Kaiken alku ja juuri

"Siinä" || luku 25

Ollin nk:

Mitä helvettiä täällä tapahtuu?!
Porko ja Emilia noulevat sohvalla samana viikonloppuna, kun ollaan menty kihloihin.
"Olli mä voin selittää tän! Tuu ulos" kuulen Emilian sanovan hätääntyneenä.
"Ei, mua ei kiinnosta." otan sormuksen pois vasemmasta nimettömästäni ja heitän sen Emilialle.
"Anna vaikka Porkolle" sanon perään ja lähden pakkaamaan tavaroitani. En aikoisi olla täällä enää hetkeäkään.
"Mitä tapahtu?" Tommi kysyy luultavasti ainoana täyain selväpäisenä.
"Porko nuoli Empun kaa sohvalla. Jos en ois menny sillon ni legit varmaan pannu siinä" vastaan raivoissani.
"Hei rauhotus nyt vähän. Ootko sä ees puhunu niille?" Tommi vastaa rauhallisena.
"No en ole puhunut, enkä myöskään aijo puhua." tiuskaisen Tommille.
Eihän tämä hänen vikansa ole, joten ihan turhaan tiuskin, mutta en vain voi raivolleni mitään.
Kaikki minun ja Emilian hyvät muistot tulivat mieleeni, ihankuin ne olisi vasta eletty. Kesä uinnit, kyläily Empun perheen luona, se kenkälaatikko johon sovimme, että laitamme kaikki hyvät muistot ja tottakai tämän viikonlopun ensimmäiset hetket. Hyviä muistoja on niin paljon.

Emilian nk:

"Mitä helvettiä sää Porko menit tekemään!?!" huudan hänelle raivoissani.
Olimme siis välissä nukkuneet viimeisen yömme mökillä ja hän oli siinä välissä saanut päänsä melko selväksi.
"Häh?" hän kysyy.
Ilmeisesti niin kännissä oltu, ettei edes tuota muista.
"Sä tulit sohvalla mun viereen ja kysyit jotain, sit sä yhtäkkiä aloit suutelemaan mua ja Olli näki sen. Se ei oo puhunu mulle sen jälkeen mitään. Heitti sormuksenkin pöydälle." selitän ja purskahdan itkuun.
Joonas vain katsoo minua järkyttyneenä ja anteeksipyytävänä. Hän tietää sen itsekkin, että asioita ei voi laittaa kännin piikkiin. Itsehän hän itsensä känniin joi.
"Missä Olli, mun pitää puhua sille?" huutaa hän vierestäni sohvalta muille jätkille.
"Vissiin meni ulos tuulettelemaan tunteitaan." Niko vastaa keittiöstä.
Joonas nousee ja laittaa flipflopit jalkaansa. "Jos musta ei kuulu, se on hukuttanu mut. Ihan oikein mulle nimittäin!" Hän huutaa ennen kuin ovi paiskautuu kiinni.

Jään sohvalle odottamaan jännittyneenä, jolloin huomaan, että näen ikkunasta laiturille jolla Olli ja Porko seisovat. Huomaan Ollin itkevän ja tönäisevän Porkoa oikeasta olkapäästä kauemmas.
"Haluutsä puhuu?" Aleksi tulee viereeni istumaan.
"Kai se tekis ihan hyvää" vastaan ja kohautan olkapäitäni.
"Mä uskon sua. Et sä Ollia pettäis." Ale sanoo yhtäkkiä vierestäni.
"No sentään sä uskot" puhahdan.
"Hei älä oo noin maasmyyny. Kyl Joel, Tommi ja Nikokin uskoo. Juteltiin siis äsken vaa tästä."
"Mua vaan pelottaa etten mä saa Ollia ikinä takasin" sanon ja tunnen kuinka silmäni kostuvat. Aleksi ottaa minut halaukseen ja silittää selkääni. Minusta tuntuu, että tässä on uusi paras ystäväni.
Hetken itkeskelen hänen paitansa helmaan, kun ulko-ovi vihdoin avautuu. Nostan nopeasti pääni Alen halauksesta ja katson ovelle. Porko asteli sisään hieman punaisilla silmillä nenään pyyhkäisten. Hän katuu, sen huomaa.
En edes halunnut kysyä miten meni. Mitenhän koko bändin käy.
"Ale entä jos mä rikoin teijän koko bändin, tää on teidän kaikkien työ." Saan vihdoin sanottua.
"Hei nyt ihan rauhassa ei tää oo kenenkään vika nyt. Kaikki menee ihan hyvin."
"Kiitos." Vastaan ja halaan tätä vielä.
Pian Ollikin astuu sisään ja katsoo minua.
"Emilia tuu juttelemaan." Hän sanoo ja kääntyy jo lähteäkseen takaisin ulos.
"Olli, en mää uskalla" Vastaan peloissani.
"Tule nyt" Olli sanoo ja astuu ovesta ulos.
Katson Alea joka nyökkää minulle.
Päätän mennä.
Nousen sohvalta, lähden eteiseen ja työnnän flipfloppini jalkoihini. Avaan oven hieman tärisevällä kädellä ja vilkaisen vielä viimeisen kerran taakseni. Nyt sitä mennään.

"Porko sano et se teki sen kännissä ja sää et ollu mukana siinä." Olli sanoo.
Katson maahan ja nyökkään.
"Sä tiedät et känni ei oo mikään syy tehdä tommosta." Hän lisää.
Nyökkään uudelleen.
"Miksi sä mulle valitat Joonaksen käytöksestä?" Saan kysyttyä.
Olli huokaisee.
"Koska se vittu suuteli sua!" Hän vastaa ärtyneenä.
"Älä tiuski" vastaan hänelle samalla äänensävyllä.
"Noniin nyt rauhotutaan molemmat." Olli sanoo ja hengittää syvään.
Olen samaa mieltä. Ei isot järkevät ihmiset voi riitoja riitelemällä selvittää, sehän on selvää.
"Miks sä et ikinä usko mua jos mä sanon sulle jotain? Nytkään et ees kuunnellu mua sen jälkeen, kun näit mitä tapahtu." Sanon Ollille.
"Kyllä mä sua uskon. Mut etkö ymmärrä miltä toi tuntu nähä kun mentiin vasta kihloihin?" Hän vastaa katsoen maata.
"Etkö sää ymmärrä miltä toi tuntu olla tossa?! Sun bändi kaveri yhtäkkiä alkaa nuolemaan mua, sit sä näät sen etkä suostu kuuntelemaan mua?!" Vastaan hänelle korottaen ääntäni.
Tunnen kuinka silmäni kostuvat
En halua itkeä nyt, haluan vain pois tästä.
"Mä haluun mennä nyt" sanon.
"Mhm" Olli murahtaa takaisin.
Huomaan, kuinka Ollilla valuu kyynel poskeaan pitkin alas. Teki mieli kääntyä takaisin ja halata häntä.
Sen sijaan, katsoin vasemman käden nimetöntä. Sormus oli edelleen siinä.
Käännyin katsomaan Ollia joka tuijottaa maahan, otan sormuksen sormestani, kävelen Ollin luo ja ojennan sen hänelle.
"Siinä" sanon ja purskahdan itkuun.

•
Näihin kuviin ja tunnelmiin..

~bconkultaa