Kaiken alku ja juuri

Mökki || luku 22

Emilian nk:

Muutimme melkein viikko sitten Ollin kanssa ja huomenna lähdettäisiin mökille.
"Olli! Mulla on hullun huono olo!"
Sanon istuessani sohvalla käppyrässä.
Olli tulee viereeni istumaan ja alkaa silittämään selkääni.
Nousen nopeasti ylös ja ryntään vessaan. Oksennusta lentää kaaressa ja Olli ryntää pielemään hiuksiani. "Helpottiko yhtään?" Hän kysyy. "Joo helpotti heti, mul ei oo enää yhtään huono olo" sanon itsekkin ihmetellen sitä.
"Katotaan mikä olo sulla on illalla, et viititäänkö lähteä sinne mökille." Olli sanoo ja taputtaa selkääni.
Olen hämilläni tapahtuneesta. Pahoinvointi alkoi yhtäkkiä ja loppui samaa vauhtia.
Olli hääräsi jotain makuuhuoneessa kolistellen laatikoita ja penkoen jotain sukkalaatikostaan.

Ollin nk:

Ei hemmetti! Sormusrasia on hävinnyt mun sukkien sisästä.
Päätin laittaa Nikolle viestiä, onko raisaa näkynyt.

——————Niko——————

Niko! Ootko sää nähny
mustaa sormusrasiaa?!

En oo kyllä🤔 Onko hukassa?

No voi perkele on hukassa

————————————————————————

"Onks sulla Olli jotain hukassa?" Emilia kysyy.
"Ei oo!" Vastaan nopeasti ja katson sängyn alta. Siellähän se! En tiedä miten se sinne meni, mutta onneks Emppu ei ollu nähny sitä.
Nostan sen omalle hyllylleni ja otan paperia.
Alan kirjoittamaan elämästämme paperille ja laitan sen laatikkoon, mitä katsomme yhdessä vanhoina.
"Mulla meni tää huono olo heti oksennuksen jälkeen ohi, ni eiköhän me voida mennä sinne mökille." "Joo hyvä!" Sanon Empulle ja halaan tätä takaa.
Suunnitelmani onnistui!
Pakkasimme yhdessä tavaramme matkalaukkuihin ja kävimme nukkumaan.

Emilian nk:

Herään amulla taas huonoon oloon ja juoksen vessaan pelkästään Ollin t-paita päälläni. Mistä tämä johtuu? Ei mulla oo yhtään kipee olo tai mitään muutakaan vastaavaa.
En sanonut Ollille oksentamisestani, sillä en halunnut huolestuttaa.

Timeskip 1h

Olimme päässeet vihdoin matkaan ja auto oli niin täynnä, että istuin suurinpiirtein polvet suussani Ollin sylissä.
Vatsassani muljahti.
Automme pysähtyi punaisen mökin pihaan ja tunne, kun pääsin autosta, tuntui siltä että taivaaseenhan minä nousin. Tai näin minä sitä kuvailisin. "Olli voitko ottaa mun matkalaukun, mä meen tekemään ruokaa meille kaikille?" Sanon ja kävelen Porkon perässä sisälle.
"Mä käyn laittaa saunan tulille!" Tommi huikkaa eteisestä.
Otan pannun kaapista ja alan paistamaan kanaa tortilloja varten. Olli kantaa laukut sisään ja kävelee keittiöön. Hän halaa minua takaapäin ja kuiskaa korvaani: "meillä on makkari alakerrassa, muut nukkuu ylhäällä" Kylmät väreet kulkevat selästä niskaani asti ja hymy nousee huulilleni. "Niinkö?" Kysyn.       
"Joo" Olli sanoo ja kun katson häntä, hänellä on leveä virne huulillaan.
"Mitäs herra Matela suunnittelee?" Joel kysyy saapuessaan keittiöön. "Eipä kummempia" Olli sanoo ja alkaa pilkkomaan salaattia. Katsahdan  häneen päin ja virnistän, hän virnistää takaisin.
Saamme syötyä ja lähdemme saunaan. "Meen vaihtaa mun uikkarit." Sanon Ollille ja lähden kohti alakertaa.
Pujautan bikinit ylleni, kiepautan pyyhkeen ympärilleni ja lähden takaisin muiden luo. Saavun olohuoneeseen, ja muut ovatkin jo menneet ilmeisesti rantasaunalle. Lähden hipsuttelemaan kohti saunaa kun Olli tulee vastaan laiturilla.
Hän polvistuu eteeni.

"Emilia, mä rakastan sua tässä maailmassa kaikista eniten, ja kun tapasin sut siellä sairaalassa, olin varma et tässä se on. Tässä asiassa oon ikuisesti kiitollinen Porkolle, et se meni taas tunaroimaan lattialla, koska muuten mä en ois ikinä tavannu noin mahtavaa, kaunista, kilttiä ja kaikinpuolin upeeta naista. Mä rakastan sua yli kaiken ja haluisin mennä sun kanssa naimisiin."

Pidän käsiä suullani ja itken.
Olli katsoo minua huolestuneena ja siinä samassa hyökkään hänen kaulaansa.
"Mä Olli Elias Matela rakastan sua yli kaiken"
Sanon ja suutelen häntä. Olli asettaa kauniin hopeisen sormuksen sormeeni, ja suutelee minua.
Olen maailman onnellisin kihloihin mennyt tämän maan päällä. "Katotaanko huomaako muut tätä, ei sanota niille mitään" Olli sanoo virnistäen. "Joo! Tästä tulee ihana ilta." Sanon ja halaan Ollia tiukasti.
•
Sain vihdoin kirjotettua uuden luvun!
Oon jopa ihan tyytyväinen tähän lukuun, joten jättäkää tekin mielipidettä!😄
Haluun vielä sanoa, että sain surullisia uutisia vauvan kuolemasta lähipiirissä pari päivää sitten, joten toivottavasti ymmärrätte pitempiä taukoja🖤