Kaiken alku ja juuri

Mitä unohdin || luku 36

Emilian nk:

Olin jossain vaiheessa nukahtanut autoon, koska Olli tökki minua hereille.

"Hei rakas ollaan perillä." Hän kuiskaa.

"Herätä mut useemmin noilla sanoilla pliis." Naurahdan ja annan suukon hänen poskelleen.

"Joo, jos lupaat antaa mulle pusun aina kun tuun kotiin." Olli asettaa ehdon virnistäen.

"Alatko sä latelee ehtoja mulle?" Kysyn esittäen vihaista.

"Joo alan, oli niin kovat vaatimukset sulla." Olli hymähtää ja tökkää minua hellästi nyrkillään käsivarteeni.

Kannamme tavaramme sisälle jonka jälkeen päätän lösähtää sohvalle. Olen aivan puhki matkasta, johon suuri syy on varmasti tuo suurehko vatsani.
Olli tulee myös viereeni istumaan ja napsauttaa television päälle. Kaivaudun hänen kainaloonsa ja hän alkaa silittämään vasenta kylkeäni.

"Mieti Olli, enää vähän päälle kuukausi enintään että meillä on vauva."

Kuulen kuinka Olli hymähtää, samalla nojaten omaa päätänsä minun päähäni, joka puolestaan nojaa Ollin rinnalla. Hän ottaa toisella kädellään kiinni minun kädestäni ja alkaa silittämään sitä peukalollaan.
Istumme vain ja kuuntelemme toistemme hengitystä. Olli sammuttaa television ja kurottaa sohvapöydältä kaiutinta, jonka hän voisi yhdistää puhelimeensa.

"Mitä sä haluut kuunnella?" Hän kysyy näprätessään puhelintaan.

"Ihan sama päätä sä." Vastaan vain pitäen silmiäni kiinni.

Me emme saa haluta toisiamme
Niin että valehdellaan
Kotona koskaan rakkaillemme
Tämä on sääntö ensimmäinen
Emme saa sanoa toisillemme
"Mitäpä jos kaiken riisuisimme?"
Avaamme viimeisenkin portin
Tämä on sääntö numero kaks

Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle
Ja rakastaa niiden rajoissa
Hiljentää risteyksiin ajoissa
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle
Ja rakastaa niiden rajoissa
Kääntyä kotiin ajoissa

Kuuntelen vain hiljaa kuinka Olli laulaa mukana.

"Tää soitettiin sillon syksyllä, kun tanssittiin sateessa." Sanon hiljaa.

Olli nyökkää.

"Tää on ihan meidän biisi." Hän lisää.

Yhdyn itsekkin lauluun Ollin kanssa, ja kun kertosäe lähtee uudelleen, tunnen kuinka silmäni kostuvat.
Olli huomaa sen ja nostaa leukani hänen kohti kasvojaan. Hän ottaa hellästi mollemmin puolin poskianu kiinni ja alkaa kuivaamaan kyyneliäni.

"Helvetin raskaushormonit." Nyyhkäisen ja hymyilen hieman.

"Mä rakastan sua." Olli sanoo ja tulee lähemmäs kasvojani.

Pian tunnen hänen pehmeät huulensa omillani. Suudelma on pitkä ja täynnä rakkautta.

Sen loputtua vastaan Ollille: "Niin mäkin sua."

"Arvaa Emilia mitä." Olli sanoo virnuillen.

"Ne kerroppas kuule." Vastaan hieman odottavaisena, koska kuulen hänen äänensävystään että hänellä on jotain mielessään.

"Varasin meille ens viikonlopulle hotellin. Aattelin et ois ihan kiva päästä pitkästä aikaa jonnekkin, ennenkö vauva syntyy." Hän ilmoittaa selvästi tyytyväisenä suunnitelmaansa.

"Mut mä lupasin et nään Ellaa viikonloppuna." Sanon hieman surullisena, koska olisin mielelläni lähtenyt Ollin kanssa hotelliin.

