Kaiken alku ja juuri

Enkö ole missään turvassa || luku 12

Emilian näkökulma:

Poliisit veivät exääni pois samalla kun Olli halasi minua.
-Oothan sä ihan okei? Olli kysyy minulta.

-Kai mä oon ihan, vastaan vielä hieman peloissani tapahtuneesta.

Muutkin bändin pojat tulivat ravintolaan sisälle ja Olli sanoikin puolestani että lähdetään hänen luokseen ja että selitämme siellä.
Vaihdoin vielä rannan pukukopissa vaatteet, ja suuntasin sen jälkeen kohti Ollin autoa.

Olli parkkeerasi autonsa talon pihaan ja nousimme autosta, jolloin myös Aleksin, Joelin ja Tommin autot ajoivat pihaan.
Tommin autosta nousikin kaksi muuta hänen lisäkseen. Ilmeisesti Niko ja Porko olivat saaneet pummittua Tommilta kyydin.

No mutta anyway.
Olli avasi kaikille oven ja meninkin ensimmäisenä sohvalle istumaan.

-Okei nyt mä haluun tietää mitä on tapahtunu, Niko sanoo päästyään myös olohuoneeseen.

Kerromme Ollin kanssa kaiken.
Noin puolentunnin kertomuksen jälkeen kaikki pojat halaavat minua kauhistuneina kuulemastaan.

-Kuinka sairas ihmisen täytyy olla ku tollasta duunaa?? Porko sanoo jopa hieman kauhuissaan.

-Niinpä, mut onneks kuitenkin kaikki on nyt jokaisella meistä hyvin. Sanon hymyillen muille.
-Ja kiitos muuten vielä avusta. Ties mitä olis käyny jos ette olis pidätelly sitä ees hetkeä, Lisään vielä.

-Tottakai me autetaan! Joel sanoo.

Muistat yht'äkkiä että sinulla on aamulla töissä aamuvuoro ja kerrot muille että sun on pakko lähteä.

-Mä otan vaikka taksin ku ei tästä oo pitkästi ni voitte jatkaa iltaa, huikkaan pojille eteisestä.
Astun ulos kesän alkuiltaan, kello oli vasta noin viisi mutta kahdentoista tunnin kuluttua pitäisi seistä työpuvussa sairaalalla.

Tilaan taksin ja istun odottamaan ulkopenkille.
Viereeni istuu humalassa oleva mies ja siirryn hänestä kauemmaksi. Mies alkaa sopertamaan jotain, ettei häntä tarvitse pelätä vaikka hän onkin alkoholisti ja että hän on kyllä saanut molemmat koronarokotteet.
En ollut halukas puhumaan hänelle joten en katsonut häneen enkä vastannut mitään.
Otin puhelimen esille ja aloin selaamaan sitä, mutta mies ei lopettamut minulle puhumista.

Voi kun joku ulkopuolinen huomaisi tulla väliin!

Aikaa kului ja mies yhä edelleen selitti minulle jotain. Päätin että ennenkun jotain tapahtuu otan tavarani ja siirryn jonnekkin muualle odottamaan. Muistinkin että täällä Ollin asunnon alakerrassa on se kahvila, joten suuntasin sinne.

Avaan kahvilan oven ja menen istumaan pöytään huokaisten helpotuksesta ettei mitään sattunut. Huomaan kuitenkin kuinka tuo mies avaa myös kahvilan oven ja lähtee kävelemään kohti.
Olin kauhuissani tilanteesta.

Näen kuinka taksini ajaa pihaan ja sujahdan miehen ohi nopeasti ja kävelen yhtä lujaa kuin Tommin rumpukapula heiluu taksiini.

Istun taksin penkillä edelleen peloissani. Tajusin kuinka vainoharhainen olen miesten kanssa kaiken minulle tapahtuneen jälkeen.

———

Ollin näkökulma:

Emppu lähti mun luota ja muut pojat jäi tänne.
Päätettiin alkaa tekemään jotain iltaruokaa, kun viimeks syötiin siellä rannan ravintolassa.
Löysin tortilloihin aineet ja pyysin jotain pojista auttamaan ruuanlaitossa.
Salaa toivoin ettei Joonas ois halunnu, mut tottakai se pomppaa ekana sohvalta ja ryntää keittiöön.

-Okei Porko paista sää jauheliha, ni mä teen salaatin, ehdotan parhaalta kuulostavan järjestelyn, sillä sitä tahtia mitä Porko ottaa lattian kanssa yhteen, en hänelle keittiöveistä anna.

Joonas alkaa paistaa jauhelihaa ja mä otan salaatin kaapista ja alan pilkkomaan sitä.
Takaani kuuluu pamahdus ja Porkon kiljahdus.
-Voi hemmetti nyt sun kanssas, sanon naurahtaen kun näen mitä on tapahtunut.

Joonaksen paita oli jäänyt paistinpannun kahvaan kiinni ja kun hän oli kääntynyt, oli pannu luiskahtanut lattialle ja lasta oli jotenkin päätynyt Porkon vaahtomaisiin hiuksiin.

-Hupsista, Joonas sanoo naurahtaen, sillä tietää itsekkin ettei hänen kanssaan vahingoilta välty.

————
Sanat: 565
Tohon taksi juttuun mihin tuo humalainen mies tuli, ni haluun varottaa teitä et olkaa oikeesti varovaisia!
Kirjotin ton siis täysin omasta kokemuksesta, koska just toi tapahtu mulle eilen:(
Kiitti superisti lukijoista ja muusta!
Luv you<3333