True Love / Joleksi✅

9.

Time skip perjantaihin

~Joel~

Vihdoin ja viimein on perjantai. Työviikko on ollut käsittämättömän vauhdikas. Kesviikkona tuli paljon uusia muutoksia viikko-ohjelmaan, ja niihin kaikille sopivat aikatauluvalmistelut veivät aikaa varmaankin kolme tuntia keskiviikkona studiolla. Santeri oli tietysti paikalla, sillä eihän me kuusi nyt herran jumala yksin sellaisia aikataulutuksia saada aikaan, tai ainakin siihen menisi useampi päivä, jos meistä on kysymys.

Nyt kuitenkin olemme matkalla, minnekkäs muuallekkaan kuin baariin. Menemme vakiobaariimme. Kukaan meistä ei ajatellut vetää perseitä, mutta kyllä jokainen tulee juomaan ainakin enemmän kuin yhden. Kello on 18.30 ja olemme Aleksin kanssa jo paikan päällä. Kaikki meistä joutuu tulla kävellen, bussilla tai sporalla. Ei meistä kukaan voi ajaa alkoholin vaikutuksen alaisena. Emme me niin tyhmiä ole, vaikka moni sitä väittääkin. Enkä tiedä miksi. Ei me nyt ihan kaistapäitä olla, edes kännissä, tai no ehkä joskus!

---

Kello näyttää 20.43 ja osa meistä alkaa olla ihan kivassa nousuhumalassa, pahiten on varmaan Joonas. Hänestä en mene vannomaan, että tuo sekopää -joka on muuten oikeasti aika dingdong- pääsee kotiin ehjin nahoin. Ja jos pääsee, niin täytyy tapahtua ihmeen tai sitten hänellä on vain helvetin hyvä tuuri. Kaikki on mahdollista, vai?

Päästän Aleksin ensin sisälle asuntoomme ja tulen itse perässä. Olemme juuri saapuneet kotiin. Kello on hieman yli yhdeksän illalla. Aleksi lähtee omien sanojensa mukaan käyttämään Rillan nopeasti ulkona, kun minä menen käymään suihkussa. Annan toisen otsalle suukon, ennenkö päästän tämän lähtemään ulos koiran kanssa.

---

"Mä meen jo ylös, tuutko sä." Aleksi haukottelee.
"Joo. Paljo kello?" Vastaannja kysyn kysymyksen.
"Pian ykstoista." Hän mumisee unisena.
Nyökkään ja lähden tämän perässä ylös.

Vedän collegehousut pois päältäni ja pujahdan lakanoihi t-paidassa ja boksereissa. Aleksi tekee samoin, sillä erotuksella, että tämä painautuu ihan kiinni minuun. Onhan tämä nyt suloista. Silittelen toisen hiuksia ja annan niiden sekaan hentoja pusuja. Välillä Aleksin kasvoille nousee nyrpeä hymy, jos tuo hiukset tippuvat tämän silmille. Silloin nostan ne pois ja alan silittämään tämän poskea. Tälläisiin rakkauden osoituksiin Aleksi nukahtaan, ihan kiinni minuun. Annan itsellenikin luvan painaa silmäni kiinni ja vaipua unen ihmeelliseen maailmaan.

~Aleksi~

Herään keskellä yötä outoon ääneen alakerrassa. Tiedän, että se ei voi olla Rilla, koska mainitsemani koira nukkuu sängyn jalkopäässä suloisella kerällä. Nappaan puhelimen käteen ja katson paljonko kello on, pian puoli kaksi. Emme ole siis nukkuneet montaakaan tuntia vielä. Haluaisin mennä alas katsomaan mistä ääni tulee, mutta en uskalla.

"Aleksi..." Kuulen viereltäni.
"Mm?" Mumisen.
"Kuuletko säkin ton äänen?" Joel kysyy hiljaa.
"Joo. Mennääks kattoo mistä se johtuu?" Kysyn, aavistiksen peloissani.
"Mennään vaan." Tämä toteaa, joten nousemme sängystä.

Rilla hyppää perässämme alas, mutta suljen huoneen oven ennenkö koira ehtii tulla pois sieltä. Jos talossa tosiaan on joku, niin en halua, että rakas koirani menettää henkensä. Ennemmin minä kuin hän. Raffia Ik, mutta Rilla on minulle rakas.

Kävelen rappuset hiljaa alakertaan Joel perässäni. Portain alaosassa, nappaan toisen kädestä kiinni ja lähden suunnistamaan kohti alakerrassa olevaa työhuonettani. Ääni kuuluu kaiketi sieltä, sillä se on suoraa makuuhuoneemme alapuolella, sekä siitä on selkein kuuloyhteys yläkertaan.

Ovi on kiinni, mutta sisältä kuuluu ääniä. Katson epäilevän Joelia, joka katsoo minua. Painan kahvan alas hiljaa ja avaan oven. Asetan käteni valokatkaisialle ja napsautan valot päälle. Edessäni seisoo, jokin tumma hahmo. Katson hahmoa hetken, ennenkö kaikki pimenee...

---

En ole ilkeä, en😁 nyt joudutte odottaa huomiseen asti seuraavaa lukua. En tuhlaa mun luovaa taitoa enempää tähän tänään. Baii...