True Love / Joleksi✅

21.

Time skip aamuun

~Joel~

Pääsen tänään näkemään Aleksi viimeistä kertaa, ennenkö tämä siirretään ihan kunnon vankilaan. En vieläkään tajua kaikkea. Yön vain itkin ja huusin. Tämä on helvetillistä kidutusta. En minä tälläiseen pysty.

Kaikesta paskasta huolimatta on noustava ja vietävä Rilla ulkoilemaan. Sen jälkeen on pakko yrittää syödä ja hoitaa omat aamutoimet, jotta ehdin kahdeksitoista Poliisilaitokselle. Kellohan on tosiaan puoli kymmenen, että on tässä vielä aikaa. Mutta tiedän saavani muutaman itkukohtauksen aamun aikana. Se nyt on arvattavissa.

---

Kello on viitävaille kaksitoista. Olen Rillan kanssa Poliisilaitoksen pihassa. Näen, kun Tommi kaartaa autonsa pihaan ja hän itse, että myös Olli poistuvat autosta. He kävelevät luokseni ja Olli kyykistyy rapsuttamaan Rillaa.

"Ootsä valmis?" Kuuluu huuto takaani, Santeri.
"En, mutta on kai pakko. Missä Lukas on?" Vastaan ja kysyn.
"Lukas meni kaverinsa luo yöks, rohkea poika täytyy sanoa." Santeri naurahtaa.

Kello lyö tasan kaksitoista. Minä, Joonas, Olli, Tommi, Niko, Minna, Santeri ja Kiril olemme paikalla, ai niin ja tietysti Rilla. Nyt odottelemme vain, että saamme nähdä minun rakkaani viimeisen kerran. Saisimme myös kuulla kauaksiko aikaa Aleksi joutuu vankilaan.

"Oletteko tulossa tapaamaan Aleksi Kaunivettä?" Joku virkailija tulee ulos kysymään.
"Kyllä." Santeri vastaa.
"Seuratkaa." Virkailija pyytää.

~Aleksi~

Huoneen oveen koputetaan ja pian se aukeaa. Sisään astuu Joel, Santeri, Olli, Tommi, Niko, Minna, Joonas, Kiril, sekä Rilla! Halaan kaikkia, mutta irottaudun heistä nopeasti. En halua jumittua kehenkään kiinni.

"Joel." Inahdan, kun meinaan alkaa itkemään.
"Ei hätää Aleksi." Hän vastaa ja tulee halaamaan minua.
"Mä en halua jättää sua ja Rillaa kaksin." Kerron melkein itkien.
"Et sä jätä. Me ollaan aina sun mukana. Tän avulla!" Joel kertoo ja antaa hopean kaulakorun, johon kaiverettu Joelin ja Rillan nimet.
"Tää on ihana, kiitos!" Kiitän avopuolisoani ja halaan tätä.

"Kauanko sulle ollaan määrätty vankeutta?" Tommi kysyy hiljaa.
"Kaks vuotta." Vastaan yhtä hiljaa.
"Voi vittu." Niko mutisee.
"Mm. Kuule Joel, mä haluan sanoa sulle jotain." Sanon antaen tälle merkitsevän katseen.
"Kerro." Hän sanoo.
"Mulle on ihan vitun sama, että löydätkö jokun toisen, myytkö Rillan, myytkö meä asunnon, unohdatko mut ja heität ulos bändistä. Haluan vaan, että tiedä sen, että oot mulle kaikista rakkain, enkä tuu ikinä unohtamaan sua." Kerron ja yritän pitää kyyneleet sisälläni.
"Aleksi. Mä en halua löytää sun tilalle toista, en tuu ikinä myymään Rilla tai meidän asuntoa, enkä koskaan heitä sua ulos bändistä." Joel vastaa minulle ja antaa suudelman, jonka jälkeen halaa minua.

---

Se on ohi. Kaikki on ohi. Hyvästelin juuri kaikki. Kiril otti bändistä ja Santerista vielä kuvan, jonka Joel tulee julkaisemaan bändin Instagram-tilille ja kertomaan, että bändi jää joksikin aikaa tauolle. Halusin, että vankeudesta ei mainita sanaakaan medialle, eikä muu bändi liiku ympäri kyliä, muuta kuin pakollisesti.

Minut siirretään autoon, jolla minut kuljetetaan Helsingin vankilalle.
Saan omat tavarani kuulemma käyttööni, heti kun ne ovat pesty ja ratsattu, en sitten tiedä kauanko siinäkin menee, joidenkin mukaan kuukausi. Puhelimeni saan käyttöön heti, mutta sitäkin saan käyttää vain 3h päivässä. Enkä saa puhua Joelille tai muillekkaan puoltatuntia enempää päivässä. Ikäväni tulee olemaan valtava ja tiedän, että sama ikävä vaivaa Joelia myös. Tiedän myös, että tulen itkemään itseni uneen iltaisin.

---

Ihan rauhassa. Tää ei jää tälläseks. On pakko sanoa, että Aleksi ei tule olemaan tuolla kauhean kauaa.

Koulu alkaa huomenna, joten en tiedä kuinka usein näitä tulee. Yksi luku ainakin päivässä, mutta ilmoitan, jos seuraavan päivänä luvun ulos saanti on hankalaa. Nyt huomiseen!!