True Love / Joleksi✅

29.

Tähän alkuun sellanen juttu, että nää elää samoissa päivissä, kuin mekin! Eli tänään on sunnuntai niin näilki on!

~Kristiina~

Kuulen kuinka vierashuoneen oveen koputetaan. Kello on kymmenen sunnuntai aamuna, eikä minulla ole kiinnostusta nousta vielä. Haluan vain tämän aamun makoilla sängyssä läppärin ja puhelimen kanssa. Huoneen oveen koputetaan uudelleen, joten mutisen vain, että sisään. Veljeni tyttöystävä Netta avaa huoneen oven ja astuu sisään.

"Huomenta Kristiina. Tulisitko syömään?" Nainen kysyy lempeästi hymyillen.
"Vaikka, vieläkö Joonas nukkuu?" Kysyn antaen vihjailevan hymyn.
"Nukkuu. Ja aivan vapaasti." Netta naurahtaa tajutessaan vihjeeni.

Nousen sängystä, vedän huoneessa olevalta tuolilta hupparin ylleni. Kipitän pois huoneesta ja vilkaisen huvittuneen näköistä Nettaa oven suussa. Suuntan veljeni ja tuon naisen makuuhuoneeseen. Avaan oven niin hiljaa, kuin voin ja kävelen sängyn jalkopäähän. Joonas nukkuu kuin tukki, nyt on aika nousta! Hyppään hänen päälleen, josta hän älähtää.

~Joonas~

"Kristiina." Mutisen unisena.
"Joonas." Sanoo takaisin.
"Mene nyt jo siitä ja anna mun nukkua." Totean pukkien tytön lattialle.
"Ei kun sä nouset ylös!" Tyttö hihittää.
"Vittu..." Marisen ja nousen istumaan.

Siskoni katsoo minua huvittuneena ja nyt huomaan myös huoneen ovella huvittuneen näkoisen Netan. Piru kun pitää olla kaksi naista ja yksi mies talossa. Aina saa nousta silloin kun naisväki haluaa. Sanoo Joonas, joka elää ekaa kertaa pitkän aikaa kahden naisen kanssa. Ei siinä muuten mitään, mutta toivottavasti oppivat, että viikolla minua ei herätetä ennen aikoja. Minulla on treenejä milloin mihinkin aikaan ja haluan hyödyntää ylimääräisen ajan nukkumiseen.

~Aleksi~ Aleksilla ja Joelilla

"Huomenta rakas." Joel sanoo hiljaa korvaani.
"Huomenta. Paljonko kello on?" Kysyn unisena.
"Kakskyt yli kymmenen." Joel vastaa.
"Pitää mennä päästämään Rilla takapihalle." Totean ja nousen sängystä.

Tallustan portaat alakertaan ja avaan teranssinoven. Rilla kipittää iloisena pihalle, mutta matka tyssää lyhyeen, kun hän uppoaa lumihankeen. Perkeleen lumi. Että inhoankin talvea, ei se isoille koirille ole ongelma, mutta entäs Rillan laisille lyhyt jalkaisille sitten? Koira pääsee onneksi omin avuin pois ja juoksee suorinta tietä sisälle ja keittiöön. Taisi kuulla Joelin siellä.

Menen itsekkin keittiöön ja siellähän sen minun avopuoliso on ojentamassa kinkkulirvua koiralle. Naurahdan vähän ja halaan Joelia. Mitä tuo mies suunnittelee ja mihin tarvitsemme noin paljon sämpylöitä?

"Mihin me tarvitaan kakstoista sämpylää?" Kysyn hämilläni.
"Mä ajattelin, että lähdetään retkeilemään Santeri, Kiril, Janne, bändi ja naisväki." Joel kertoo aikeensa.
"Jaaha. Ootko kysyny kaikilta?" Epäilen.
"Kysyyn eilen jo Santulta ja se lupas kysyä muilta ja ilmottaa mulle." Leipiä tekevä mies kertoo.
"Asia selvä. Tuleeko Rilla?" Mietiskelen
"Tietysti." Joel hymähtää.

---

Päädyimme lähtemään Repovedelle. Täällä on hyvät luontopolut ja pysähdys paikat. Aurinko paistaa pilviharson takaa, pakkasta on yksi aste ja lunta ei ole -hyvin kuljetulla- polulla paljoakaan. Tommi ja Olli kulkevat etunenässä Rillan kanssa, minä ja Joel tulemme näiden perässä ja loput tulevat sekalaisessa järjestyksessä meidän takana. Meitä on ihan kunnon porukka messissä ja meistä lähtee ihan kivasti ääntä. Kiitän onneamme siitä, että täällä ei ole näkynyt muita retkeilijöitä. Toisaalta kuka neropatti lähtee sunnuntaina retkelle, kun sen voi viettää kotona sohvalla katsoen telkkaria. Toisaalta onhan tämä parempaa ajanvietettä, kuin jokin ruudun tuijotus.

---
Huomenta. Uus osaa taas. Eipä .ul muuta, moro!