Family Life (2) || Aleksi x Joel

15.

Aleksi

Etsin meidän kuiva-ainekaapista sokeria koska me aiomme kummityttöni Iiriksen kanssa tehdä tänää jälkiruoaksi pannukakkua. Tommi perheineen tuli meidän luokse tänään iltapäivällä.

Kaspian ja Jasper ovat yläkerrassa pelaamassa eikä heitä saanut mukaan tekemään pannukakkua. Joel ja Tommi ovat terassilla grillaamassa. Olivia katsoo olohuoneen puolella televisiota ja lepäilee.

Lallien perhe kasvaa kuukauden kuluttua lisää eikä menoa ja meininkiä heidän kotoa tule puuttumaan. Julia taas on Kabasten luona Porvoossa eikä tyttöä ole kotona viime aikoina juuri näkynyt.

Ihana, että lapset itsenäistyvät mutta mielestäni se käy aivan liian nopeasti. Kyllä isille saa ihan huvin vuoksi soitella. No tiedän kuitenkin, että Julialla ei ole mitään hätää. Se on pääasia.

Mittaan kaikki tarvittavat valmiiksi, että Iiris sitten saa kaataa ne itse kulhoon. Olivia kävelee keittiöön
ja pitää kättään alavatsalla. "Tarviitteko te apua?" tuo kysyy mutta pudistelen päätäni.

"Ei! Äiti pois!" Iiris toteaa päättäväisen kuuloisesti
ja saa minut sekä Olivian naurahtamaan. Lapset ne osaavat olla hauskoja. Olivia kuitenkin jäi seuraksi keittiöön ja ottaa Iiriksestä muutaman kuvan.

——
Pannukakku on nyt uunissa paistumassa ja nyt me leikataan yhdessä mansikat. Kermavaahtoa ei tarvi vaahdottaa sillä se on purkissa valmiiksi. "Aijjaaa" hymähdän kun Iiris on ehtinyt jo kadota.

Lasken leikkuulaudan sekä veitsen keittiönpöydälle ja otan jääkaapista mansikat. "Se on nopee liikkeis" Olivia sanoo naurahtaen ja hymähdän. Minä istun alas ja alan pilkkomaan mansikoita.

"Ei, kyllä meidän poika on ollu koko ajan kotona" kuulen Joelin sanovan ja tuo tulee takaisin sisään sekä puhuu puhelimessa. Kurtistan kulmiani sekä katson aviomiestäni kysyvästi.

"Se oli Danielin äiti" Joel sanoo kun on lopettanut puhelun. Katson tuota miestä edelleen kysyvästi ja Olivia poistuu keittiöstä jättäen meidät kahdestaan. Odotan mielenkiinnolla mitä Joel kertoo.

"Et oo tosissas?" kysyn hölmistyneenä ja ikään kun varmistaen, että äskeinen kuulemani on totta. Joel vain nyökkää ja huomaan, että hän miettii mitä me voisimme asian eteen oikein tehdä.

Jätän uunissa olevan pannukakun Joelin vastuulle
ja lähden yläkertaan juttelemaan Kaspianin kanssa. Hän ja Jasper pelaavat pleikalla yläkerran pienessä olohuoneessa mutta otan pojan mukaani.

——
Kaspian istutuu meidän makuuhuoneen sängylle ja katsoo minua hölmistyneenä. Suljen huoneen oven perässäni ja katselen meidän poikaa. "Ootko sä ollu Danieliin yhteydessä?" alan kyselemään.

Huomaan kuinka vaikeaksi Kaspu menee ja katsoo vain käsiänsä. Kaspian nyökkää pienesti eikä nosta katsettaan minuun. Ehkä hän kuvittelee, että minä olen vihainen mutta sitä en suinkaan ole.

"Kerran mä sen näin" Kaspian sanoo hiljaa ja minä nyökkään vaikka hän ei sitä näe. Istudun viereen ja kiedon käteni pojan ympärille. "Danielin äiti soitti iskälle" kerron ja Kaspian katsoo minua.

"Ai miks?" hän kysyy kiinnostuneena vaikka äsken
ei sitä oikein ollut. Huokaisen syvään mutta pakko minun on kertoa hänelle kun me luvattiin auttaa ja selvittää tätä asiaa tai ainakin Joel lupasi.

"Daniel on joutunut sairaalaan kun se oli ottanut vähän liikaa alkoholia" sanon ja ehkä minä vähän väritän totuutta mutta sen takia hän sairaalaan oli joutunut. Kaspian huokaisee syvään.

"Se oli hokenu K:ta kun oli heränny" kerron ja hän siirtää katseensa minuun. "Pyysi jos sä voisit siellä käydä mutta ymmärrän jos et haluu" sanon ja tuo poika vain nyökkää. "Haluun mä" hän sanoo.

——