Kaiken alku ja juuri

Paras turva || luku 10

⚠️Trigger warning⚠️
•Pahoinpitelyä
•puukot

Ollin näkökulma:

Herään aamulla ja näen kuinka Emilia tuhisee vieressäni. Menen lähemmäs ja nappaan hänet kainalooni.

-Huomenta, kuiskaan hänen korvaansa.
-Hmm, Emilia tuhahtaa unisena.
-Miten sä nukuit? Kysyn Empulta ja silittelen hänen hiuksiaan ja pyörittelen niitä sormieni välissä.

-Mä nukuin tooosi hyvin tässä, Emilia haukottelee ja kääntyy puoleeni.
Mulla on hirvittävä nälkä, hän lisää vielä.

-Mennäänkö tohon alakerran kahvilaan aamupalalle? Kysyn.

-Joo mennään! Emilia sanoo ja nousee sängystä iloisena, eikä laisinkaan enää väsyneenä.

Suuntaamme askeleemme kohti kahvilaa ja kun avaamme kahvilan oven, leijailee sieltä hajuaistia hellivät tuoksut.

-Mitäs nallekarhun unikaveri ottaa? Kysyn Emilialta joka hymyilee ja sanoo ottavansa kinkkuvoileivän ja kahvin.

Menemme yhteen nurkkapöydistä syömään herkulliset aamiaisleipämme ja keskustelemme kaikenlaisesta.

Yht'äkkiä Emilian poskea pitkin valuu kyynel. Sanoinkohan mä jotain väärin.

-Hei mikä sun on? Sanoinko mä jotain tyhmästi vai? Kysyn ihmeissäni.

-Ei et! Oon vaan niin turvassa, Emilia purskahtaa itkuun.

Olimme saaneet syötyä leipämme ja kysyin haluaisiko että mentäisiin mun luo juttelemaan. Se kävi Emilialle jolloin nousin, halasin häntä ja lähdimme käsikädessä kahvilasta.

Menimme sohvalle vieretysten istumaan ja katsoin Emilian hieman punaisiin silmiin säälivästi.

-Mun eksä... Emilia aloittaa täristen.

-Onko sun eksä tehny sulle jotain? Kysyn heti huolestuneena.
-On se ennen ja uhkaa nytkin.. Emilia purskahtaa taas itkuun.

Nappaan Emilian syliini ja koitan rauhoitella häntä silittämällä häntä selästä ja kertomalla että mun kanssa hän saa olla niin paljon kuin itse haluaa.

-En oo noin kolmeen vuoteen ollut kenenkään miespuolisen henkilön kanssa tekemisissä sen kummemmin.. Heti kun tulit juttelemaan siellä sairaalassa, tuntu et tässä mä oon turvassa. Emilia kertoo istuen sylissäni ja nyyhkyttäen.

Jatkan Empun selän silittämistä ja annan hänelle aikaa kertoa sen mitä hän itse haluaa.

-Se mun eksä, sillä oli tapana käydä iltaisin ryyppäämässä ja tulla yöllä kännissä kotiin, jos hän edes vaivautu tulemaan. Sit yks ilta olin nukkumassa kun ovelta alkaa kuulumaan hirvittävä pauke ja tiesin et nyt se taas tuli kotiin... Toivoin aina ettei se enää tulis takasin. Menin avaamaan oven ja hän ryntäsi sisään tönäisten minut samalla syrjään lattialle ja tiesin että nyt kaikki ei ole ihan okei. Hän kiersi asuntomme nappasi leipäveitsen keittiöstä ja sanoi että jos soitan poliisit, hän lyö minua...

Emilia itki hysteerisesti ja minä kuuntelin kauhuissani kertomusta.

-En soittanut poliiseja koska olisin muuten kuollut. Hän sanoi mulle että jos en nyt heti anna hänelle 1000€ käteen, ei käy hyvin. Sanoin hänelle et ei mulla oo sellasia summia koska opiskelin vasta ja sit se kävi mun kimppuun..

- Se löi ja repi mua hiuksista, sanoo Emilia jälleen hysteerisesti itkien.

Huomasin kuinka minäkin itkin. Miten joku hirvittävä hirviö voisi tehdä näin suloiselle tytölle noin?!

-Emilia, tässä sä oot turvassa mä lupaan, sanon minäkin hieman täristen ja huomaan kuinka Emilia käpertyy syliini tiukemmin ja jatkan hänen selkänsä silittämistä.

Taisimme nukahtaa sylikkäin siihen mun sohvalle ja kun heräsin Emilia oli keittämässä kahvia.

-Sori oikeesti et pilasin ton kahvila aamiaisen, Emilia sanoo katse maassa.

-Emppu älä sano noin, pääasia on se et oot kunnossa ja sait puhuttua tosta! Sanon hänelle ja halaan häntä tiukasti.

-Haluisitsä lähtee vaik kävelylle jos se helpottais? Kysyn.

-Joo! Mennäänkö tohon merenrantaan kävelee ku siellä pitäis tänään olla lämmin päivä? Emilia sanoo innoissaan.

-Mennään! Sanon, ja lähdemme ilman että joimme edes niitä kahveja.

540 sanaa<3

Sori et tää jakso viivästy! Mulla on ollu henkisesti, sekä fyysisesti vähän raskasta ni aattelin et tauko tekee ihan hyvää🖤