True Love / Joleksi✅

38.

~Joel~

Niko on juuri kertonut, että Minna on raskaana. Tietenkään mikään ei kuulemma ole vielä varmaa, koska hänellä on vielä keskenmenon mahdollisuus. Tiedän, kuinka Niko ja etenkin Minna särkyy, jos lapsi ei selviäkkään. Onhan se nyt raffia ajatella, että sikiö kuolisi toisen sisälle, mutta sekin on valitettavan yleistä.

---

Työpäivä meni suht nopeasti. Nyt olemme matkalla kotiin. Tänään täytyy käydä kaupassa ja varmaan siivota viikonlopun sotkut. Talomme on kuin pommin jäljiltä ja jääkaappi huutaa tyhjyyttään.

Avaan asuntomme oven ja päästän Aleksin ja Rillan sisälle. Koira kipittää heti keittiöön juomakupille ja istuutuu sitten laatikon eteen, jossa tämän ruoat ovat. Taitaa olla nälkä.

"Mä lähen kauppaan, niin ruoki sä Rilla." Ehdotan käskevästi Aleksille.
"Okei, moikka!" Hän sanoo ja halaa minua.

~Aleksi~

Joel lähti kauppaan, joten saan hetken omaa aikaa. Ruokin ensi Rillan, jonka jälkeen vaihdan rennommat vaatteet ja ajattelin istuutua sohvalle, sekä katsoa varmaan jotain hyvää sarjaa. Toisin sanoen Sons of Anarchya. Siellä on kai yksi jakso kesken, jonka voisi katsoa loppuun.

Sarjaa on mennyt jo hyvä tovi, eikä Joel ole tullut vielä takaisin. Miksi aina pelottaa, että jotain on sattunut? Eihän minun pitäisi olla näin huolissani, kun tiedän, että Joel on hyvä kuski ja kauppaan on pari kilometriä.

Ovi avautuu ja sulkeutuu muutaman sekunnin kuluttua. Rilla lähtee oikopäätä juoksemaan eteiseen. Itse lähden myös katsomaan tulijaa. Joelhan se siellä kauppakassien kanssa yrittää ottaa kenkiä pois, Rillan pyöriessä tuon jaloissa.

"Mä jo mietin, että missä sä viivyt!" Naurahdan.
"Ruuhka-aika." Saan tympeän vastauksen.
"Onko kaikki ok?" Kysyn katsoen mieheen.
"Joo on, tympii vaan kun ihmiset on niin helvetin hitaita." Hän marmattaa ja lähtee keittiöön.
"Vai sillä lailla." Sanon huvittuneena.

Tallustan toisen perässä keittiöön ja alan auttamaan tätä purkamaan tavaroita jää- ja kuivakaappeihin. Olen juuri ojentamassa maitopurkkia Joelille, kun puhelimeni alkaa soida. Annan purkin nopeasti avopuolisolleni ja lähden olohuoneeseen, jossa addiktioni on.

Puhelu:

"Aleksi!" Vastaan.
"Moi kulta. Mulla on huonoja uutisia." Äitini sanoo.
"Kerro vaan." Annan luvan hämmilläni.
"Hhh... Sun pappa on kuollut viime yönä sydämmen petettyä." Äiti kertoo haikeana. Ei!
"E- ei! En s- saanu hyv- västellä sitä..." Sanon ja melkein itken.
"Tiedän rakas, tiedän. Soittelen huomenna." Äiti toteaa ja sulkee puhelun.

Ei! Pappa ei ole voinut kuolla. En saanut hyvästellä häntä. Näin hänet viimeksi 20.12, kun kävin vanhemmillani. Sen jälkeen lähdimme Leville. Pappa oli tuolloin vielä hyvässä kunnossa ja antoi minulle upean joululahjan mummin kanssa. Itse tehdyn valokuva-albumin ihan syntymästäni  24v synttäreihini. Albumi on minulla makuuhuoneen lipaston laatikossa, hyvässä tallessa. Tämä tuntuu pahalta.

"Rakas, onko kaikki hyvin?" Joel havahduttaa minut.
"M- mun pappa on kuollu." Sanon itkun ollessa lähellä.
"Voi ei. Tuu tänne." Hän sanoo myös haikeana. Istuudumme sohvalle.

Pappani oli ensimmäinen ihminen, joka on koskaan saanut kätellä ja halata suvustani Joelia. En tiedä miksi halusin hänen olevan eka kuka tapaa avopuolisoni, mutta antaa olla. Pappa hyväksyi meidät heti ja onkin aina pitänyt siitä kun olemme soitelleet tälle videopuheluita. Kaikilla meillä on aina synkannut hyvin. Pappa ei ole ikinä sanonut meistä tai meille pahasti, vaan aina kannustanut menemään elämässä eteenpäin. Hän on ollut meidän keikalla kesällä ja hän on ollut omalla keikallani muutama vuosi sitten.

---

Uutta osaa. En luku alkaa täl samal, mutta sit lopus saatte tietää Nikon ja Minnan lapsen kohtalon!