Voit syödä lautaselta || Luku 19

483 13 10
                                    

Emilian näkökulma:

Viikonloppu lähestyy, on perjantai ilta ja makoilemme Ollin kanssa lusikassa sohvalla katsoessamme samalla temppareita televisiosta. Tai oikeastaan tarkoitus oli katsoa mutta itse ainakin keskityin Ollin täydellisiin kasvoihin.

-Mitä me tehdään Eliaksen kanssa huomenna? Kysyn Ollilta.

-Voitaisiin käydä ainakin näyttämässä sitä meidän asuntoa ja pitsaakin ois ihan kiva leipoo. Sit kans nyt kun on loppukesä ni ois ihan kiva käydä vaikka junalla särkänniemessä, Olli latoo ehdotuksia.

Ideat olivat loistavia ja odotimme jo innolla että Elias saapuisi. Päätinkin mennä jo ennen puolta yötä nukkumaan, jotta aamu saapuisi nopeammin. Sain suostuteltua jopa Ollin tulemaan viereeni hipsuttamaan hiuksiani jotta nukahtaisin nopeammin.
Hän oli valvonut viime yön melkein kokonaan ja nukkunut lähes neljään iltapäivällä, jonka takia hän oli täysin virkeä vielä.

-Olli, sanon vielä ennenkö nukahdan.

-mhmm? Olli murahtaa vierestäni samalla silittäen hiuksiani.

-Rakastan sua, sanon ne kaksi sanaa. Ne kaksi erittäin tärkeää ja merkitsevää sanaa ensimmäisen kerran.

Olli on hetken hiljaa takanani.

Ollin näkökulma:

-Rakastan sua, Emilia sanoo ihan unisena.

Hymyni leviää luultavasti yli korvieni miettiessäni noita äsken ilmaan heitettyjä sanoja. Sain kuulla ne Emilialta ensimmäisen kerran.

-Niin määkin Emppu rakastan sua, sanon ja laskeudun istuma-asennostani Emilian viereen, nappaan hänet kainalooni ja painan pääni hänen hiuksiensa sekaan. Olen hänen kanssaan ehkä onneni kukkuloilla jatkuvasti, jos se suinkin on mahdollista.

Emilian näkökulma:

Puhelimeeni kilahtaa viesti. Pongahdan istumaan, ja katson kelloa.
Kello näyttää puoli kymmenen, jota ihmettelen että nukuin tähänkin asti, mentyäni eilen kuitenkin jo niin aikaisin nukkumaan. Mihinköhän aikaan Olli oli alkanut vetämään sikeitä?
Nappaan puhelimeni yöpöydältä kunnes tunnen jonkun lämpöisen, hellän ja samalla vahvan käden tarttuvan käsivarrestani ja vetävän minut takaisin pehkuihin.

-Huomenta vaan sullekkin Olli, hymähdän iloisena.

Katson sen viestin jonka takia nousin ylipäätään ja se olikin äidiltä.

————————————————————————
Aa äiti❤️

Hei Emppu ja Olli! Lähdemme
Eliaksen kanssa tässä kohtapuoliin
matkaan, pian nähdään!❤️

Moikka äiti! Me ollaan odotettu
Eliasta eilisillasta asti.🤩

————————————————————————

Jotkut voivat väittää, että olen äidin lellipentu, mutta mitäpä sitä tosiasioita kiistämään.
Elias jokatapauksessa saapuu pian, joten kiskaisen Ollin ylös pehkuista, vaikka hän melko ahkerasti pistää vastaan jonka jälkeen suuntaan kohti keittiötä valmistamaan aamiaista minulle ja Ollille.
Saammekin syötyä kun asuntomme ovikello soi. Nousemme molemmat innoissamme, suuntaamme kohti eteistä ja Olli avaa oven. Elias halaa meidän molempien toista jalkaa ja Olli nostaa hänet heti syliinsä.

-Tässä on Eliaksen tavarat, sanoo Mari (Emilian ja Eliaksen äiti)

-Okei, tosi kiva et Elias pääsi kylään, Olli sanoo ja ottaa Eliaksen laukun.

