Kaiken alku ja juuri

Entä jos || luku 35

Ollin nk:

Kaarran mopolla pienelle metsätielle jonkä päässä näkyykin jo tuttu pieni parkkipaikka.
Pysäytän vauhdit ja hyppään kyydistä, autan myös Emilian alas. Nappaan häntä kädestä ja lähden johdattamaan polkua pitkin metsään.

"Olli, minne me mennään?" Kuulen äänen takaani.
"Shh, oota sä näät kohta" Vastaan vain ja jatkan matkaa.

Pian kuulen pienten aaltojen liplatuksen jostain hieman kauempaa ja saavumme pienen lammen rantaan.

"Päätin pienenä et jos saan joskus lapsia ja vaimon, tuon ne tänne." Sanon Emilialle ja hymyilen.
"Täähän on ihanan näkönen paikka!" Emilia sanoo ja peittää suun käsillään.
"Aattelin ekana et oisin kosinu sua täällä, mutta en jaksanu oottaa, ni aattelin silti näyttää tän paikan sulle, ennekö Matela jr. syntyy."
Tunnen kuinka tuo minua päätä lyhyempi nainen hyppää kaulaani lähes roikkumaan. Halaan häntä. Välissämme on pieni vauva, jonka saan pian syliini.

Puhelimeni kilahtaa taskussani, se on isä. Hän ilmoittaa viestissä että rantasauna on lämmin.
Suuntaamme askeleemme takaisin mopon luo ja lähdemme ajamaan takaisin kotiin.
"Olli, mulla on vähän kylmä meneekö tästä vielä kauan!" Kuulen Empun kysyvän takaani.
"Ei mee enää pitkästi." Vastaan ja nopeautan vauhtiani hieman.

Emilian nk:

Olli pysäyttää mopon nätisti pihaan ja nostaa kypärän päästäni. Hiukseni ovat selvästi pystyssä, eikä asiaa helpottanut se että Olli pörrötti niitä entisestään. Hymähdän tuolle vain ja pörrötän hänenkin hiuksiaan, jonka jälkeen lähdemme sisälle.

"Minä ja Minna käytiin jo saunassa niin voitte mennä sinne sitten ihan rauhassa." Jari sanoo keittiön pöydästä.
Olli hakee pyyhkeet kodinhoitohuoneen kaapista, ja heittää toisen minulle. Pyyhe on vaaleanpunainen ja koristeltu nallella, joka pitää sydänpehmolelua käsissään.
Lähdemme kävelemään kohti saunaa ja samassa rakennuksessa sijaitsevaa pukuhuonetta.

Saamme loistavat löylyt vanhalla puukiukaalla, ja kuulemma Ollin itse tekemällä löylykauhalla.
"Mitä sä Olli tekisit jos synnytys ei meniskään hyvin tai et mulle tai vauvalle kävis jotain?" Kysyn katkaisten hiljaisuuden."
"En mä oo miettiny kun haluun uskoo et kaikki menee hyvin."
"Niin mut mitä sä tekisit." Intän vastaan. Haluan vain tietää Olin vastauksen.
"No jos vauvalle kävis jotain, ni tottakai tekisin parhaani et sulla ois kaikki kaikinpuolin hyvin ja sit ottasin töistä aikaa et voidaan rauhassa kelaa asioita. Jos sulle kävis jotain, hoitaisin vauvaa parhaani mukaan ja..." Olli vastaa mutta hiljenee lopuksi.
"Niin?" Kysyn.
"En mä tiedä mitä mun pitäis sit tehdä. En osais olla varmaan normaalisti sen jälkeen." Olli vastaa.
Hiljaisuus laskeutuu saunaan.
"Mua pelottaa miten tää kaikki nyt menee." Sanon.
"Hei kyllä kaikki järjestyy! Otetaan nyt kaikki ilo irti tulevasta." Olli lohduttaa.

