True Love / Joleksi✅

7.

~Joel~

Vedän Aleksin itseeni kiinni ja lähden hitaasti kaatumaan sängyllemme. Mustahiuksinen poika kääntyy vatsalleen ja asettuu makaamaan rintakehäni päälle. Alan hipsuttamaan hiljaa tämän hiuksia ja annan pieniä suudelmia niiden sekaan.

Klo 3.56 yöllä

Herään, kun joku vieressäni pyörii ja ähkii levottoman oloisena. Avaan hitaasti silmäni ja haron puhelimen käsiini. Pian neljä. Myös Rilla huomaa, että jokin on vialla, kun hyppää sängylle. Lasken puhelimen takaisin yöpöydälle ja laitan pienen pöytävalaisimen päälle. Käännyn vasemmalle kyljelleni ja näen kuinka vieressäni makaava poika pyörii levottomana.

"Aleksi. Aleksi kulta." Hoen tätä.
"ALEKSI!" Huudahdan, kun tämä alkaa hengittää nopeasti.

Aleksi räväyttää silmät auki ja jähmettyy paikalleen. Nousen istumaan ja vedän myös Aleksin. Hän hengittää pinnallisesti ja katkonaisesti.

"Aleksi, kaikki on hyvin. Rauhotu ja hengitä mun kans samaan tahtiin." Neuvon hellästi silittäen tämän selkää.
"J- Joel, s- se tu- tulee tap- tappamaan mut." Aleksi änkyttää ja tämän silmät alkavat vuotaa kyyneliä.
"Kuka tulee ja miks?" Kysyn hämilläni.
"Joonas. Niistä äänityksistä." Aleksi vastaa hiljaa.
"Ei tule. Sä stressaat ihan turhaa. Tuu jatketaan unia." Sanon ja lähden hitaasti kaatumaan sängylle.

Time skip aamuun

Kello on 8.30 ja treenit alkaa klo 9.30. En millään haluaisi herättää Aleksia. Yöllinen -kai paniikkikohtaus- uuvutti tämän aivan täysin. Tällä kesti nukahtaa uudelleen melkein puolituntia. Pakko hänet on silti herättää.

"Rilla." Kuiskaan ja koira tepsuttaa perässäni makuuhuoneeseen.
"Aleksi. Pitäis nousta." Sanon hiljaa silittäen tämän poskea.
"Väsyttää..." Hän mumisee hiljaa.
"Mä tiedän, mutta työt alkaa alle tunnin päästä." Vastaan ja käsken Rillan Aleksin toiselle puolelle. Tämä alkaa nuolla tuon kasvoja.
"Okei okei. Mä nousen, jos sä Rilla lopetat ton." Aleksi naurahtaa ja avaa silmänsä.

Nostan koiran lattialle ja lähden tekemään meille aamupalaa ja keittämään kahvia. En ehdi kauaa valmistaa aamupalaa, kun kuulen jysähdyksen makuuhuoneesta. Muutaman juoksuaskeleen saattelemana pääsen huoneeseen ja näen Aleksin kontillaan lattialla.

"Mitä kävi?" Kysyn ja kävelen lähemmäs tätä.
"Pyörryttää vaan." Toinen vastaa.
"Anna käsi. Mä autan sut ylös." Neuvon ja ojennan käteni tälle.
"Johtuuko tää viimeyöstä?" Kysyn huolissani. Aleksi nyökkää. Voi toista.

Autan Aleksin ylös lattialta ja pukeutumaan. Muutaman kerran tämä oli lähellä menettää tasapainonsa, mutta sain onneksi hänestä kiinni. Kävelemme hitaasti keittiöön. Sillä portaikko oli haastava ja siinä olikin muutama läheltä piti-tilanne. En ole varmaan ikinä maininnut, että meidän makuuhuone on yläkerrassa. Siellä se nyt kuitenkin on!

---

Saavumme studion pihaan. Minä ajoin autoa, sillä en uskaltanut päästää toista rattiin aamuisen takia. Pelottaa, että hän pyörtyy. Tänään tuon täytyy ottaa rauhallisemmin, hän ei todellakaan ole äänittämässä mitään.

"Huomenta päivää!" Olli tervehtii meidän astuessa studion olohuoneeseen.
"Huomenta." Vastaan ja autan Alen istumaan sohvalle.
"Aleksi, onko kaikki hyvin?" Joonas kysyy.
"Mä meinasin pyörtyy aamul ja mun tasapaino on heitelly koko aamun." Hän kertoo.
"Sun on paree ottaa vähän iisimmin tänää." Tommin matala ääni käskee.
"Jooh..." DJ vastaa.

Teemme töitä normaalia rauhallisemmalla tahdilla. Aleksi välttämättä halusi ottaa itse uudelleen Joonaksen kitaran äänityksen. Ei kai siinä, mutta liekö kuinka turvallista kuunnelle kuulokkeilla voimakasta ääntä. Kaikki on toki sujunut ilman sen suurempia huolestumisia, vaikka välillä on näyttänyt vähän uhkaavalta.

Olisi hienoa tietää, miksi Aleksi sai paniikkikohtauksen juuri, tuosta kitaran uudelleen äänityksestä. Pelkäsikö hän tosiaan niin paljon Joonaksen reaktiota? Vaikea sanoa, mutta ainakin hattarapäämme otti asian vastaan rauhallisesti.

---
C'moon! Sain teille toisen luvun aikaan. Eipä mulla nyt toki muutakaan ollu😅, kun kirjottaa. Ei kai sillä niin väliä. Huomisee!!