Family Life (2) || Aleksi x Joel

3.

Hanna

Vedän molemmat lapset halaukseen kun heille on juuri kerrottu papan tilanteesta. Alex tärisee itkun voimasta ja suukotan häntä poskelle. Äiti on aivan surun murtamana ja Aleksi lohduttaa häntä.

Jonatan laskee kätensä olkapäälleni ja silittää sekä suukottaa minua hiusten sekaan. Äiti ja iskä oli yli kolmekymmentä vuotta yhdessä. Ada niiskuttaa ja pyyhkii kyyneliä collegepaitansa hihaan.

Lääkäri kävi meidän luona äsken ja kertoi, että me voidaan käydä nyt antamassa hyvästit iskälle. Tää tulee olemaan niin raskasta. Etenkin äidille ja tätä
ei vieläkään voi uskoa todeksi.

Kävelemme tehohoitohuonetta kohti jossa iskä on vielä hetken ennen kun hänet siirretään. Aleksi ei näytä kovin halukkaalta tulla sanomaan viimeisen kerran hyvästejä mutta ymmärrän häntä.

"Menkää vaan" sanon ja päästän otteeni irti Alexin olkapäästä. "Äiti" Alex sanoo ääni väristen ja lasken käteni takaisin hänen olkapäälle. "Kulta, äiti tulee ihan kohta perästä" sanon ja suukotan otsaa.

Kaikki muut menivät jo iskän luokse paitsi minä ja Aleksi. "Mä tiiän, että sulla ja iskällä ei ollut ehkä maailman parhaimmat välit mut mä pyydän et sä kuitenkin tulisit sanoo hyvästit" sanon tuolle.

——
Avaan huoneen oven ja astelen peremmälle mutta Aleksi jäi vielä seisoskelemaan käytävään. Ada on Alexin kanssa sängyn toisella puolella missä myös mieheni on ja äiti taas on toisella puolella.

Äiti pitää iskää kädestä kiinni sekä kyyneliä valuu hänen poskiansa pitkin. "Menikö pappa nyt Lolan luo?" Alex kysyy ja kääntyy katsomaan minua. En osaa vastata tuollaiseen kysymykseen.

"Idiootti! Lola on pieneläinhautausmaalla" Alexin isosisko Ada mutisee. "Nyt shh" sanon molemmille ja lasken käteni Alexin olkapäälle. Jonatan kiertää kätensä ympärilleni ja suukottaa poskeani.

Huoneen ovi aukeaa ja kaikkien katse siirtyy sinne kun Aleksi astelee sisään. Hän ei sano mitään mut sulkee oven perässään kiinni ja menee äidin luokse. Aleksi halaa äitiä ja ottaa iskää kädestä kiinni.

Pieni hymy leviää kasvoilleni kun Aleksi kerrankin kuunteli minua. Uskon sisimmissäni, että tämä on raskasta myös Aleksille. Elämä ei aina ole helppoa mutta Aleksin kohdalla se on ollut liikaa.

Olen iloinen, että olen saanut rakkaan pikkuveljeni takaisin. Ollaan oltu erossa toisistamme ihan liian kauan. Elämä on liian lyhyt riitelyyn ja välirikkoon. Minua sattuu katsoa kuinka hajalla äiti on.

——
"Saanks mä jäädä hetkeks kahestaan iskän kans?" Aleksi kysyy ja yllätyn totaalisesti tuosta äskeisestä kysymyksestä. "Tottakai saat kulta" äiti sanoo sekä pyyhkii kyyneliänsä nenäliinaan.

Silittelen poikani hiuksia, joka on kietonut kätensä ympärilleni ja hänen on päänsä on minun vatsaani vasten. Iskä ei tule näkemään kolmatta pientä, joka kasvaa tällä hetkellä vatsassani kovaa vauhtia.

Lääkäri tuli vielä juttelemaan meidän kanssa ja äiti sai rauhoittavan lääkkeen. Järkytys on kova kaikille mutta äidille erityisen. "Olisi hyvä jos voisit mennä jonkun läheisen luokse" lääkäri selittää.

"Äiti voi tulla meidän luokse" Aleksi sanoo ja tulee selkäni takaa äidin luokse. Huomaan kuinka Aleksi pyyhkäisee yksittäisen kyyneleen käteensä. "Käykö se sulle?" Aleksi kysyy ja nyökkään hymyillen.

"Kyllä se mulle sopii" sanon ja vilkaisen poikaani, joka on vieläkin itkuisen oloinen. Pappa oli Alexille hyvin tärkeä. He kävivät yhdessä kalassa kesäisin ja iskä kävi usein katsomassa Alexin pelejä.

"Kuka mun kanssa nyt käy kalassa?" Alex kysyy ja nostaa katseensa minuun. Sydämeni murtuu täysin ja silittelen vain poikani vaaleita hiuksi. "Minä voin käydä" Jonatan sanoo ja hymyilee pienesti.

——