Kaiken alku ja juuri

Viikko 12+3 || luku 30

Hei ihan tähän alkuun että uutta lukua ei tullu, koska karanteenin jälkeen kun menin kouluun, oli vastassa heti viis koetta💀 Mut hei täällä taas!

••

Ollin nk:

Tänään on ensimmäinen neuvola. Mua jännittää oikeastaan aivan helvetisti, mutta Emilia toisaalta on sekoamisen partaalla.
"Entä jos se on kohdun ulkopuolinen raskaus tai entä jos se vauva on kuollu jo?!" Hän panikoi kävellessään keittiön saarekettä ympäri.
"Hei kuule tuu tänne" sanon hänelle sohvalta ja levitän käteni merkiksi siitä, että sylini on nyt vapaa.
Emilia ryömii syliini ja painaa päänsä rintaani vasten.
"Uu onko sulla uus hajuvesi" Nostaa hän yhtäkkiä päänsä.
Naurahdan ja nyökkään.
"Se raskaus menee ihan varmasti tosi hyvin ja saadaan meidän pieni varmasti syliin." Silittelen Emilian selkää ja haistelen hänen ihanalta kookos shamppoolta tuoksuvia hiuksiaan.
"Mut mistä sää voit olla varma?" Hän kysyy epäileväisenä.
"Etkö sä luota muhun?" Nostan kulmiani hymyillen.
Hän vain hymyilee ja suutelee huuliani.
"En tiiä missä metsässä oisin tällähetkellä jos en ois törmänny suhun siellä sairaalalla." Emilia sanoo ja piirtää sormellaan tintakehääni jotain.
Tottatosiaan, Emilia otti lopputilin hoitajan työstään, koska kyllästyi helvetin huonoon palkkaan. En yhtään ihmettele, koska hän tienaa puolessa vuodessa yhtä paljon, kuin minä kahdessa kuukaudessa. Lisäksi työajat olivat sekaisin ja potilaita kävi harvasen päivä hoitajien kimppuun.
En tiedä mitä Emppu meinasi alkaa tekemään työkseen, mutta nyt hän ilmeisesti oli päättänyt aloittaa hieman aikaisemman äitiysloman, eikä edes miettiä uusia töitä. Mielestäni se oli aivan loistava päätös.
"Hei meidän pitäsi lähteä, se neuvola alkaa puolentunnin päästä." Emppu sanoo ja ponkaisee ylös sylistäni niin, että painaa kyynärpäällään minua melko kovaa jalkoväliin. Vinkaisen kivusta ja käperryn kaksinkerroin.
"Ai perse, nyt voi olla ettei enempää lapsia tuu" voihkaisen.
Emilia vain nauraa minulle ja alkaa etsimään minun hyllyltäni ilmeisesti jonkin sortin hupparia.

Emilian nk:

Olemme vihdoin päässeet autoon, kun Olli huomaa, ettei muistanut ottaa auton avaimia lipaston päältä. Odotan, kunnes hän saapuu takaisin ja vihdoin pääsemme matkaan.
Minua jännittää aivan suunnattomasti, entä jos vauva ei olekkaan kunnossa.
"Olli millon me mennään sun vanhemmille ja kerrotaan niille?"
"Katotaan nyt" hän vastaa ja pitää katseensa tiessä. Häntäkin ilmeisesti jännittää.
"Mennäänkö ensin mun vanhemmille, kun ollaan käyty siellä jo kerran aikasemmin ja Eliaksellakin on varmaan sua jo kauhee ikävä?" Ehdotan.
"Joo se käy oikein hyvin." Olli vastaa ja silittää reittäni.

Pian kävelemmekin jo kohti neuvolan odotus tilaa. Meidän aikaamme on vielä reilu vartti, mutta parempi olla ajoissa.

(En oo varma oonko keksiny Emilialle sukunimeä, mut tässä nyt tulee xd)

"Emilia Lahti" kuuluu lääkärin ääni ovelta.
Katsahdan Olliin ja nappaan häntä kädestä.

"Noniin, tämä onkin teidän ensimmäinen neuvola eikö vain?" Mukavan oloinen lääkäri kysyy minulta.
"Joo on" sanon hymyillen.
"Selvä, teitä varmaan jännittää jo. Minä olen siis Saara Väyrynen, toimin teidän lääkärinä tähän tietoon ihan koko raskauden ajan." Hän esittelee itsensä.
Pian makaankin tutkimuspöydällä paita vatsani päältä pois.
"Mä laitan nyt tällaista geeliä, se voi tuntua vähän kylmältä." Saara sanoo, ja ruiskauttaa sitä vatsalleni.
Sitten hän alkaa ultraamaan. Puristan Ollia kädestä ja katson jännittyneenä Saaraa päin.
"Mitä siellä näkyy?" Kysyn.
"En ihan vielä ole löytänyt mitään, mutta katsotaas nyt." Hän vastaa.
Pian laitteesta alkaa kuulumaan nopea syke ja tunnen kuinka silmäni kostuvat. Pikku
maha-asukki on kunnossa.
"Teittekö te raskaustestiä, missä näkyy viikot." Saara kysyy.
"En, siinä luki vain että olen raskaana." Vastaan.
"Te olette jo viikolla 12+3, ensimmäinen neuvola pidetään yleensä jo viikolla 8-10."
"Varasin kyllä ajan tänne heti positiivisen testin jälkeen" vastaan ja katson häntä. Olenko minä huono äiti nyt jo, kun en osaa neuvolastakaan huolehtia.
"Joo, ei tässä mitään, jotkut tulee neuvolaan vasta vikkolla 20. Olette oikein hyvissä ajoin."
Hän sanoo.
Tuo kevensi oloani hurjasti.
Neuvola meni oiken hyvin ja saimme tietää lasketun ajan, joka olikin heinäkuun toisiksi viimeisellä viikolla. Saimme nähdä myös ensimmäiset ultrakuvat olli juniorista! Vielä ei voinut sanoa, kummalta se näyttää enemmän, mutta pidän sormeni ristissä siitä, että pikkuinen näyttäisi Ollilta. Onhan Olli nyt niin helvetin hyvän näköinen.

Ollin nk:

Jännitykseni laantui automatkalla kohti kotia. En ollut nukkunut viime yönä neuvolan takia, mutta koska kaikki oli hyvin, pystyin taas jatkamaan elämääni. Olisi hirveää menettää vauva, ennenkö olisin saanut sitä edes elävänä katsella.
"Pitäiskö mennä tänään pelaamaan vaikka sulkapalloa jonnekkin halliin, kun ulkona on siihen jo vähän kylmä?" Kysyn Emilialta.
"Se ois kyllä super mukavaa, pitäiskö pyytää jätkät, crew ja vaikka Kirilkin pelaa?" Hän ehdottaa.
Emilia varasi hallia samalla kun soitin muita läpi. Crewistä pääsi vain Mikko, Santeri ja Joona. Ilmeisesti Iiro, Roope ja Miki kävivät kaikki mahdolliset Helsingin baarit läpi. Kiril tuli oikein mielellään, Niko oli Minnan kanssa hotellilla mutta muut jätkät pääsivätkin sitten tulemaan.
Tästä tulee vielä helvetin hauska ilta!

••
Ei ajatus oikein kulkenu kun väsyttää, mutta toivottavasti tämmönen vähän tylsä täytejaksokin kelpaa!😄