Ollin nk:

Kävelemme lämpöisessä illassa saunasta sisälle. Ilta on ollut kaikin puolin oikein mukava, mutta mua jäi vähän mietityttämään Emilian kysymykset saunassa. Onhan se toki ymmärrettävää että pelottaa, mutta en tosiaan tiedä, miksi hän tuntuu olevan niin varma että jotain pahaa tapahtuu.
"Tulkaahan ottamaan iltapalaa niin pääsette tekin nukkumaan!" Minna huikkaakin heti keittiöstä kun pääsemme sisälle.
"Sää voit äiti mennä kyllä me aikuiset ihmiset osataan syödä." Vastaan hieman huvittuneena.
"Noniin, hyvää yötä teille." Jari toivottaa ja antaa tutun iltahalin. Sellaisen sain aina äidiltä ja isältä kun asuin kotona.

"Mulle ei oikein maistu." Emilia sanoo mutustaessaan paahtoleipää.
"Syö se minkä jaksat." Sanon ja lusikoin itse jo toista annosta puuroa.
Pian saammekin syötyä ja pääsemme vihdoinkin nukkumaan.
Emilia nukahti nopeasti, mutta itse vain pyörin sängyssä. En tiedä miten ajatukseni eivät jättäneet minua rauhaan ja antaneet minun levätä. Tuijotin vain kattoa kun tuo yksi tuhisi vieressäni. Vauva voisi syntyä oikeastaan pian milloin vaan, ja tuntuu ettemme ole varautuneet siihen mitenkään, vaikka kasasimme häkkisängyn jo kolme kuukautta sitten. Myös kaikki tuttipullot ja tutit on hankittu, eikä rättejäkään puutu. Pian kuitenkin ajatukseni alkoivat hidastua ja muistini katkesi.

Tunnen kuinka joku silittää päätäni. Raotan silmiäni, mutten näe ketään. Käännän kylkeäni ja hymy nousee kasvoilleni.
Emilia istui vieressäni hiukset sekaisin minun hupparini päällään.
"Huomenta, miten sä nukuit?" Hän kysyy.
"Hyvin, en vaan heti meinannu saada unta." Vastaan ja hieron silmiäni.
"Mennäänkö pesemään hampaat ja sit aamupalalle, mulla on nälkä." Emilia kysyy ja koittaa vetää minua ylös.
"Joojoo." Naurahdan ja nousen.
Katsomme vessan pyöreästä peilistä samalla hampaita harjaten. Kuinkahan tukala olo Empulla on, kun hän on minua päätä lyhyempi ja kantaa lasta mahassaan. Aika rankan näköistä meininkiä. Olen jo pari kertaa joutunut laittamaan hänelle kengät jalkaan, koska kumartuminen on jo sen sortin työmaa.
"Miks sä katot mua noin?" Kuulen ja havahdun ajatuksistani.
"Sä oot hauskan näkönen." Vastaan hymähtäen.
"Ai niinkun hyvällä tavalla?" Emilia kysyy.
"Aina sä oot hyvällä tavalla jonkun näkönen. Mut nyt koska sulla on hiukset pörrössä, mun huppari ja toi baby tekee susta vielä kolme kertaa lyhyemmän näkösen." Selitän ja pörrötän hänen ja valmiiksi pörröisiä hiuksia.
"Hei kato omaa tukkaas." Hänkin naurahtaa.

Saamme syötyä aamupalan ja pakkaamme tavaroita. Huomenna pitäis kaydä studiolla tekemässä vähän töitä taas pitkästä aikaa. Muut jätkät ovat olleet aika ymmärtäväisiä minun tilanteestani, joten ovat pystyneet joustamaan asioissa. Silti kuitenkin tulee lähes päivittäin viestiä, että milloinhan minulla mahtaisi olla 7h päivästä vapaata studiolle.
Saamme sanottua heipat vanhemmilleni ja matkamme käy takaisin kotiin.

•

Noniin! Kirjotin tätä lukua kolme päivää kun aluks ei lähteny homma luistamaan. Tässäpä teille kuitenkin uus luku!

807 sanaa<3

~bconkultaa