21.

184 25 2
                                    

Aleksi

Vilkaisen vihaisesti Joelia, joka kävelee portaita alas kun mitään ei olisi tapahtunut. "Rakas" kuulen tuon sanovan mutta en reagoi siihen mitenkään. En halua nähdä tuota miestä nyt ollenkaan.

Olen hyvin vihainen sekä pettynyt hänen käytökseen vaikka itse saatoin olla osasyyllinen tähän. Olen aina toitottanut, että juominen ei helpota oloa. Meillähän on aina pystytty puhumaan asioista.

Vihaan riitelyä ja Joel tietää sen oikein hyvin. Lasten ei kuulu kuunnella vanhempien riitelyä ja jos jotakin erimielisyyksiä meillä on ollut niin ollaan saatu kyllä ne sovittua rauhallisesti ja asiallisesti.

Viime öistä on hyvin vaikea antaa heti anteeksi enkä varsinaisesti ole halukas juttelemaan. "Aleksi.." Joel sanoo mutta tyytyy kohtaloonsa kun en vastaa tuolle mitään ja nään hänen surkeat silmät.

Samaan aikaan minusta tuntuu pahalta mutta en voi antaa hänelle anteeksi ilman, että ollaan kahdestaan keskusteltu viime yöstä. Vilkaisen ranteessani olevaa kelloa ja nousen sohvalta ylös.

Otan shortsit käteeni olohuoneen lattialta sekä puen ne päälleni. Selkääni sattuu sillä sohva ei ole mikään maailman paras nukkumapaikka. Kävelen Joelin ohi ja kipuan meidän narisevat portaat ylös.

Koputan meidän pojan huoneen oveen sillä meillä ei astella toisen huoneeseen ilman lupaa. Mutinaa vain saan vastaukseksi ja siitä päättelen, että poika heräsi vasta ja kohta pitäisi jo lähteä.

Lupasin viedä hänet nuorisotalolle mistä he lähtevät porukan kanssa kohti rippileiriä. Sen jälkeen menen käymään äitini luona sillä pappi tulee keskustelemaa hautajaisissa järjestettävästä ohjelmasta.

——
Palaan takaisin alakertaan ja huomaan heti, että Joel on häipynyt johonkin. Välillä tuntuu, että täällä asuu kolme teiniä. Kaspian löntystelee portaat alas ja tuon urheilukassi laahaa lattiaa pitkin.

Kello lähenee jo puolta kymmentä ja paikalla olisi jo oltava varttia vaille. "Haetaan aamupalaa matkalta kun alkaa olemaan jo kiire" sanon pojalleni, joka on väsyneen näköinen ja olisi nukkunut vielä.

Näpyttelen meidän tytölle viestin, joka on varmaanki vielä nukkumassa mutta ainakin tietää, että olen nyt lähtenyt. Nappaan pojan urheilukassin kantoon sekä tuo löntystelee perässäni ulko-ovesta ulos.

Istudun kuljettajan paikalle ja käynnistän auton kun tuo poika istutuu itse repsikan puolelle. "Käyn tossa lähi k-marketista hakemassa kolmioleivän ja jonku mehun" sanon kun ajan pihasta pois.

Kaupan kassalla maksan ostokseni ja kiiruhdan sitte takaisin autolle. Tuo mussuttaa leipäänsä vieressäni kun ajan kohti nuorisotalo. Joel pyörii mielessäni ja kiristelen hampaitani. Helvetti sen kanssa..

Ajan nuorisotalon parkkipaikalle ja sammutan auton kun olen ajanut ruutuun. Otan takapenkiltä kassin ja lähdemme sitten kohti bussia. Malla ja Adele näyttää olevan jo paikalla ja vilkuttavat meille.

——
Istudun takaisin autoon kun saatoin pojan bussille ja huokaisen syvään. Käynnistän auton ja lähden sitten ajamaan äitini luokse. Joelista ei ole kuulunut mitää tai miksi edes teen oletuksen, että olisi.

En tiedä, että minne hän oikein lähti mutta parempi, että hän pysyy nyt poissa silmistäni. Naputtelen vain sormillani rattia kun pysähdyn valoihin. Puhelimeni kilahtaa ja huomaan sen olevan Joonas.

Vilkaisen nopeasti puhelintani mutta en kerkiä lukea viestiä kun valot vaihtuvat vihreäksi. Käännyn äitini talon pihaan ja huomaan heti, että siskoni auto on jo pihassa vaikka hänen ei pitänyt tulla.

Nappaan puhelimen käteeni ja alan lukemaan tämän bändin hulivilin viestiä. Joel oli mennyt hänen luo ja oli kuulemma lemunnut viinalle. Huokaisen osittain turhutuneena mutta myös helpottuneena.

No mutta pääasia, että hän on edes turvassa jossakin eikä ole kadulla lojumassa. Nousen autosta ylös sekä huomaan, että siskoni poika Alex on trampalla ja tuo tekee voltteja. Hymyilen ja vilkutan tuolle.

Avaan oven ja astelen peremmälle. Isäni kengät sekä takit lojuvat edelleen eteisessä eikä äiti ole halunnut tai jaksanut korjata niitä pois. "Moi kulta" äiti sanoo jostain päin taloa ja potkin kengät jaloista.

Suuntaan keittiöön ja oletan, että äiti sekä siskoni on siellä sillä voisilmäpullien tuoksu leijailee nenääni ja myös äidin tekemän lasagnen taivaallinen tuoksu. Se oli suosikki ruokaani kotona asuessa.

Halaan äitiä ja istudun sitten pöydän ääreen siskoani vastapäätä. Ovi käy ja hetken päästä vaaleahiuksinen poika kävelee keittiöön ja istutuu sitten oman äitinsä viereen. Äiti kattaa pöydän ennen ruokaa.

——

Family Life (2) || Aleksi x JoelWhere stories live. Discover now