"Pyysin vaan Ellaa varaamaan viikonlopun sulta ettet sovi siihen jotain mitä ei ois voinu vaikka siirtää." Olli kertoo leveä hymy karvaisilla nallekarhun kasvoillaan.
Voi että hän osaa olla suloinen!

"Sinä senkin, oot kehittyny tossa juonittelussa. En arvannu mitään koko hommasta, enkä ees osannu epäillä Ellaa." Sanon ja piirtelen sormellani Ollin vatsaan sydämmiä.

"Piirrätsä kyrpiä mun hurjiin vatsalihaksiin?" Olli kysyy ja katsoo minua ihmeissään.

"Mitä ihmettä Olli Elias Matela, ne on sydämmiä. Ja varokkin ettet opeta pienelle tollasta." Sanon ja Olli vain nauraa makeasti päälle, niin että pääni alkaa pomppimaan hänen vatsallaan.

"Mikä sun kuvis oli?" Olli nauraa hieroen silmiään niistä ulos puskevista naurun kyyneleistä.

Lyön häntä hellästi nyrkillä vatsaan vastaukseksi.

Ollin nk:

Nyt pompataan ajassa taas eteen päin. Tänään olisi tarkoitus lähteä Emilian kanssa hotelliin. Olemme odottaneet tätä oikeastaan koko viikon, koska en ole ehtinyt olla kotona lähes ollenkaan. Viikko on vierähtänyt studiolla töitä tehdessä ja Emilia näki Ellaa pitkästä aikaa. He kävivät ilmeisesti kahvilla ja shoppailemassa. Ilmeisesti jotain tyttöjen juttuja tai jotan.

Olen ehtinyt tässä aamulla mietiskellä kaikenlaista, samalla silitellen tuon unikeon pörröisiä ja takkuisia hiuksia. Pian tunnen kuinka hän liikahtaa jonka jälkeen alkaa kuulumaan hiljaista mutinaa.

"Huomenta." Kuiskaan hiljaa ja annan suukon Emilian otsalle.

"Sä unohit jotain." Hän sanoo matalalla äänellä unisena.

"Mitä mä unohin?" Kysyn.

Enkai mä oo unohtanu jotain tärkeetä? Emilian synttärit? Ei ne on alku syksystä. Kihlajaispäivä? Ei sekään, ei siitä ole vielä vuotta. Nimipäivä? Ehkä..

"Onko sulla nimipäivä?" Kysyn ihmeissäni.

"Ei höpsö." Hän naurahtaa.

"No mitä sitten?" Sanon hieman huvittuneena.

"Unohit sanoa huomenta rakas." Emilia hymyilee ja painottaa viimeistä sanaa.

"Sä senkin mä luulin et unohin jotain tärkeetä." Sanon esittäen loukkaantunutta.

"Hmh eikö toi oo tärkeetä?" Emiliakin mököttää.

Hyvä Olli, mahtavasti polkaisit aamun käynytiin.

"Arvaa mitä sä unohit." Päätän koittaa pelastaa tilanteen.

"No kerroppas." Emilia sanoo hieman kiinnostuneen oloisena.

"Sun pitää pakata et päästään lähtemään hotellille tampereelle."

Emilia ponkaisee ylös, mutta puuskahtaa sen jälkeen hieman ja laskee kätensä mahansa päälle. Ilmeisesti äkkinäiset pompahdukset eivät tunnu kovin mukavilta. Hän jatkaa matkaansa alusvaatteisillaan. On naisen keho kyllä ihmeellinen sanon minä.

Saamme vihdoin pakattua tavaramme ja suuntaamme laukkujemme kanssa hissiin, josta kannan laukut suoraan auton peräkonttiin.
Tästä tulee hyvä reissu, sen aijon näyttää vaikka koko maailmalle.

746 sanaa<3

~bconkultaa