Family Life (2) || Aleksi x Joel

28.

Aleksi

Istuskelen keittiössä tietokoneen ääressä ja hoitelen viimeisiä asioita ennen pojan kotiinpaluuta. Joel on siivonnut koko aamupäivän. Viime tipassa onnistuin saamaan vielä juhliin valokuvaajan.

Meillä on monta valokuva-albumia kirjahyllyssä kun olen halunnut keräillä muistoja. Joel elää nykyajassa ja on sitä mieltä, että puhelin riittää mutta minä olen sitä mieltä, että paperikuvia pitää olla.

Nipsu tepastelee luokseni keittiöön ja istutuu minun viereeni sekä laskee kuononsa reidelleni. Hän taisiki tulla imuria pakoon. Alan rapsuttamaan Nipsua heti korvien takaa ja annan muutaman herkun.

Imurin pauhatessa kuulen, että ulko-ovi menee kii ja luulen, että Julia tuli kotiin. Hän on ollut Aten luona eikä paljoa ole kotona näkynyt. Sunnuntaina kuiteski on hänen pikkuveljen rippijuhlat.

Välillä tuota tyttöä ei meinaa saada edes puhelimella kiinni. Hyvä, että on omia menoja ja myös kiva, että on löytänyt rinnalleen ihmisen, joka tekee hänet tosi onnelliseksi mutta kotona saisi myös käydä.

Julia on kuitenkin täyttämässä vasta 17-vuotta ja me ollaan hänestä vastuussa. "Moi" tuo tyttö sanoo sekä laskee repun keittiön lattialle. "Moi isin kulta" sanon hymyillen ja Nipsu menee Julian luokse.

——

Seikkailen Joelin kanssa kaupan hyllyjen välissä kun yritämme etsiä jotain koristetta kakkuun, joka pitäisi kakkua koossa tai ainakin niin ymmärsin sen. Enhän ole mikään leipuri joten ehkä tajusin väärin.

Äiti oli tehnyt listan kaikista tarvittavista aineista nii minun tehtävä oli käydä ostamassa ne. Joel tuli vain mukaan kauppaan kun ostokset ollaan viety niin me mennään hakemaan Kaspian.

Äiti alkaa huomenna leipomaan kaikkia tarvittavia ja me puolestaan aletaan koristelemaan kotiamme, että kehtaa pitää juhlia. Terassilla pitää tehdä muutoksia, että vieraat voi viettää aikaa myös ulkosalla.

Tarkistan vielä ostoslistasta, että kaikki on muistettu ennen kun lähdemme kohti kassoja. Täältä sitä hiton koristetta ei löytynyt niin täytyy käydä vielä nopeasti toisessa kaupassa ennen kun Kaspian on perillä.

——

Joel jäi odottamaan autoon kun käyn hakemassa sen koristeen tai ainakin toivon, että täällä kaupassa sitä olisi sillä toisessa ei ollut. Pyörin taas hyllyjen välissä sillä olen vieraassa kaupassa.

Jouduin tyytymään myyjän apuun kun en löytänyt ja olisi varmaan kannattanut heti sillä myyjä löysi koko koristeen heti. Suuntaan kohti kassoja sillä alkaa olla jo kiire. Pitää hakea Kaspian ensin.

Seison kassajonossa ja kuulen kun joku sanoo minun takana hiljaa nimeni. Käännyn sekä kohtaan blondin tytön, joka on tosi nuoren näköinen. "Voidaanko me ottaa yhteiskuva?" hän kysyy ujosti.

Vaikka minulla on kiire niin suostun kuitenkin tytön pyyntöön joten otamme nopeasti kuvan ja halaamme  mutta nyt olen jo kiirehtimässä takaisin autolle. Joel selaa tylsistyneenä instagramiansa.

"Mikä sulla kesti?" hän kysyy. "En löytänyt tätä heti ja jouduin pyytään myyjältä apua. Kassoilla mä sit annoin vielä yhten yhteiskuvan" kerron ja lähden jo ajamaan kohti nuorisotaloa.

Täytyy viedä ostokset äidille heti sen jälkeen kun me ollaan haettu Kaspian. Nuorisotalo on lähellä niin ei meillä kauaa kestänyt sinne ajaa. Bussi on saapunut jo pihaan ja iloinen Kaspian tulee bussista ulos.

——
🩷