True Love / Joleksi✅

15.

~Aleksi~

"Halutko tehä tästä rikosilmotuksen?" Santeri kysyy minulta.
"En mä tiiä. En halua negatiivistä vaikutusta bändiin." Sanon apeana.
"Aleksi. Sillä ei ole nyt mitään väliä, millä lailla se vaikuttaa bändiin. Kaikista tärkeintä on se, että sä koet olos turvalliseksi ja ettei sun tartte miettii tätä." Tommi toteaa rauhallisena.
"Okei. Mä haluan tehä sen ilmotuksen." Vastan katsoen Santeria silmiin.
"No niin. Täytetää tää lomake juttu nyt, mä autan sua, koska näin yli puolet tilanteesta." Hän ohjeistaa, minä vain nyökkään.

Saimme rikosilmoituksen tehtyä. Pelottaa vain,  että tällä on negatiivista vaikutusta bändiin ja sen suosioon. En missään nimessä haluaisi, että tämä juttu vuotaisi medialle. Se olisi kaikista kamalinta. En saisi liikkua enää missään rauhassa ja saisin osakseni varmasti paljon vihaa.

Huomaan taas yliajattelevani ja sen kuinka hengitykseni nopeutuu ja siitä tulee pinnallista. En pysty taaskaan ajattelemaan selkeästi, vaan alan haukkoa happea paniikin omaisesti. Ei, ei, ei. Joel tule nyt tänne, jooko? Toivon päässäni. En voi huutaa tälle sillä en saa tarpeeksi happea. Olen yksin olohuoneessa, muut menivät keittiöön keskustelemaan tuosta törkeästä teosta ja jättivät minut rauhoittumaan.
Voi tulkaa nyt joku! Kyyneleet kihoavat silmissäni ja hengitykseni vain tihenee.

"Alek- ALEKSI!" Santeri huudahtaa hätääntyneenä.
"Aleksi shh. Ihan rauhassa, ei ole mitään hätää." Santeri rauhoittelee minua.
"Joel! Tuutko tänne?" Santeri huutaa Joelille.
"Onko- Aleksi ei oo hätää, hengitä rauhassa." Nyt myös Joel neuvoo.
"Tuu syliin." Hän sanoo ja avaa käsiään, että voin istuuta niiden suojaan.
"Mä haen sulle vettä." Santeri toteaa.

Hengitykseni alkaa pikkuisen rauhoittua, eikä kyyneleitäkään tule enää niin paljon. Santeri ojentaa tuomansa vesilasin minulle, jonka juon tyhjäksi. Santeri jää istumaan sohvalle ja ottaa käteni hänen käsien suojaan. Tässä on rauhoittavaa olla, rakkaani syleilyssä ja managerimme lohdutuksessa. Eiköhän tämä tästä ala hiipua pois pikkuhiljaa.

"Rupesitsä yliajattelemaan taas?" Joel kysyy.
"Joo. Mä rupesin miettimään, että saanko kulkee enää rauhassa missään ja  mitä jos tää vuotaa medialle?" Kerron hermostuneena.
"Tottakai sä saat kulkee rauhassa ja me kyllä keksitään jotain, jos tää vuotaa medialle." Santeri rauhoittelee. Nyökkään vain.

---

Tulimme jokin aika sitten kotiin ja nyt olemme lähdössä lenkille Rillan kanssa. En uskaltanut mennä yksin, joten sain houkuteltua mukaani tuon poikaystäväni. Vai onko se nyt avopuolisoni jo, kun olemme asuneet yhdessä jo yli puolivuotta.

Kävelemme metsäpolkua pitkin, tämä metsä ei ole kauhean kaukana asunnoltamme ja täällä on rauhallista. Lunta on toki kertynyt polulle aika paljon, joten se tuottaa hieman ongelmia kävelleä. Rillakin on lievästi sanottunu pulassa, kun hän uppoutuu jossain kohti lumeen ja lyhyiden tassujen takia ei pääse etenemään. Onhan se huvittava näky kun me rämmimme täällä hangessa ja Rilla pomppii kuin Aropupu... Ei tuosta vertauskuvasta sen enempää.

"Pitäskö pian kääntyä? Alkaa hämärtyä pian." Toinen toteaa selkäni takaa.
"Joo. Rilla, tule!" Huudan koiralle, joka tulee kauhealla vauhdilla takaisin.

Lähdemme takaisin asunnollemme. Tänään voisi lämmittää saunan, ehkä se rentouttaa tätä kireää mielentilaani hitusen. Enkä usko, että Joel pitäs pahakseen myöskään.

---

Täs olla alle 500 sanaa, koska noh mul on nyt vähän vaikeeta. Mun yhen läheisen tilantee takia... tänää tulee viel luku.