessassa.
Elias ryntää syliini ja nostan hänet käsivarsilleni istumaan jolloin hän halaa minua kaulastani niin että jokseenkin olen kuristumisen partaalla.
Hän päästää kuitenkin melko nopeasti irti ja hihkaisee:
-Olli sun parta kutkutti mua.

Naurahdan ja katson Eliasta.

-Haluaisitko Elias tulla mun ja Emilian luo joskus kylään?

-Äiti voinko mennä heti Ollille ja Empulle käymään? Elias kysyy toivonkipinä silmissään.

-Et nyt tänään voi mennä kun Emillä ja Ollilla on töitä huomenna mutta jos katsotaan ensi viikonloppuna? Emilian äiti Mari sanoo ja katsoo minua hieman kysyvällä ilmeellä.

-Joo eiköhän se käy, sanon ja katson Eliasta hymy huulillani. -Kuusi päivää jaksat odottaa niin voit tulla kylään, lisään vielä ja lasken Eliaksen maahan seisomaan Emilian tullessa laittamaan kenkiään jalkaan.

Annamme halit vielä kerran Emilian perheelle ja suuntaamme autoon.
Oli ihana reissu!

Olemme ajaneet jo suunnilleen 45 minuuttia ja samalla puhuneet uudesta kerrostalo asunnostamme, muutosta ja nyt mieleeni tuli asia joka on pyörinyt siellä jo oikeastaan pari päivää.

-Emilia, aloitan keskustelun hetken hiljaisuuden jälkeen.
-Niin?
-Ootko sä miettiny haluaisitko sä lapsia? Kysyn hieman jännittyneenä.
-En.
Ilmeeni ja mieleni tyhjentyi.
Emilia ei siis halunnut lapsia?

-Olli ootko sä okei? Emilia kysyy vierestäni pelkääjän paikalta.
-Hmm, vastaan katse tiessä jolloin tunnen kuinka silmiäni ja nenääni alkaa kirveltämään.
En saa itkeä nyt.

-Olli mikä sulla on? Emilia kysyy huolestuneena.
-Ei mikään, vastaan edelleen katseeni kohti tietä.
-Olli kerro mulle, Emilia sanoo ja katsoo minua yhä.
-Sä et siis haluu lapsia? Kysyn ääni hieman täristen.
-Olli rakas! Sä tajusit väärin, tarkotin etten oo miettiny haluunko lapsia, mut nyt tulin siihen tulokseen et totta hemmetissä mä haluun, Emilia sanoi ja otti kädestäni kiinni.

Oloni oli niin helpottunut ja onnellinen. Hymyilin vastaukseksi ja silitin Emilian kättä mikä puristi edelleen omaani.
Ilta läheni mutta niin teki myös määränpää, koti.
Parkkeerasin autoni vielä tämänhetkisen asuntoni pihaan ja aloimme kantamaan tavaroita sisälle.

-Olli voitko sä käydä vähän isommilla ruokaostoksilla kun jääkaappi ammottaa tyhjyyttä? Emilia huikkaa minulle olohuoneeseen.

Nousen sohvalta vasta siihen istuuduttuani ja laitan kenkäni takaisin jalkaan.
Istahdan autoon, käännän radion päälle ja suuntaan matkani kohti lähi prismaa.
Parkkeeraan autoni mahdollisimman lähelle ovia koska olen aivan uupunut päivän matkustamisesta ja kellokin lähenee pian jo yhtätoista.
Prisma sijaitsee kauppakeskuksen yhteydessä jolloin joudun pujottelemaan eri kauppojen lomitse, kunnes vihdoin löydän prisman portille.

*Time skip prisma*

Kannan ostoskassejani ja kävelen takaisin kohti autoani kun huomaan kultajousen liikkeen matkalla. Menen lähemmäs näyteikkunaa ja huomaan että se jollain ihmeenkaupalla on auki vielä noin kello 23.15.
Astelen sisään ja katson ympärilleni jolloin tajuan mitä minulla on oikeasti aikeissa.

Olen kosimassa Emiliaa.

———

647 sanaa<3
~bconkultaa