True Love / Joleksi✅

10.

~Joel~

Aleksi painaa valot päälle valonkatsaisimesta ja työhuoneessa seisoo, joku. Aleksi ja tuo tumma hahmo katsovat hetken toisiaan, kunnes... hän heittää jotain meitä kohti, se jokin osuu Aleksin päähän ja tämä kaatuu välittömästi.

Kyykistyn salaman nopeasti lattian tasoon poikaystäväni viereen ja kokeilen tämän pulssia. Ainakaan isku ei vaikuttanut hänen sykkeeseen tai hengitykseen. Poika on vain tajuton. Jätän Aleksin makaamaan maahan ja suuntaan itse kohti tätä henkilöä, joka heitti rakastani jollain.

"Mitä vittua?" Kysyn ja tartun tämän rinnuksiin kiinni.
"Kuka helvetti sä oot?" Jatkan kysymyksiä. Henkilöllä on naamio, joten tunnista tätä.
"Ihan rauhassa nyt, jos haluat, että Aleksi säilyy elossa." Matala ja ahdistava miesääni vastaa.
"En vitussa. Sä saatana kolkkasit mun avopuolison." Sanon äreänä tälle.
"Ja mistä sä tiedät, että hän on Aleksi?" Kysyn erittäin ärtyneenä.
"Ei kuulu sinulle. Sinun täytyy totella minua, jos haluat, että avopuolisosi selviää." Mies märää. Mitä tässä pitäisi muka tehdä?

Päästän irti tämän rinnuksista ja peruutan askeleeni huoneen ovelle ja lähden juosten ylös hakemaan puhelintani. Ei todellakaan kannattaisi jättää Aleksi yksin alas sen miehen kanssa, mutta tarvitsen poliisit tänne.
En itse pysty soittamaan heitä, mutta tiedän Nikon ja Minnan olevan hereillä, joten laitan Nikolle viestiä.

Niko✌🏻:

Minä: Soita poliisit meille.
01.53

Niko: What happend? Miks?
01.54

Minä: Joku on murtautunut meille ja se kolkkas Aleksin...
01.54

Niko: Mä soitan ja tuun itse kans sinne.
01.55

Minä: Kiitos ja okei.
01.56

Vedän collegehousut lattialta nopeasti jalkaan ja sujautan puhelimen niiden taskuun. Rilla on ehtinyt livistämään huoneesta alakertaan, sillä aikaa kun viestittelin Nikon kanssa. Vituttavaa, kun koira osaa kulkea portaita. Lähden seuraamaan Rillan "askelmia", tiedän kyllä minne koira on mennyt.

Saavun ihan hetkessä työhuoneen ovelle, jossa Aleksi edelleen makaa tajuttomana. Rilla murisee ja haukkuu talossa olevalle miehelle. Niko tule jo,  mietin. Jos tuo äijä tosiaan meinaa satuttaa meitä pahemminkin niin, auta armias, kun bändi ja varsinkin Santeri kuulee tästä. Silloin ei hyvä heilu.

---

On kulunut  varmaan 20min eikä,
mies ei ole vieläkään lähtenyt, eikä Rilla ole lopettanut tälle murisemista. Enkä minä ole siirtänyt Aleksia pois kylmältä lattialta. En uskalla koskea häneen, koska mies on vetänyt käsiaseen esille, ja kohdistanut Aleksiin. Ilmeisesti aikomuksena ampua, jos kosken tähän.

Kuulen ovikellon soivan. Paska. Mies katsoo minua intensiivisesti ja varoittavsti, lähden tappouhasta huolimatta avaamaan ovea. Toivon tosiaan, että sen takana ovat poliisit ja Niko. Rilla juoksee kauhealla ryminällä ovelle ja alkaa haukkumaan. Avaan oven ja luojan kiitos, oven takaa paljastuu neljä poliisia ja heidän takanaan on Niko. Hätäkeskus oli kaiketi lähettänyt kaksi partiota, ei paha ollenkaan.

"Joel, ooks sä kunnossa?" Niko kysyy ja tulee halamaan minua.
"J- joo." Sanon vaisusti. Tajuan nyt vasta tilanteen kunnolla.

"Poliisi! Laske ase ja pidä kädet näkyvillä!" Yski poliiseista määrää.
"Mitä helvettiä?" Mies huutaa ja painaa liipaisinta aseessaan alaspäin. Kyllä me seuraamme tilannetta Nikon kanssa kahden poliisin takaa.
"Laske ase!" Poliisi määrää.
"Entä jos en?" Mies venkoilee.
"Laske ase, nyt!" Poliisi ärähtää vihaisena.

"Onko henkilö tuttujanne?" Yksi poliiseista kysyy.
"E- en mä ainakaan tunnistanu äänen perusteella." Kerron edelleen shokissa.
"Okei. Voisitteko siirtyä hetkeksi? Ja kuka tuo maassa makaavan mies on?" Poliisi kyselee.
"Mun avopuoliso. Toi äijä kolkkas sen, heittämällä se päähän jotain." Vastaan samalla, kun poliisi ohjaa meitä keittiöön.

---

Eipä selvinnyt tilanne vieläkään. Mulla on inspiraatiota kirjottaa nyt näköjään, joten tänään tiedossa vielä 1 tai 2 lukua.