Family Life (2) || Aleksi x Joel

5.

Kaspian

Haahuilen lähikaupassa hyllyjen välissä kun yritän etsiä juustodippiä sekä jalopenoja. Isi nakitti minut käymään kaupassa kun Aleksi-isin siskon perhe on tulossa meille yökylään. Mummi on meillä vieläkin ja hän on aivan tolaltaan edelleen.

"Perkele" mutisen kun olen juuri lähdössä ostosten kanssa kohti kassoja mutta isi soittaa ja sanoo, että toisim vielä muutaman paketin jäätelöä. Huokaisen syvään ja lähden kohti pakastealtaita. En tiedä, että mitä jäätelöä tuon mutta suklaa saa kelvata.

Lähden takaisin kohti kassoja ja vedän hupun vielä syvälle päähäni. Toivon, että en törmää kehenkään sillä pelkään vieläkin. Vanhemmille en ole enkä aio kertoa tapahtumista mitään. Minua hävettää aivan helvetisti mutta ei se ole minun syy.

Maksan ostokseni sekä lähden sitten ripein askelin kohti kaupan ovia. Haluan nopeasti takaisin kotiini turvaan. Kävelen kaupan pihan läpi kadulle ja nään kaksi hyvin tutun näköistä poikaa. Onneksi he ovat tien toisella puolella. Pakokauhu iskee.

Otan välittömästi jalat alleni ja lähden juoksemaan aivan päin vastaiseen suuntaan. Toivon, että minua ei nähty ja pääsen turvallisesti kotiin asti. Kylkeäni alkaa nipistelemään ja minun täytyy pysähtyä enkä voi sille mitään. Yritän tasata hengitystä.

——
Käännyn kun kuulen keskustelua takaani ja pelkoni kävi toteen. Oskari ja Aatu näkivät minut kun minä olin aikeissa ylittää tien. Vilkuilen ympärilleni enkä näe ketään muita. Joudun kohtaamaan heidät ihan yksin ja kukaan ei tule auttamaan minua.

Vilkaisen taakseni enkä näe poikia enää missään ja huokaisen helpotuksesta. Tuskin vaara edes on ohi joten otan jalat alleni ja juoksen kotiin. Vasta kodin nähtyäni uskallan hidastaa vauhtia. Hannan auto ja lapset ovat ulkona. En ole nähnyt aikoihin.

Tervehdin heitä ja astelen sitten sisälle kun minun kädessäni on sulavat jäätelöpaketit ja kuumeisesti etsimäni juustodippi sekä jalopenot. "Mikäs sulla kesti kaupassa?" iskä kysyy virnuillen ja tuo nojaa keittiön ovenkarmiin. Pyöräytän silmiäni.

Kukaan ei tiedä, että minkä helvetin ole viimeisten viikkojen aikana käynyt. "Onks kaikki hyvin?" iskä kysyy ja seisoo kädet puuskassa edessäni. Nielaisen ja nyökyttelen päätäni. "On, kaikki on hyvin" sanon sekä laitan jäätelöt pakastimeen.

Kävelen iskän ohi olohuoneen puolelle ja lösähdän sohvalle makaamaan. Talon täyttää meteli kun nuo Hannan lapset ovat myös meillä. Olen ehkä hieman katkera siskolleni kun hän sai mennä poikaystävän luokse kun minä olen täällä sukukokouksessa.

——
Ei meillä ole Alexin kanssa paljoa ikäeroa mutta ei me olla samanhenkisiä ihmisiä hänen kanssaan ja isit eivät ymmärrä sitä yhtään tai lähinnä se on isi, joka sitä ei halua ymmärtää. Varmaan pakotetaan taas pelaamaan hänen kanssaan.

Puhelimeni värähtää shortsien taskussa ja kaivan tuon kapistuksen esiin. Näytöllä lukee "Daniel <3"
ja syke alkaa kiihtymään. Me ei olla juteltu pitkään aikaan eikä kyllä ole tarvetta nytkään. Vieläkin olen vihainen hänen teoilleen. En anna anteeksi.

"Kaspian, tuus pelaamaan meidän kanssa" Hanna huutaa terassilta ja huokaisen syvään. Iskä katsoo minua pahoittelevasti kun tietää, että en välitä olla heidän kanssaan mutta en viitsi olla töykeä. Se ei ole minun tapaistani ollenkaan.

Huokaisen syvään ja nojailen käteeni kun Alex taas kerran johtaa monopolissa. Vihaan tätä peliä enkä edes koskaan ole voittanut tässä. Alavatsaani alkaa sattumaan ja kierrän käteni vatsani ympärille. Iskä katsoo minua oudoksuen.

"Jes, mä voitin!" Alex hihkaisee innoissaan ja alkaa tuulettamaan. Huokaisen syvään ja nousen tuolista ylös. Tunnen vihlaisun vatsallani ja nopeasti yritän päästä omaan huoneeseeni. Haluan olla yksin enkä halua tänne yhtään ketään. En edes iskää.

——