Family Life (2) || Aleksi x Joel

7.

Joel

Nousen salamannopeasti tuoliltani ylös ja juoksen Aleksin perässä sisälle. Järkytyn kun nään meidän pojan makaamassa lattialla portaiden edessä. Hän
ei liiku ollenkaan. "Ei herää" Aleksi sanoo itkuisen oloisena ja kaivaa puhelinta taskustaan.

Sari riensi myös paikalle sillä hän on ammatiltaaan lääkäri. Aleksi itkee vuolaasti ja tuon kädet alkavat tärisemään. "Se ei saa kuolla" Aleksi huutaa itkien. Yritän rauhoitella Aleksia kun ulkoa rupeaa kuulua ambulanssin sireenien ulvontaa.

Kaspian palasi onneksi tajuihinsa mutta on todella sekavan oloinen eikä tuo pysty vastata kysymyksiin mitä ensihoitajat yrittävät kysellä häneltä. Aleksi ja Sari halaavat toisiansa. Ilmeisesti äidin rakkaus on paljon parempi kuin oman aviomiehen.

Ei helvetti minun ajatusten kanssa. En todellakaan voi olla mustasukkainen siitä kun Aleksi halaa tuon omaa äitiä mutta pakko myöntää, että haluaisin nyt kietoa kädet rakkaani ympärille ja suukottaa hänen poskeansa ja samalla yrittää lohduttaa.

——
Istun lasten päivystysosaston käytävällä ja pyöritän vihkisormusta sormessani. Kaspian tuotiin tänne ja emme tiedä hänen tilasta vielä mitään. Tuo on vielä alle 16-vuotias niin siksi olemme täällä. Meillä olisi kyllä oikeus olla hänen mukana tuolla.

Katselen osaston käytävän seinillä olevia eläimiä ja odottelen tietoa Kaspianista. Aleksi oli aivan poissa tolaltaan ja hän jäi kotiin mutta tulee perässä sitten myöhemmin. Huokaisen turhautuneena ja hautaan kasvot käsiini. Haluan tietoa pojastani.

Muutama tunti on ehtinyt vierähtää eikä vieläkään ole mitään tietoa Kaspianista. Tämä odottelu alkaa käydä jo hermoille. Ymmärrän, että pitää tutkia ja olla aivan varma kaikesta mutta eikö oikeasti voisi käydä kertomassa jotain taustatietoja.

Vilkaisen puhelintani mutta Aleksi ei ole laittanut mitään viestiä. Ehkä hän on pian tulossa tänne tai ainakin toivon niin. Yhden huoneen ovi aukeaa ja naislääkäri kävelee luokseni. Hän istutuu viereeni sekä alan pelkäämään jo pahinta.

Entä jos hänellä ei olekkaan kaikki hyvin? Toivon, että ei ole käynyt sitä pahinta. "Eli siis olen teidän poikanne hoitava lääkäri Elina" tuo lääkäri alkaa esittelemään itseänsä. Kertoisi nyt miten pojallani menee. En jaksa enää odottaa tietoa.

Meidän pojan käsi piti kuulemma leikata ja lisäksi hänellä on aivotärähdys. Lääkäri kertoi, että poika on tällä hetkellä heräämössä ja häntä voisi mennä katsomaan mutta hän oli houraillut jotain jostakin raiskauksesta ja jotain jälkiä löytyi.

——
Istun sairaalasängyn vieressä ja silittelen olkapäätä hellästi. Kaspian on aivan saman näköinen kun hän oli pieni. Suloinen poika, joka nukkuu tietämättään mitään maailman pahuuksista. Tikattu haava tuolla on silmäkulmassa. Voi iskän pientä..

Huokaisen syvään ja ajatus siitä, että joku tai jotkut olisi tehnyt Kaspianille jotain pahaa niin saa minut surulliseksi. Hän on viattomin ja kiltein kenet minä tiedän. Kaspian on aivan kuin Aleksi tai oikeastaan hän on ihan Aleksi-isin kaksoisolento.

Kaspianilla on vaaleat semi pitkät hiukset ja siniset silmät. Pohjimmiltaan tuo poika on herkkä ja hyvin harkitseva oman tekemisen suhteen. Pienenä tuolla epäiltiin ADHD:ta mutta diagnoosia sille ei löytyny mutta se olikin opettajan oma epäilys.

Jotkut lapset vain sattuvat olemaan vilkkaita mutta ei se tarkoita, että olisi ADHD. Nousen tuolilta ylös ja katoan käytävään. Romahdan lattialle ja kyyneliä alkaa valumaan poskiani pitkin. Haistan tuon tutun partaveden ja kädet kiertyvät ympärilleni.

——
Voi Joel❤️‍🩹

Muita jotka oli särkässä?🖤