Kaiken alku ja juuri

Ammattitaitoa || luku 2

Emilian näkökulma:
Katsot sairaala sängyssä makaavaa miestä suu auki.
-Onhan teillä ihan täysin se vaitiolovelvollisuus, kysyy Joonas Porko sängyn pohjalta hieman hiprakassa, mutta kuitenkin melko selvänä.
-on on tottakai, vastaan yllättyneenä.
-Mut nyt asetan tän kanyylin se saattaa vähän nipistää mut se menee kyllä ohi, sanon vielä mennen suoraan asiaan.
Otan Porkon käden ja asetan kanyylin hieman täristen, koska jännitin meneekö se paikalleen. Onnistuin kuitenkin hienosti ja annoin Joonakselle vesilasin.
-Sä vaikutat tosi asialliselta hoitajalta, tai siis vaikka oon julkkis ni et heti ota sitä huomioon vai tunnistitko sä ees mua? Sanoo Porko katsoen minua silmiin.
-Joo kyllähän mää sut tunnistin, naurahdin hieman nolostuneesti ja katsoin Joonaksen kanyylin tiputtavan nestettä.
-Kiitti tästä oikein mallikkaasti onnistuneesta hoidosta, sanoo Joonas hymyillen.
-Tottakai! Sehän on mun työtä, sanon jo rennommin.
Joonas oli ihan yhtä mukava kuin aina olin kuvitellutkin. Mutta tajusin etten voi ystävystyä potilaan kanssa varsinkaan jos hän on Joonas Porko.

Lähden huoneesta ja suon pienen hymyn sulkiessani oven. Vastaani kävelee suuri joukko miehiä mustissa nahkatakeissaan.
-Voi ei! tuhahdan. He ovat Blind channelin muut jäsenet.
-Onko Porko missä täällä? Kysyy Joel.
-Mä voin saattaa teidät sinne, lupaudun nopeasti. Lähden johdattamaan poikia kohti Joonaksen huonetta ja avaan heille sen oven.
-Hei jätkät! Pääsitte tulee, Joonas sanoo.
-Joo tää loistava hoitaja toi meidät tänne, sanoo parrakas basisti bändistä. Tunnen kuinka puna leviää poskilleni.
-Noni jos nyt tulee jotai ni pyytäkää vaan sit joku tänne, sanon ja olen jo lähdössä kun tunnen jonkun lämpöisen käden olkapäälläni.

Katsahdan taakseni ja näen Ollin tuon suloisen basistin takanani. Mutta hei enhän mä nyt noin voi ajatella! -Onko sulla aikaa jutella yhtään tossa sivumpana? Olli kysyy. -Onhan mulla kai, vastaan tuolle hämilläni. -Okei kiitos, Olli huokaisee ja vetää minut käytävään. -Niin ni sitä vaan et vaikutat tosi ammattitaitoselta tyypiltä, Porko on tällähetkellä varmaan tosi hyvissä käsissä, sanoo Olli minulle hymyillen. Tunnen kuika puna nousee poskilleni taas. Ollikin taitaa huomata sen koska alkaa hymyilemään. -Kiitos, saan sanottuani katsoessani Ollin taivaallisen värisiin silmiin...

347 sanaa<3

Mulla on ihan hullusti ideoita tän toteuttamiseen ni toivon et tää sais ees muutaman lukijan!
Mulle voi myös esittää kysymyksiä joihin parhaani mukaan vastailen.
Kiitos🖤