Kaiken alku ja juuri

Hassu tunne || luku 38

Heti alkuun syvät pahoittelut piiitkästä tauosta..
Nyt kuitenkin yritin taas saada laitettua tänne jotain😄

Emilian nk:

Synnytys on käynnistynyt ja edennyt nopeasti, jonka takia minulla ja Ollilla on hirveä kiire kohti sairaalaa. Kuuntelemme radiota samalla kun suuntaamme matkamme kohti sairaalaa. Pian risteyksessä ennen sairaalaa kuuluu kauhea pamahdus, huutoa ja näen auton valojen välähdyksen, kunnes pimenee täysin.

Säpsähdän hikisenä hereille ja vilkaisen nopeasti kelloa. Se näyttää vasta hieman yli viisi aamuyöllä. Painan silmäni uudelleen kiinni toivoen että nukahtaisin uudelleen. Painajainen kuitenkin hiipii mieleeni kerta toisensa jälkeen. Makaan kyljelläni sängyllä ja hengitän syvään. Koitan painaa päähäni tiedon siitä että se oli vain paha uni, ja että kaikki menee varmasti hyvin kun sen aika on. Nyt pitää vain nauttia lomasta ja nukkua hyvin. Kuulen kuinka Olli kuorsaa levollisena vieressäni, joka hieman rauhoittaa minua. Pian onnekseni silmäluomeni alkavat hitaasti painua kiinni ja muistini tilanteestä päättyy siihen.

"Hei muru, pitäis mennä aamupalalle." Kuulen käheän äänen vierestäni samalla kun tunnen kuinka joku silittää kylkeäni.

"Mhm" Vastaan hiljaa hieroen silmiäni.

"Miten nukuit?" Olli kysyy vieressäni.

"Mä näin painajaista ja heräsin siihen, muuten hyvin."

"Heeei mikset herättäny mua? Millasta unta sä näit? Ethän valvonu kauaa?" Kysymyksiä vain satelee.

"Hei rauhotu nyt, se oli vaan joku pieni onnettomuus." Vastaan. En halua avata asiaa sen enempää koska tiedän että se huolestuttaisi Ollin.

"Ootko varma ettet haluu kertoo?" Hän varmistaa vielä.

"Joo oon, se oli vaan uni." Vastaan vakuutellen sitä edelleen itsellenikin.

Puimme nopeasti jotkut rennot vaatteet päällemme mitä nyt ensimmäisenä löysimme ja nyt suuntaamme kohti aamiaispöytää. Pian herkullinen tuoksu leijailee nenästäni sisään ja saa kuolan tulvimaan suussani. Lastaan lautaselleni kaikkea mitä nyt vain löysin. Sämpylää, hedelmiä, pikkunakkeja, croissantia, munakasta, nappasin mukaani vielä jogurttia ja kahvin. Istuudumme Ollin kanssa kahden hengen pöytään ja alamme syömään.
Tunnen pientä niinsanotusti menkkamaista kipua alaselälläni ja ilmoitan siitä välittömästi hänelle.

"Olli mulla on alaselässä semmon hassu tunne."

"Häh, millä viikolla sää oot?" Olli kysyy nostaen kulmiaan.

"38+4 muistaakseni." Vastaan hieman puuskahten.

"Mut eikö semmonen hyvä aika syntyä oo vasta joskus 42 viikolla?" Olli kysyy.

"Joo on. Pitäiskö soittaa naistenklinikalle ja kysyä." Ehdotan. Pieni jännitys kouraisee vatsassani.

Olli kaivaa jo puhelintaan taskusta, näpyttelee numeron ja laittaa puhelimen korvalleen.

Pian puhelimesta tuntuu naisääni joka sanoo:
"Tampereen naistenklinikan päivystys Nella Hosioaho miten voin auttaa."

"No hei täällä Olli Matela soittelee semmosella asialla että mun kihlattu on nyt raskauden loppuvaiheilla viikolla 38+4 ja kuulemma tuntu jo pientä menkkamaista kipua alaselällä."

"Ookei, mikäs on sun kihlatun nimi niin katsotaan täältä vähän tietoja?" Ääni vastaa.

"Emilia Lahti." Olli kertoo.

"Joo, eli laskettu aika olis heinäkuun toisiksi viimeisellä viikolla maanantaina."

"Joo näin on."

"Voisitte varuulta tulla näytille tänne tampereelle iltapäivällä." Puhelimesta kuuluu.

"Joo okei, mepä tullaan sinne." Olli vastaa ja sanoo heipat.

Jätämme aamupalamme siihen ja menemme pakkaamaan laukkujamme. Minulla tulee vielä muutamia supistuksia, mutta pysähdyn aina hengittämään niiden aikana.

On kulunut noin tunti puhelusta ja istumme autossa kohti sairaalaa. Saavumme risteykseen ja Olli kääntää radiota isomalle. Ei helvetti. Radiosta soi taas säännöt rakkaudelle.

"Olli laitatko sen radion pois." Sanon nopeasti.

Olli katsahtaa minuun ihmeissään ja on sulkemassa radiota, kunnes näen auton ajavan kovaa vauhtia tiellä risteyksen ohi. Sydämmeni alkaa kiihdyttämään tahtiaan.

•
Hääähäähää

514 sanaa