-Joo niin on! Sanon myös.

-Noh minäpä jätän teidät nyt tänne ja lähden ajelemaan takaisin kotiin, pitäkäähän hauskaa! Mari sanoo ja halaa meitä kaikkia vielä.

-Turvallista matkaa äiti, toivotan halatessani häntä.

Äiti oli lähtenyt jo noin tunti sitten. Eliaksella oli kuulemma nälkä jo tänne tullessaan, joten hän sai tälläkertaa päättää mitä syö. En jotenkin yllättynyt kun ehdottomasti oli pakko lähteä mäkkärin autokaistalle hakemaan jotain hyvää.
Istuuduimme autoon ja Olli laittoi Eliaksen turvavyön kiinni takapenkillä ja lähdimme matkaan.

-Emppu voitko laittaa laiva laulun soimaan? Elias kysyy takapenkiltä.

Ja siitä lähti melkoinen show:

Huomio huomio, täällä puhuu laivan kapteeni, tärkeä tiedoitus kaikille matkustajille

Meidän laivassa, meidän laivassa, siinä on iso reikä pohjassa, ja se uppoaa ja se uppoaa, jos et ryhdy toimimaan

Huomio huomio, kaikki matkustajat pumppuihin!

Ylös alas näin ja näin, ykkös pumppu nyt jo käy

Meidän laivassa, meidän laivassa, siinä on iso reikä pohjassa, ja se uppoaa ja se uppoaa, jos et ryhdy pumppaamaan

Ylös alas näin ja näin, yksi pumppu nyt jo käy, ylös alas näin ja näin kakkospumppukin jo käy

Elias lauloi kovaan ääneen laulun mukana ja Olli hymyili onnellisen näköisenä samalla ajaessaan varovaisemmin kun ennen.
Hän selkeästi rakasti lapsia.

Time skip iltaan:

-Tuu Olli mun kanssa pesemään hampaat, Elias pyytää sohvalta kellon lyödessä yhdeksän.

-Noniin eiköhän sitten mennä, Olli sanoo, nappaa Eliaksen olkapäilleen ja lähtee kantamaan tuota hihittävää kirppua kohti vessaa.

Hihitys vain jatkui ja jatkui. Olen varma, että Elias haluaa väliimme nukkumaan sen sijaan, että menisi patjalle. Tämän takia en edes vaivautunut laittamaan hänelle petiä sänkymme viereen.

-Käyn nopeesti nukuttamassa Elkun tuun sit syömään, Olli sanoo halatessaan minua.

-Mäkin voin kyl nukuttaa sen jos sä haluut syödä, ehdotan, sillä Olli on tehnyt jo niin paljon Eliaksen nukkumaan menon eteen.

-Ei kyl mä meen, Olli sanoo ja irrottautuu minusta.
Katson Ollia, hän on vain täydellinen.
Olli painaa huulensa omilleni ja perhoset vatsassani heräävät nokosiltaan.

-Hyi Olli miks sä syöt Emilian suusta kun sä voit syödä lautaselta? Elias sanoo keittiön ovelta peittäen käsillään kasvonsa.

Repeämme molemmat nauramaan ja Olli lähtee viemään tuota järkyttynyttä lasta nukkumaan.
Melkoinen päivä!

Olli Oli tullut hetken kuluttua nukuttamasta Eliasta ja olimme yhdessä syöneet tekemääni iltapalaa.

-Mennäänkö nukkumaan? Kysyn väsyneenä Ollin kainalosta kellon lähestyessä puoltayötä.

Olli nostaa minut syliinsä vastaukseksi ja lähtee kantamaan kohti makuuhuonetta. Asettaudumme paikoillemme niin ettei Elias herää ja pian jo muistikuvani päättyvät unen vallatessa kehoni.
••
••
801 sanaa<3
Olin tosiaan töissä viimeiset kolme päivää +2 yövuoroa joten oon aika väsyny yhteensä 7h unilla kahdelta yöltä, joten tämä saattaa heijastua lukuun mutta toivottavasti pidätte<3

Kaiken alku ja juuriWhere stories live. Discover now